Kevään ja salmonellan merkkejä.


On ollut ensimmäinen päivä, joka tuntuu edes etäisesti keväältä. Heräsin aamulla vähän ennen seitsämää ja mittari näytti vain neljää pakkasastetta. Oli vaikea uskoa, kun digitaali on pitkään huidellut siihen aikaan aamusta kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen asteen välillä. Päivän mittaan auton mittari näytti jo plussa-asteita. Liekö yhden sortin tekniikan aikakauden kevään merkki, että nelostiellä ajellessani jouduin pariin otteeseen pesemään tuulilasia.

Viivyin Tavivaarassa kolmatta tuntia. Siellä oli hiljaista. Muutamia talitiaisia, 2 viherpeippoa, 2 kuukelia. Käpytikkoja pyörähti paikalla tavan mukaan vähän väliä. Niiden lukumäärää en edes yritä arvioida, 3-4  todennäköisesti, sekä koiraita että naaraita. Vihertikkanaaraskin pyörähti ruokinnalla ja lähipuissa. sairas punatulkkuMinut sai viipymään paikalla punatulkkunaaras. Se oli selvästi sairas lintu. Se pystyi lentämään lyhyitä matkoja ja nousipa kerran männyt oksallekkin kuukkelin laskeuduttua sen viereen. Tulkku oli apaattinen, seistä jöllötti maassa pitkiä aikoja paikallaan tekemättä yhtään mitään. Silloin tällöin se koppasi nokallaan jotain hangen pinnalta, enimmäkseen lunta, mutta yritti välillä mutustella auringonkukan siementäkin. Se pysytteli koko ajan muutaman metrin varsinaisen ruokintapaikan ulkopuolella. Kuvasta näkyy, että sen höyhenepuku on kauttaaltaan pörhöllään ja siivet eivät ole normaaliasennossa. Välillä siivet värisivät ja koko kropassa oli selvästi sen tahdosta riippumatonta nykimistä. Jos oikein osaan tulkita, punatulkku oli saanut salmonellatartunnan. Yritin soittaa Ismolle, että yritettäisiin saada lintu kiinni levittämästä mahdollista sairautta. Juoksemalla se ei ainakaan onnistuisi, sen verran virkku se vielä oli.

Ruokintapaikkojen linnuista helpoimmin salmonellaan sairastuvat juuri punatulkut ja viherpeipot.

Kevään pakottamana olen käynyt läpi vanhoja kuvatiedostojani. (Olisiko sekin yksi kevään merkki?). Pöytäkoneeni D-asema on täyttynyt uhkaavaa vauhtia. Kesäksi pitää saada lisää tilaa. Mitä kaemmin olen kuvia tallantanut, sitä kovemmalla kädellä olen oppinut kuvia karsimaan. Olen käynyt läpi kaksi ja kolme vuotta vanhoja tiedostoja. Kaikkea potaskaa olenkin jättänyt kovalevylle. Löysin tiedostoja joista en ole poistanut ilmeisesti laiskuuttani ensimmäistäkään kuvaa. Jo karsituissakin tiedostoissa on karmea määrä aivan turhia kuvia.  Työ on osapuilleen puuduttavinta hommaa, jonka tiedän. Tuhansien kuvien läpikäynti ei ole herkkua eikä sitä jaksa tehdä kauaa kerrallaan eikä edes joka ilta.  Kannattavaa puuha kuitenkin on. Muutamien tuntien iltaistuntojen aikana ole saanut yli 40 gigaa uutta tilaa. Tavoite olisi saada 100-150 Gt kuvia pois myllystä. Homma siis jatkuu.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s