Liminganlahdella


Tulin eilen Jaanan luokse Ouluun (hänen synnyinkaupunkiinsa). Olen koko 80-luvun asunut Oulussa ja kuvittelin, että Jaanan ohjeiden mukaan löydän helposti perille hänen asunnolleen. Mitä vielä. Olen kuluneen 20-30 vuoden aikana käynyt vain kaupungin keskustassa tai sitten ajanut moottoritietä suoraan ohi. Muisti petti ja liikennenjärjestelyt olivat muuttuneet. Löysin itseni paikasta, jossa tiesin olevani aivan muualla kuin Myllyojalla. Täytyi panna Nokia hommiin ja navigaattori ilmoitti, että matkaa Jaanan osoitteeseen on 4,6 kilometriä. Puhelin ohjasi oikeaan paikkaan, mutta tulin sinne  saamiani ohjeita ajatellen aivan väärästä suunnasta ja piti vielä soittaa tyttärelle ennenkuin oikea ovi löytyi.

Lähdin aamulla Saarijärveltä ja pysähdyin tullessa Liminganlahdella. Lahti oli melkein täysin jäässä. Siellä uiskenteli telkkiä, sinisorsia, haapanoita ja pari merihanhea. Yli lensi kuusi metsähanhea, joista tuli yksi reissun vuodari lisää. Muuten oli vielä kovin rauhallista. Kauan en ehtinyt paikalla viipyä. Jaana odotti ruoan kanssa, jolta sitten äskeisen sekoilun jälkeen myöhästyin melkein puoli tuntia, mutta onneksi tytärkin oli myöhässä eineen kanssa.

merikotkatTänään sain Jaanankin houkutelluksi mukaan Liminganlahdelle. Oltiin paikalla yhdeksän jälkeen. Ilmaliikenne oli aivan toisenlaista kuin eilen. Meri- ja metsähanhia lensi melkein jatkuvana virtana. Töyhtöhyyppiä pyöri melkein vaivaksi asti. Joitakin hanhia laskeutui lahdelle.  Vuodariksi lensi lahden perällä sinisuohaukkakoiras. Äkkiä koko lahti pölähti lentoon.  Paikalle lensi kaksi merikotkaa, jotka kiertelivät hetken paikalla ja laskeutuivat sitten jäälle istumaan ja jäivät siihen jököttämään siihen asti, kun 12 maissa lähdimme kahville ja sitten kaupungille ostamaan Jaanalle rullaverhoja ja tytär kävi ostamassa Edenistä kaverinsa syntymäpäivälahjaksi liput tuttavaperheelleen. Samalla kävimme katsomassa ensimmäistä Oulun asuntoamme Toppilassa ja Patelan omakotitaloa, jossa asuessamme Jaana syntyi. Oulnsalon rivari on likalta vielä näkemättä.

Merikotkat tosiaan istuivat kaikessa rauhassa jäällä. Liian kaukana kunnolla kuvattaviksi. Etäältä otetussa huonossa kuvassa kotkien yläpuolella lentää naurulokki ja lintujen vasemmalla puolella on varis, jotka eivät ole moksiskaan kotkista. (Suurenna kuvaa klikkaamalla sitä, että edes jotenkin ne näkisit)  Olen nähnyt saman asian usein Norjassa. Saalislinnut vaistoavat ovatko pedot saalistamassa vai eivät.

Tornissa kävi aika paljon porukkaa. Suurin osa ihmisiä, jotka eivät olleet lintuharrastajia. Annoin putkeni yleiseen käyttöön (muita putkia ei tornissa ollut) ja harva heisstä oli nähnyt merikotkaa aikaisemmin. Moini kävi katsomassa niitä useaankin kertaa. Jäi jotenkin hyvä mieli.

Tarkoitus oli, että olisin ollut tänään jo kotona Rovaniemellä, mutta päätin jäädä ainakin lauantaiksi katsomaan Liminganlahden Lintukuvafestivaalin kuvia ja esityksiä. Huomenna käyn paikallisa lintupaikkoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s