Voihan…

Keskimmäinen lapsistani, Timppa, soitti minulle tänään ilatapäivällä ja pyysi kuvia variksista. Timo on intohimoinen piirtäjä, joka tienaa osan leivästään kuvillaan. Nyt pyyntö oli kuitenkin ymmärtääkseni jotain ihan omaa projektia varten. Tarve olisi ollut kuvalla, jossa 2-3 varista on syömässä samassa ringissä. Näen tilanteen harva se aamu ikkunastani, kun varislinnut ovat Alakorkalon grillin pihassa nauttimassa lihapiirakan ja ranskisten jämistä. Torin liepeillä liikkuessa samaan tilanteeseen törmää tämän tästä varsinkin viikonloppuaamuisin. Eipä vain ole tullut kuvattua.

varisTavisten kuvaamisesta on juteltu silloin tällöin kuvaajakavereiden kanssa. Kotipiirin linnut jäävät kuvaamatta. Kävin kuvasivuillani katsomassa minkälaisia variskuvia siellä on. Hurjat 2 kappaletta. Monista Rovaniemellä harvinaisista lajeista tai linnuista, joita ei yleensä näe Suomessa on sivuilla paljon enemmän kuvia. Lupasin itselleni ja kerroin muistaakseni asian jossain viime kevään postauksessa, että viime kesänä keskittyisin kuvaamaan joka päivä silmiin sattuvia lajeja. Eipä näin vain ole käynyt. Jospa tänä kesänä lupaukseni toteutuisi.

Nyt kuitenkin pitää kääntää sivuille siirtämättömät, kuitenkin muokatut kuvat ympäri Timpan variskuvien löytämiseksi. Huomiseksi on luvattu sadetta. Jospa pirttipäivänä löytäisin herralle mallimateriaalia.

Mainokset

Kotona

Melkein kaksi viikkoa vierähti reissussa. Tulin kotiin illan suussa.

Sain eilen taas kerran oivan muistuksen kameran säätöjen tarkastamisesta joka kerta virran kytkennän yhtedessä. Kuvasin eilen Liminganlahdella lähellä tornia lentäviä meri- ja metsähanhia ja joutsenia. Huomasin vasta Jaanan luona, kun illalla aloin katsomaan kamerasta kuvia, että tarkennusalue oli aivan poskellaan. Eiliseltä ei jäänyt tallennettavaksi yhtään kuvaa. Tältä aamulta kuitenkin naamariin yksi erittäin huono kuva merihanhista ja tänne epätoivoinen kuva ruskosuohaukasta. Kuvan ruskis (todennäköisesti sama uros) näyttäytyi kolmena päivänä.

ruskosuohaukkaKoko reissun aikana olen ottanut vain noin 300 kuvaa. Linnut ovat joka paikassa olleet liian kaukana kuvattavaksi. Torneilla on kuitenkin ollut ikimuistoisia hetkiä. Aikaisemmin olen jo kertonut Vanhan kaupungin tornin varttitunnista. Tänään saatiin taas hieno hetki: maakotka ja muuttohaukka samaan aikaan putkessa. Eilen ja ennenkaikkea tänään Liminganlahden tornissa oli kylmä tuuli. Kävin tornissa aamulla ja iltapäivällä ennen kotiin lähtöä. Varsinkin iltapäivällä tuuli suoraan tornin edestä avomereltä ja välillä oli hankalaa pysyä sen verran pystyssä, että kiikarin olisi saanut kunnolla kohdennetuksi. Olen kulkenut koko pariviikkoisen matkani ajan muuttolintujen edessä. Pari päivää Helsingistä lähtöni jälkeen siellä oli taivas täynnä lintuja jopa säätutkien mukaan. Samoin kävi Keski-Suomessa ja nyt todennäköisesti Oulussa. Rovaniemellä on sitten aikaa odottaa. Liminganlahdella oli eilen muutonseurantapäivä. Kun lähdin sieltä puoli kolmen aikaan. oli havaintoja kertynyt vain 43 lajista, joka on paikalle ja ajankohdalle todella vähän.

Sain Saarijärvellä ollesani Veikolta tekstarin, että Lainaalla on ristisorsa. (kiitos Veikko siitä) Olisi ollut muikeaa saada se LLY-pinnaksi, mutta tilanne ei suunnattomasti harmittanut. Tiesin melkoisella varmuudella saavani sen vuodariksi toukokuun Tromssan matkalla. Tänään se sitten putkahti ensimmäiseksi Suomi-pinnaksi. Lahden pohjukassa lepäili 4 ristisorsaa.

Luontokeskuksessa on meneillään Liminganlahden Lintukuvafestivaali. Ostin liput neljään ensimmäiseen esitykseen. Ensimmäisenä esitti Markus Varesvuo tämän vuoden aikana ottamiaan kuvia. Osa oli otettu Kuusamossa, osa Saariselällä, osa Hornøyalla. Välillä meinasi itku päästä. Joukossa oli muutama upea kuva, mutta sitten ajattelin, että Markuksella on rahaa ja mahdollisuus reissuta pitkin maailmaa ja ennenkaikkea kokemusta, lintujen tuntemusta, kuvaustaitoja paljon enemmän kuin minulla ja vielä 15-20 kertaa kalliimmat kuvausvärkit kuin minulla. Tyydyn kohtaalooni.

Seuraava esiintyjä oli Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen, joka on innokas lintukuvaaja. Huonoin mahdollinen kuvien näyttöpaikka heti Markuksen jälkeen. Joukossa varsin kelvollisia kuvia, mutta… Lajunen ja Peltoperä ovat julkaisseet kirjan Oulun linnustosta. Kirjan julkistamistilaisuus oli tapahtumassa.

Sitten pääsi Jari Peltomäki kertomaan aiheesta kuinka hänestä tuli lintukuvaaja. Häneltä loppui aika kesken sen verran laajasti puhelias mies kertoi alkutaipaleistaan. En ole aikaisemmin tiennyt, että Peltsi on toiminut muistaakseni 6 vuotta RK:n jäsenenä. Vahva lintutuntemus kaiken kuvausosaamisen lisäksi. Olen 2-3 kertaa vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan ja sama joviaalisuus ja huuomorintaju hörsyi esityksessäkin.

Markuksen lisäksi sokeri pohjalla. Seuraava kuvien näyttäjä oli Jaana Kotamäki. Järjestäjille on annettava kiitos rohkeudesta ottaa hänet mukaan. Jaana on ammattikuvaaja, joka tienaa elantonsa aivan muualta kuin lintukuvista. Hänen Turussa ottamiaan kuvia on julkaistu Luontokuvalehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa. Kotisivuilta en pikaisesti löytänyt kuin kaksi kuvaa tämän päivän esityksestä. Esitetyt kuvat olivat hänen kotipihassaan ottamiaan vastavalokuvia tavislinnuista. osa kuvista oli kuitenkin aivan poikkeuksellisia. Niissä oli vain osia linnuista. Siipiä, pyrstöjä ja niiden yhdistelmiä, osa muutettu mustavalkokuviksi. Esityksen jälkeen väki oli aivan hiljaa. Kukaan ei vastannut kysymysehdotuksiin. Kerrankin uskalsin aukaista suuni ja sanoin, että on virkistävää nähdä genrestä poikkeavia kuvia. Edessäni istunut Markus Varesvuon vaimo yhtyi kommenttiini ja sitten sieltä täältä kuului muitakin myötäilyjä. Salista pois tullessani kuulin yhden kommentin, että mitä se ämmä täällä teki. Me lintukuvauksen harrastajat taidamme olla melkoisia puritaaneja.

Viimeisenä esityksenä olisi tänään ollut Staffan Windstrandin osuus, mutta koti-ikävä voitti. Tarjolla olisi ollut varmaan hienoja kuvia, mutta halusin tänään kotiin ja hänen esityksensä olisi päättynyt niin myöhään, että kotiintulo olisi viivästynyt melko myöhään.

Liminganlahdella

Tulin eilen Jaanan luokse Ouluun (hänen synnyinkaupunkiinsa). Olen koko 80-luvun asunut Oulussa ja kuvittelin, että Jaanan ohjeiden mukaan löydän helposti perille hänen asunnolleen. Mitä vielä. Olen kuluneen 20-30 vuoden aikana käynyt vain kaupungin keskustassa tai sitten ajanut moottoritietä suoraan ohi. Muisti petti ja liikennenjärjestelyt olivat muuttuneet. Löysin itseni paikasta, jossa tiesin olevani aivan muualla kuin Myllyojalla. Täytyi panna Nokia hommiin ja navigaattori ilmoitti, että matkaa Jaanan osoitteeseen on 4,6 kilometriä. Puhelin ohjasi oikeaan paikkaan, mutta tulin sinne  saamiani ohjeita ajatellen aivan väärästä suunnasta ja piti vielä soittaa tyttärelle ennenkuin oikea ovi löytyi.

Lähdin aamulla Saarijärveltä ja pysähdyin tullessa Liminganlahdella. Lahti oli melkein täysin jäässä. Siellä uiskenteli telkkiä, sinisorsia, haapanoita ja pari merihanhea. Yli lensi kuusi metsähanhea, joista tuli yksi reissun vuodari lisää. Muuten oli vielä kovin rauhallista. Kauan en ehtinyt paikalla viipyä. Jaana odotti ruoan kanssa, jolta sitten äskeisen sekoilun jälkeen myöhästyin melkein puoli tuntia, mutta onneksi tytärkin oli myöhässä eineen kanssa.

merikotkatTänään sain Jaanankin houkutelluksi mukaan Liminganlahdelle. Oltiin paikalla yhdeksän jälkeen. Ilmaliikenne oli aivan toisenlaista kuin eilen. Meri- ja metsähanhia lensi melkein jatkuvana virtana. Töyhtöhyyppiä pyöri melkein vaivaksi asti. Joitakin hanhia laskeutui lahdelle.  Vuodariksi lensi lahden perällä sinisuohaukkakoiras. Äkkiä koko lahti pölähti lentoon.  Paikalle lensi kaksi merikotkaa, jotka kiertelivät hetken paikalla ja laskeutuivat sitten jäälle istumaan ja jäivät siihen jököttämään siihen asti, kun 12 maissa lähdimme kahville ja sitten kaupungille ostamaan Jaanalle rullaverhoja ja tytär kävi ostamassa Edenistä kaverinsa syntymäpäivälahjaksi liput tuttavaperheelleen. Samalla kävimme katsomassa ensimmäistä Oulun asuntoamme Toppilassa ja Patelan omakotitaloa, jossa asuessamme Jaana syntyi. Oulnsalon rivari on likalta vielä näkemättä.

Merikotkat tosiaan istuivat kaikessa rauhassa jäällä. Liian kaukana kunnolla kuvattaviksi. Etäältä otetussa huonossa kuvassa kotkien yläpuolella lentää naurulokki ja lintujen vasemmalla puolella on varis, jotka eivät ole moksiskaan kotkista. (Suurenna kuvaa klikkaamalla sitä, että edes jotenkin ne näkisit)  Olen nähnyt saman asian usein Norjassa. Saalislinnut vaistoavat ovatko pedot saalistamassa vai eivät.

Tornissa kävi aika paljon porukkaa. Suurin osa ihmisiä, jotka eivät olleet lintuharrastajia. Annoin putkeni yleiseen käyttöön (muita putkia ei tornissa ollut) ja harva heisstä oli nähnyt merikotkaa aikaisemmin. Moini kävi katsomassa niitä useaankin kertaa. Jäi jotenkin hyvä mieli.

Tarkoitus oli, että olisin ollut tänään jo kotona Rovaniemellä, mutta päätin jäädä ainakin lauantaiksi katsomaan Liminganlahden Lintukuvafestivaalin kuvia ja esityksiä. Huomenna käyn paikallisa lintupaikkoja.

Vanhan Kaupungin lahdella

Olen ollut osapuilleen viikon reissussa. Ajelin kiirettä pitämättä ensin isän luokse Saarijärvelle. Pyörähdin tulomatkalla Liminganlahdella, mutta siellä oli lunta pelloilla saman verran kuin Rovaniemelläkin. Opastuskeskuksen ovessa oli kirjattu kaikki 13 muuttanutta lintulajia. Naakkoja oli tien varsilla useita satoja ja ehdin ajaessa löytää ainakin viisi mustavarista tienposkista.

Olin yhden yön Saarijärvellä ja jatkoin matkaa linja-autolla ja junalla Helsinkiin. Veljeni asuu Viikintien varressa Vantaankosken vieressä. Sain sieltä majapaikan ja kaikin puolin hyvän täysihoidon maittavine aterioineen (kiitos Martti, jos luet tätä). Hänen parvekkeellensa voisi pystyttää putken ja seurata ainakin suojelualueella tarpeeksi ylhäällä lentäviä lintuja.

110413_0059-1Kahtena päivänä kävin alueen kahdella tornilla ja Viikin pellon reunalla. Tänään kiertelin Saarijärven lintupaikkoja ja kuuntelin radioista kuinka Jan Södersved kertoi viikonloppuna muuton  alkaneen tohinalla.  Ei muutto ainakaan minusta ja monesta muustakaan torneissa olleista kavereista mitään huikeaa ollut. Kahden päivän aikana minulle tuli 24 vuodaria (vain). Harmaahaikaraa, kanadanhanhea ja kyhmyjoutsenta lukuunottamatta kaiken muun pystyisin näkemääm kahden, kolmen viikon päästä Rovaniemellä. Sunnuntaina sattui huikea varttitunti puoli kahden aikaan. Ensin tuli tornin takaa maakotka kiertelemään lahdelle, sitten paikalla pyörähti merikotka ja hetken päästä suoraan auringosta tornin yli lensi falco ja se huomattiin viime  tipassa.  Meitä oli viisi miestä tornissa ja äänin 4/5 se saatiin ampuhaukaksi. Kuvassa yksi yhtäaikaa näkemästäni 13 harmaahaikarasta.

Tänä aamuna kävin mökillä. Olin varautunut rämpimään viimeiset sadat metrit umpihangessa, mutta naapurimökin Ensi olikin käynyt lingolla ajamassa tien mökkipihaan asti. Pataniemessä oli kaikki kunnossa. Ripustin muutaman uuden pöntön sinne vanhojen jo aikansa eläneiden tilalle ja pari uuteen paikkaankin. Järvi oli umpijäässä, mutta kaksi joutsenparia oli asettunut jäälle varaamaan viimekesäiset reviirinsä.

Viimeinkin

Kun lähdin aamulla liikkeelle, vastaan tuli muuan tuttava. Jäätiin turisemaan kaikkealaista. Valittelin hänelle, että eikö viimein voisi tulla edes yksi päivä, jolloin taivas olisi umpipilvessä ja sataisi jotain niin paljon, että voisi jäädä kotiin makaamaan sohvalle ja lukemaan hyvää kirjaa. Montako viikoa aurinkoisia päiviä on riittänyt? Olen ollut koko ajan liikkeellä ja niinkuin aikaisemmissa postauksissa olen kirjoittanut, valtaosa ajasta on ainakin lintumielessä mennyt aivan hukkaan. On kuitenkin tullut oltua ulkona.

Aamulla tuntui taas jotenkin turhanpäiväiseltä lähteä liikkeelle. En ole tänä keväänä nähnyt ensimmäistäkään muuttolintua. En toivonut tältäkään päivältä mitään. Kiertelin kaupungin rantoja aikani, hain auton ja kävin Rantavitikan ruokintoja läpi näkemättä muutamaa pikkuvarpusta ja talitiaista lukuunottamatta mitään. Ajoin jäätietä pitkin joen toiselle rannalle. Jäällä oli, niinkuin olettaa sopii, kymmeniä hiihtäjiä ka kävelijöita. Mieli kohosi heti Tavivaaran risteyksessä, josta pyrähti kiertelemään 9 pulmusta. Eipä tullut tänään hukkareissua. Näin ensimmäisen muuttolinnun tälle vuodelle.

Aikani postasin Tavivaarassa, jatkoin matkaa Rautiosaareen ja sieltä palatessa Valajaisen sulalle ja Alakorkalon läjitysalueelle näkemättä variksia kummempaa060413_8183. Parin muun mutkan kautta ajoin sitten Jängikselle. Siellä lenteli arvioni mukaa 30 pulmusen parvi. Panin auton parkkiin ja jäin odottamaan kuvausmahdollisuutta. Parveen lensi lisää lintuja ja otin niistä kuvan telen lyhyellä päällä, jotta pystyisin laskemaan linnut. Veikko opetti minulle tämän Photarissa värimerkitsemisen tavan. Kuvasta lintuja laskettaessa jää aina joku lintu laskematta tai joku tulee laskettua kahteen kertaan. Nyt käytin ensimmäistä kertaa tapaa. Kuvassa on 58 pulmusta. Parvessa oli enemmänkin lintuja, jotka kaikki eivät kuvassa näy. Tiiraan ilmoittamani määrä (60) on melko lähellä oikeaa.

060413_8322-1Toisessa kuvassa on ihan oikea lintukuva, joka on myös naamarin viikkokuvana. Kaikkia tämän päivän kuvia en ole vielä käynyt läpi. Huomenna aion mennä paikalle uudestaan. Veikkaisin parven kasvaneen tämänpäiväisestä.

Tiistaina lähden käymään Helsingissä isän puolen serkkujen yhteistapaamisessa. Tuntuu vähän ankealta lähteä juuri nyt pois täältä, kun muutto on käynnistämässä. Siellä on kuitenkin vastassa Vanhan kaupingin lahti ja Viikin pellot, jotka ovat kävelyetäisyyden päässä veljeni asunnosta. Paluumatkalla viivähdän muutaman päivä isän ja Ipun luona.

Hötkyilyä

On kulunut melkein kaksi viikkoa etten ole ottanut ensimmäistäkään lintukuvaa eikä muitakaan kuvia taida olla tullut kuin parikymmentä. Edellisessä postauksessa kerroin, että linnut ovat hävinneet ruokinnoilta. Olen liikkunut melko laajalla alueella Rovaniemen ympäristössä näkemättä ainoatakaan muuttolintua. Veikko kertoo omassa blogissaan nähneensä Jängislahdella kahtena päivänä pulmusia. Olen käynyt siellä samoina päivinä näkemättä vilaustakaan niistä. Tänään olen ollut liikkeellä kolmisen tuntia yhtä laihoin tuloksin.Miksi minun pitäisi itse asiassa nähdä tänne tulevat linnut heti, kun ne saapuvat. Ehdinhän minä näkemään kevään ja kesän aikana ainakin kaikki yleisimmät muuttolinnut, jotka Rovaniemen ohittavat tai tänne jäävät. Huomenna pidän huolen, ettei tule lintustressiä ja jään sohvalle makoilemaan hyvän kirjan kanssa. Tai sitten en.

010413_8160-1Eilen kävin kiertelemässä Vikajärvellä. Siellä oli kaksi kuvaajaa, jotka liikkuivat ammattilaiskameroiden oloisten vehkeiden kanssa jostain vanhasta pickupista rakennetulla asuntoautolla, joka oli Saksan rekisterissä. Juttelin hetken aikaa kuvassa näkyvän kaverin kanssa, joka ei tuntunut osaavan englantia, mutta saksaa kylläkin. Jäi vähän kuva, että eivät ollet saksalaisiakaan. Hän kertoi heidän olevan siellä kuvaamassa koskikaroja. Tarkoitus oli jatkaa matkaa kuvaamaan poroja. Hänellä oli kamera suunnattuna ylävirtaan kaukana olevaan karaan ja kun kerroin, että selän takana olisi lähempänäkin kaksi lintua, kiitteli kovasti jä lähti raijaamaan vehkeitään sinne. Kuvaajia kävi vähän sääliksi. Ainakin toinen raijasi vehkeensä umpihankeen reisiin asti ulottuvassa lumessa kosken rantaan. Kun hän sai kameran jalustoineen kuvauskuntoon, kara lensi sinne mistä hän oli lähtenyt liikkeelle. Kovin tutun oloista.