Käkikello

Sain aamulla seitsämän maissa herätyksen, jollaista en ole ennen kokenut. Käki kukkui aivan lähellä. Kun sain lasit silmille, näin linnun istuvan alle kymmenen metrin päässä makkarin ikkunasta männyn alaoksilla. Yritin päästä kuvaamaan herättäjää, mutta eihän se onnistunut.

Vähän myöhemmin menin syömään aamupalaa ulos. Suomen suvi tarjosi taas parikin elämystä. Saunan kohdalle lähelle laskeutui 4 joutsenta. Mikäpä siinä oli saikkaa juodessa, leipää mutustellessa ja upeita lintuja seuraillessa ja niiden toitotuksia kuunnellessa. Ei ehtinyt mennä montaakaan minuuttia, kun niemen ohi lensi puiden puolivälin korkeudella kanahaukka.

Siihen sitten jäi ympäristön seuranta ja mökkipuuhastelut jatkuivat.

Yhdentoista aikaan lähdin käymään kaupungissa vaihtamassa eilen saamani vääränkokoiset putkien liitoskappaleet. Iltapäivä sitten hurahti putkiasennuksessa. Olen oikeastaan ylpeä itsestäni. Ilman mitään kokemusta osasin katkaista uusittavan putken millillen oikean mittaiseksi, että se ja liitoskappaleet sopivat paikoilleen. Kaiken lisäksi, kun kävin käynnistämässä vesipumpun kaikki neljä liitosta pysyivät rutikuivina. Kaupallisen alan ammatinvalinta ei kaduta, vaikka myöhäistä olisikin. Viheliäistä työskennellä ahtaassa 40 x 50 x 40 sentin tilan takaosassa.

Mökki on nyt normaalissa, asuttavassa kunnossa. Töitä riittää, mutta niitä ehtii tehdä myöhemminkin.

Taivas on ollut pari tuntia pilvessä, mutta lämpömittari näyttää vieläkin kello 20 24 astetta. Tuuli on kääntynyt sen verran etelään päin, että ottaa niemeen ja helpottaa oloa.

300513_3004En ole ehtinyt juurikaan havistelemaan enkä muutoinkaan seuraamaan ympäristöä. Olen  Ihmetellyt kuikkien puuttumista. Niitä näkee normaalisti monta kertaa päivässä, joskus suurinakin 15-20 linnun parvina. Yhden lentävän linnun olen nähnyt ja kuullut kuikuttelua muutamaan otteseen. Ennen kuin aloin kirjoittaa tätä postausta näin rannassa ensimmäinen edes jonkinlaiselle kuvausetäisyydelle tulleen kuikan. Tässä kuva siitä.

Mainokset

Puuhaa riittää

Kävin aamulla ensimmäisen noin puolen tunnin lontostelun lähiympäristössä. Ei mitään ihmeellistä, hippiästen ääniä kuulin parikin, mutta näkysälle eivät tulleet ja rantamännyissä lauloi kaksikin mustapääkerttua, joista toisen sain kiikariin korkean puun latvasta.

Sitten vain taas hommiin. Meillä on alumiinirunkoinen laituri. Kelpo värkki sinällään. Runko on kaksiosainen. Leveä istuinosa ja kulkusilta sille. En tiedä paljonko istuinosa painaa, mutta sen raijaaminen okealle paikalleen yksin on työläs homma. Olin saanut laiturin portaita vaille paikalleen, kun työnjohtaja ajoi paikalle ja toi kaupungista lisää työkaluja putkiremppaa varten (kts ed. postaus). Osoittautuikin, että vuoto ei ollut olettamassani liitoksessa vaan heti sen yläpuolella. Putkeen oli jäänyt syksyllä vähän vettä ja jäätyminen oli tehnyt putkeen noin 4 mm:n halkeaman. Paikka oli hankalimmassa mahdollisessa paikassa. Jouduin purkamaan kokonaan tiskipöydän altaista lähtevän viemäriputkiston, että pääsin vuotoon käsiksi. Sitten vain sahaamaan putkesta 10 sentin pätkä pois. Sahaa sain liikuteltua 2-3 senttiä edestakaisin. Melkoisen ähellyksen jälkeen putken pätkä mukaan ja ajoin kaupungin rautakauppaan. Työnjohtaja jäi päivätorkuilleen annettuaan lukuisia ohjeita kuinka työ pitäisi tehdä. Sain liitososat. Jatkotöitäni vain olisi kovasti helpottanut, jos ammattitaitoinen LVI-myyjä olisi myynyt oikeankokoiset osat kädessään olleen vasta sahaamani putken pätkää mallinaan käyttäen. Sain kaksi milliä liian ohuet osat. Juoksevaa vettä ei tule vieläkään. Huomenna pitää saada oikean kokoiset osat.

Pataniemi, SaunaPäivän mittaan olen kuitenkin saanut saunan sille mallille, että sen saattoi lämmittää. Vesi oli kannettava ämpäreillä järvestä Edellisen kerran olen saunonut Pyhällä syyskuussa jazz- bluestapahtuman aikaan Krissen kanssa. Joskus on mennyt vuosia, että olen aloittanut saunomisen Pataniemessa sen edellisenä syksynä täällä lopetettuani. Lauteilla istuessa löytyi lisää puhasteltavaa. Kiuas lämpövesisäiliöineen on syystä tai toisesta siirtynyt vähän ja lämpövesisäiliön hana antoi vettä melkein tiputtamalla. Makoisat löylyt kuitenkin. Kuvassa vasemmalla häämöttää isä vilvoittelemassa,

Nyt saunanraikkaana on taas kaikki hyvin ja elämä maistuu.

Pumppuongelmia

En nyt puhu omasta pumpustani. Se jumputtaa nyt jo kaikessa rauhassa omaa tahtiaan vaikka onkin päivän mittaan käynyt muutaman v—-ksen myötä aikalailla ylikierroksilla. Kerroin eilisessä postauksessa, että kävin raijaamassa vesipumpun paikalleen saunan kuistin alle. Liitin tulevat ja menevät johdot paikoilleen, mutta ajattelin nauttia kaikessa rauhassa kesän ensimmäisestä mökki-illasta ennenkuin jatkan hommia.

Tämä päivä onkin sitten vierähtänyt sen värkin ja sen aiheuttamien ongelmien kanssa.

Sen verran vielä selvennykseksi, että Pyhäjärven vettä käytetään saunavetenä ja keittiössä tiskaukseen yms. Minä ainakin keitän siinä vielä kuoripotut. Joskus aikoja sitten järven vesi oli niin puhdasta, että sitä käytettiin kahvinkeittoon ja muutoinkin ruoanlaittoon.

Aamu alkoi imuputken viemisellä järveen. Se on ollut ties kuinka kauan tuettuna kesäksi järveen vietyyn rautaputkeen, joka on painotettu isolla betonimöhkäleella. Niin piti tehdä nytkin. Kun raijasin systeemiä järveen, umpiruosteinen metalliputki räpsähti poikki sen ja betonin liitoskohdasta. Ensimmäinen oman pumpun kiihdytyskierros. Aikani asiaa vatvottuani löysin keittiöstä kaksi muovikassia, joihin ladoin kiviä. Niiden avulla sain putken pohjaan ja sen noin 25 senttiä pitkän imupään tuettua ylöspäin ettei keittiö hanasta tule vain rantamutaa. Se on nytkin liian matalassa, noin 70-80 senttisessä vedessä, jota kova aallokko vielä pystyy sekoittamaan. Onneksi putken päässä on siivilä. Saunaveteen ei pitäisi eksyä sattumia. Järjestely on tilapäinen.

Sitten alkoi pumpun käynnistys. Tiedän vanhastaan sen kestävän aika kauan. Imuputki pitää saada valutettua täyteen vettä. Sillä on mittaa noin 20-25 metriä. Samoin pumpun imusäiliö pitää saada täyteen siemenvettä. Imuputkeen nyt vain jostain syystä valui vettä todella hitaasti. Taisi johtua siitä, että poikkeuksellisesti keskikohta putkesta oli tavanomaista korkeammalla. Aikaa operaatioon meni pari tuntia. Oman pumpun kiihdytys numero 2.

Tässä vaiheessa saapui työnjohto paikalle. Imuputki-inspiraationi ei kelvannut alkuunkaan. Kaikki pitäisi tehdä hänen melkein 91-vuotiaan rintaäänellään millilleen niinkuin ne on tehty 50 vuotta. Mistäs nyt tähän hätään tehtäisiin betoniin valettu rautaputki, johon letku saataisiin kiinni. Pitkä keskustelu antoi luvan jäjestelyn jäädä voimaan. Oma pumppu kävi taas hurjilla kierroksilla. Numero 3.

Sitten vain töpseli kiinni ja pumppu käyntiin. Olin vielä saunan alla ahtaassa tilassa, kun näin saunasta valuvan vettä. Äkkiä pumppu pois päältä ja katsomaan missä vika. Hanan ja tuloputken liitokseen oli todennäköisesti syksyllä jäänyt vettä ja talven mittaan jää oli irroittanut tuloputken. Siitä suihkusi komea kaari vettä kattoon. Reparointiin oli värkit olemassa ja se saatiin korjattua parissakymmenessä minuutissa. Se ei aiheuttanut kuin lievää sydämmentykytystä. Panin pumpun uudelleen päälle ja kaikki oli siellä ok.

Jostain takaraivosta iski etiäinen tai joku muu. Käypä vilkaisemassa mitä keittiössä tapahtuu. Taphtuihan siellä. Lattia lainehti vettä ja oli pian tulossa kynnyksen yli tuvan puolelle. Aukaisin tiskipöydän alla olevaan kaapin ja sain naamalleni muutaman millin, kovalla paineella tulevan vesisuihkun, joka teki oikeasti kipeää. Onneksi oli paksulasiset kakkulat päässä ettei silmiin tullut vaurioita. Ehdin nähdä liitoksen, josta suihku tuli ennenkuin paiskasin oven kiinni ja juoksin saunalle sammuttamaan pumpun. Oma pumppu numero 4.  Lattia kuivattiin ja työnjohtaja lähti kaupunkiin toivotuksin, että vuoto olisi korjattu aamuun mennessä. Ei ole. Liitos on niin ahtaassa paikassa, että täällä olevilla työkaluilla siellä ei mahdu toimimaan ja isä vei autonsa takakontissa pienemmät vehkeet mennessään. Melkein numero 5.

Kuivatus jatkuu. Ovi ja keittiön ikkuna ovat auki. Huusholli on sen myötä puolillaan sääskiä. Plussa lisää edelliseen melkein numero viiteen.

Tiedän varsin hyvin. että jo ehkä viikon päästä tämä päivä naurattaa, mutta ei vielä.

Tämä on 142 postaus tälle palstalle ja ensimmäinen, jossa ei ole liitteenä edes jollain lailla aiheeseen liittyvää kuvaa.Ymmärtänette syyn.

Missä kamera

Isännän viiri roikkuu tyynessä kesäillassa Pataniemessä. Varjossa oleva lämpömittari näyttää vielä 21 astetta. Pitäisi olla rannassa nauttimassa, mutta ajattelin jakaa hetken tunnelmaa kanssanne. Ovi on kuitenkin sepposen selällään ja kuuntelen ympäristön ääniä. Pyhäjärvi on peilityyni. Hiljaista kuitenkin. Olen odottanut, että kuikat toivottaisivat tervetulleeksi, mutta ei vain ole kuulunut kuikuttelua.

Viiri nostettin tänään salkoon. Kauanko se siellä on, en tiedä. Ehkä syksyyn asti.

Tulin eilen Saarijärvelle. Kävin tyhjentämässä auton takakontin mökille ja jatkoin matkaa kaupunkiin isän luokse yöpymään. Tämä päivän on mennyt mökkiä kesäkuntoon laittaessa. Paljoakaan en ole ehtinyt ympäristöä seurata.

Ennen tännetuloa isä halusi tarjota lounaan n. 10 kilometriä kapungista olevassa paikassa. Auton paikotuksen jälkeen kuulin palokärjen äänen läheltä. Lintu hakkasi koivun runkoa parkkipaikan vieressä välittämättä tuon taivaallista pihassa liikuvista ihmisistä.  Kamera ei tietenkään ollut mukana.

Mökillä sitten olin laittamassa vesipumppua paikalleen. Sitä väkertäessä kuulin joutsenten lentoääniä. Etelästä lensi 11 linnun aura suoraan kohti matalalla järven päällä. En koskaan aikaisemmin ole nähnyt niin matalalla lentävää joutsenauraa. Ei auttanut kuin seurata katseella ja ihailla pohjoiseen lentäviä joutsenia.  Viime kesänä, osapuilleen samaan aikaan, samassa asennuspuuhassa lensi niemen ohi kurki parinkymmenen metrin päästä.  Kamera oli kummassakin tapauksessa tavoittamattomissa.

140513_1359-1Pari viikkoa sitten Tromssassa kamera oli mukana, mutta jumalat eivät. Ehkä kuitenkin oli kyse omasta huolimattomudesta. Olin tulossa Langnesiin katsomaan mitä siellä olisi. Niemen kärjessä karilla oli isosirrejä ja lokkeja. Joku ne pelästytti lentoon ja pian näin merikotkan melko lähellä lentävän poispäin. Se ei nyt ole mitenkään tavatonta siellä. Lokit kuitenkin härnäsivät lintua sen verran, että se kääntyi takaisin suoraan minua kohti 20-30 metrin korkeudella. Nostin kameran silmille ja etsimessä näkyi viesti, että alusta kortti. Jostain syystä kamerani joskus haluaa sen tehtäväksi kortin tyhjennyksen jälkeen. Homma kestaa pari sekunntia. Ota kamera alas silmiltä, alusta ja nosta kamera takaisin silmille ja vielä etsi kotka tähtäimeen. Niiden viiden sekunnin aikana omaa huolimattomuuttani menetin toisen elämäni parhaista suoraan kohti lentävästä merikotkakuvan. Niiden muutamien sekunttien aikana kotka lentää pitkän matkan. Kuvassa pyrstönheilutus kuvaajalle.

Nyt lähden katsomaan auringonlaskua. Täällä se ihan oikeasti laskee.

Tromssa – Oulu

Viime aikoina päivät ovat venähtäneet pitkänlaisiksi. En ole jaksanut oikein paneutua postailemaan. Olen lähtenyt kotoa viime viikon sunnuntaina ja sen jälkeen käynyt nukkumassa siellä kaksi yötä. Tätä rustaan tyttäreni Jaanan sohvalla Oulussa.

Sää on suosinut koko ajan. Olen entistä vakuuttuneempi turhasta käsityksestä, että Norjassa sataa aina. Tämän reissun  aikana ei ollut pilven hattaraa taivaalla ja auton lämpömittari pyöri 15 asteen hujakoilla.

IsosirriKevät ja lintujen muutto oli Norjassakin myöhässä. Sirrien etujoukot olivat tulleet paikalle, mutta päämuuttoa ei vielä ollut. Nyt suurimmat isosirriparvet olivat parisataa päisiä, kun ne viime keväänä samaan aikaan olivat monituhatpäisiä. Punakuireja näin vain muutamia samoin kuin suosirrejä. Kerran näin kaukaa parven pieniä sirrejä, mutta ne jäivät lämpöväreilyn takia ufoiksi. Harmaahaikaran näin vasta viimeisessä mahdollisessa paikassa Hattengissa vähän ennen kuin nousu Kilpiselle alkaa. Normaalisti niitä näkee useita päivässä pitkin rantoja. Paikalliset myös vahvistivat, että talvi oli koetellut haikarakantoja kovalla kädellä.

Krisse lähti samaa matkaa omalla autollaan Rovaniemelle. Kilpisen ja Kolarin väli oli varsinainen petosightseeingtour, joka alkoi petovarmasta paikasta Muotkatakasta. Siellä kierteli kaksi tuulihaukkaa. Matkan varrella lensi tai istui puissa kolme maakotkaa, kaksi piekanaa, yksi yksinäinen tuulihaukka, ampuhaukkanaaras ja sinisuohaukkapari.

Jäätiin kahdeksi yöksi Muonioon Särkijärven lomakylään. Tähän aikaan vuodesta majoitukset ovat puoli-ilmaisia. Olimme lomakylän ainoat asiakkaat. Kävimme ensitöiksemme Pallaksella. Mielessä oli vähän pieni kävelymatka tuntureiden alarinteillä. Lunta oli kuitenkin reilusti hiihtää asti. Hotellin pääskyset eivät olleet vielä palanneet vaikka niitä Särkijärvellä jo lenteli. koskikaraSaunalampi oli osin sulana ja sieltä löysimme kuvan karan, joka kumppaineen kierteli paikalla. Liekö kesän mittaan taas odotettavissa pesintä. Puthaanrannan tornista tuli vuodareita mm rantasipi ja molemmat tiirat. Kauempana olisi voinut jotain ollakkin, mutta 23 asteen ilmassa lämpöväreily teki tepposensa.

Kotimatkalla käytiin muutamissa Kolarin, Pellon ja Ylitornion lintupaikoissa. Hannunrannan tornista löytyi 23 lapasotkaa. Muuten ei mitään ihmeellisempää. Pisan tiehaaran tietämillä petohavainnot jatkuivat. Autoni yli lähti ojan pohjalta kanahaukka.

Sunnuntaina kierrettin vähän jo haviskrapulaisina Rovaniemen paikkoja. Jängikseltä löytyi kolme lapinsirriä. Ei sen kummpaa.

MustapyrstökuiriMaanantaina sama vetkuttelu jatkui. Käytiin kuitenkin Paavalniemen tornissa. Minulle sattui putkeen kauimmalta lietteeltä koivun oksien läpi lintu, jota väitin aluksi punakuiriksi. Krisse löysi sen omaan putkeensa ja alkoi pohtia olisiko se mustapyrstökuiri. Lintu oli kaukana ja enimmäkseen koivun oksien takana. Aivan varmoja ei oltu määrityksestä. Joku peto pöläytti sitten koko alueen tyhjäksi ja siunailimme, että sinne meni. Kaikki pois lentäneet kahlaajt löytyivät sitten tornin läheltä lietteeltä ja määritys varmistui. Ohessa tornista otettu kuva veijarista. Krisse olisi halunnut lähteä kuvaamaan lintua lähempää. Perheeriitaa ei tullut vaikka selitinkin, että ei peloiteta sitä pois vaan jätetään se sinne rauhassa muidenkin havaittavaksi.

lapasorsaNyt olemme ollet kaksi päivää Oulussa. Eilinen päivä hurahti Liminganlahdella. Paikalla oli hietatatiira, mutta ei sitä näkynyt ilmeiseti kovan tuulen takia. Muitakin kävi sitä yrittämässä. Tänään se ja mustatiira oli sieltä sitten havaittu. Mitään maata kaatavaa paikalla ei ollut: kolme merikotkaa, ruskosuohaukka, suokukkoja, liroja, valkovikloja, pensaskerttu ja monia vesilintulajeja. Kuvassa lapasorsapari.

Tämä päivä hurahti Hailuodossa. Lisää vuodareita, mutta ei mitään harvinaisuukisia. Lauttarannassa taapersi suosirrejä, punajalka- ja mustavikloja ja meriharakka. Kauempana ui heinätavipariskunta. Kirkkosalmen tornista löytyi niitä lisää. Harmaasorsia oli kaksi paria, silkkiuikkja lukuisia samoin kuin lapasorsia. Paikalla kietelivät vuorotellen ruskosuohaukka ja maa- ja merikotka. Nokikana oli koko ajan näkyvillä. Minä kävin välillä autolla ja Krisse löysi ja kuvasi sinä aikana henekertun.

Käytiin sitten Kutukarin tornilla, jota jouduimme urakalla etsimään. Sinne ei parkkipaikan jälkeen ollut minkäänlaista opastetta ja kannoimme rensseleitämme pari ylimääräistä kilometriä. Lahdella oli suuri parvi merihanhia ja jo aiemmin mainittuja kahlaajia. Paikallaan jökötti ristisorsakoiras.

KurkiPyörähdettiin vielä Marjaniemessä, jonka Jukka oli arvioinut melkein pomminvarmaksi karikukkopaikaksi. Oikeassa oli. Kolme löytyi paikalta hetken kiikaroinnin tuloksena. Sitten alkoi takki olemaan molemmilta sen verran tyhjä, että käännettiin Sitikan keula lauttasatamaan. Matkalla yhytettiin vielä pellolta yksinäinen kurki, joka poikkeuksellisesti ei lähtenyt lentoon heti auton pysähtyessä kohdalle.

Palsasirri

Minua vähän nolottaa. Olen sunnuntaista asti ollut reissulla Tromssassa. Päivät ovat olleet pitkiä. Pakollisten korttien tyhjennyksien ja iltatoimien jälkeen en ole jaksanut paneutua tähän blogiin vaikka se onkin mielessä ollut joka ilta.140513_1101-1 Matka on tarjonnut kaiken sen minkä olen siltä odottanututkin. Pikkukajavaa lukuunottamatta näin kaikki lajit, joita kohtuudella odototinkin näkeväni. Isosta osasta lajeista sain taas uusia kuvia. Kaiken kukkuraksi ilmat ovat suosineet. Jos joku jäi vaivaamaan oli vuosien aikainen haave päästä kuvaamaan ristisorsaa sen häiriintymättä. Nytkin näin niitä useita kymmeniä, mutta ne ovat äärimmäisen arkoja otuksia. Säät suosivat matkaa. Oheiskuvassa maisema Sommarøyn ja Tromssan väliseltä tunturitaipaleelta.

Yritän kertoa kokemuksia koko reissusta myöhemmin, kun pääsen kotiin. Nyt ajattelin kuitenkin keskittyä vain yhteen lintuun, jota en koskaan ole nähnyt enkä todennäköisesti koskaan enää näekkään.

Kuulin jo menomatkalla, että Grindøysundetin luonnonsuojeluella Tisnesissä on paikallisena 3 palsasirriä. Olisi sirrejä ollut siellä tai ei, olisi se joka tapauksessa ollut ensimmäinen vierailukohteeni. Olin vielä Suomen ajassa ja heräsin hyvissä ajoin ja olin paikalla puoli viideltä Norjan aikaa.palsasirri Sirrejä oli enää yksi paikalla. Krisse seurasi myöhemmin perästä ja vielä myöhemmin paikalle tuli Stein Nilsen, jonka vaimo oli linnut löytänyt. Steinin tapasin samassa paikassa viime keväänä. Hän on erkoistunut lintujen äänittämiseen ja yritti sitä nytkin, mutta kohde vain oli kovin hiljainen. Hän on koulutukseltaan biologi. Hän on umpinorjalainen kaveri, joka jostain syystä osaa muutaman sanan suomea ja tiesi aika monen linnun nimen suomeksi ja oppi sinä aamuna pari lisää.

Palsasirri on siperiassa pesivä laji, joka harhautuu silloin tällöin Eurooppaan. Suomessa se havaittiin viime vuonna Tiiran mukaan muistaakseni 9 kertaa vain Etelä-Suomessa. Steinin mukaan lintu nähdään Norjassa kerran 3.4 vuoden välein.

vuosikorjaus

Sitikka on taas joka keväisellä korjaamoreissullaan. Nyt ei ole kyse läheskään yhtä isosta jutusta kuin viime keväisestä puolentoistatuhannen euron reparoinnista. Perjantai-iltana kuulin asiaankuulumatonta kolinaa moottoritilasta ja paikallistin sen itsekkin(minä, joka en ymmärrä tekniikan päälle mitään) jäähdyttäjän flektiin. Ajoin pirssin maanantaiaamuna vakiokorjaamolle ja auto pyydettiin jättämään sinne ja korjaus tehtäisiin heti, kun ehdittäisiin. Tiistaiaamuna sain puhelun, että olin ollut oikeassa. Tuulettimen laakeri oli tullut tiensä päähän. Korjaamon omistaja, Janne, kertoi, että laakeria ei saa erillisenä vaan koko härdelli on vaihdettava. Uskon Jannea, sen verran olen hänen korjaamoaan käyttänyt. Ongelma vain on, että moottoria ei ole Rovaniemellä vaan se on tilattava jostain etelästä. Yksi pyhä kaiken lisäksi välissä. Janne lupasi, että osa olisi perjantaiaamuna paikalla ja auto saataisiin kuntoon sen päivän aikana. Toivotaan niin. Sunnutaiaamuksi on tehty kaikki järjestelyt nokan suuntaamiseksi Tromssaa kohti.

Lauantaina oli vuosittainen Tornien taisto. Olin varannut Niskanperä tornin yhdistyksen nimikkotorniksi. Sain Tainalta ja Jukalta kyydin sinne viideksi. Tarkkailuaika on kahdeksan tuntia 5.00 – 13.00. Sinä aikana löysimme täsmälleen saman määrän lintuja kuin viime vuonnakin: 54 lajia. Hyvä tulos, kun ottaa huomioon, että melkein puolet ajasta satoi niin sakeasti lunta ja räntää, että lintuja ei olisi nähnyt vaikka niitä olisi ollut liikkeelläkin. Muutama ihan mielenkiintoinen laji löytyi. Parhaimpana ehkä isolokki, joka lie sama lintu, joka on majaillut jokin aikaa sitten Valajaskosken alapuolisessa sulassa. Isolokki on jäämeren asukki, jota havaitaan täällä silloin tällöin. Muita mielenkiintoisia lajeja olivat maakotka, mustalintu ja uivelo. Kaikesta tiedottamisesta huolimatta tornilla kävi vain parikymmentä henkeä. Harva kiinostunut viitsi lähteä sen räntäsateen sekaan.

Tämän viikon olen sitten kärvistellyt autottomana ja pyörättömä jalkapatikassa. Putken siirsin vielä kaiken lisäksi auton takakonttiin ja unohdin sen sinne lähtiessäni Alakorkalosta kävelemään kaupunkiin päin. Löntystelin Rantsun kautta ja Harjulammen tornille. Silloin olisin sitä putkea tarvinnut. Aivan alueen takaosassa oli kolme kahlaajaa, jotka olivat melkein varmasti suokukkoja, mutta en uskaltanut kiikarin kanssa tehdä niistä varmaa havaintoa. Tänään olin taas samassa tornissa ja ainoa merkittävä löytö oli silkkiuikku. Pois kävelessä tulivat vastaan Leena, jolla oli putki mukana, Veikko ja Rauno. Käännyin heidän mukanaan takaisin toiveena löytää paremmilla vehkeillä jotain uutta. Minä odotin vuodariksi tiiroja ja Veikko pikkulokkia. Kumpikin jä näkemättä.

harmaalokitAamulla tornille kävellessäni oli Kirkkolammen jäällä kaksi harmaalokkia. Ne olivat löytäneet sulasta varttikiloisen kalan, jota söivät sulassa sovussa vähän lajityypillisen käyttäytymisen vastaisesti. Kala oli todennäköisesti kuollut hapenpuutteeseen talven aikana lammen matalaan veteen. Lokkien tapanahan on yrittää ryöstää toisten saaliiksi saamat kalat ja puolustaa omia saaliitaan. Tämä kala oli sen verran iso, että sitä ei lokki pysty pyydystämään.

Joku ehti käydä sivuilla, mutta muistin erään asian vasta nyt. Olin iltapäivällä Ounaskoskella ja seurasin kiikarilla telkkäparsikuntaa. Naaras lensi suoraan leirintäalueen rannassa olevaan pönttöön ja koiras laskeutui jokeen sen edessä. En ole koskaan huomannut kyseistä pönttöä vaikka olen liikkunut alueella tuhansia kertoja. Pönttö on tavallista korkeammalla ja peittyy osin oksien taakse. Pesintäpuuhat ovat kuitenkin alullaan