Tänään oli ensimmäinen retkipäivä sitten helmikuun 5. päivän. Kerran olen käynyt sairaalareissun jälkeen kuvaamassa Tavivaarassa, mutta silloinkaan en poistunut autosta. Päätettiin Krissen kanssa kokeilla meikäläisen kuntoa ja ajettiin Vaattungille. Lontosteltiin Karhukummun laavulle. Matkaa ei taida kertyä edestakaisin kuin vähän reilu neljä kilometriä. Hyvin sen jaksoin. Lähtiessä arvuuttelimme mikä olisi ensimmäinen tapaamamme lintu. Tali-ja hömötiainen olivat veikkaukset. Pieleen kuitenkin meni: käpytikka naputteli haapaa heti saarelle päästyämme. Eipä siellä juurikaan lintuja näkynyt tai kuulunut. Sen verran oli pakkasta, ettei kenkien narinalta kuullut ympäristön ääniä ja välillä oli pakko pysähtyä kuuntelemaan. Jokunen talitiainen ja laavulla muutama urpiainen nähtiin ja kuultiin. Tehtiin tulet, paistettiin makkaraa, hörpättiin termarista kahvia ja nautittiin vain hienosta alkukevään päivästä. Paluumatkalla parisataa metriä laavulta oli kaksi kuukkelia kiertelemässä. Lienevätkö käyneet kerjuulla Könkäänsaaren laavulla. Sieltäpäin ainakin olivat tulossa.

Parkkipaikalla yhytettiin seitsemän käpylinnun parvi, joka kierteli kartanon pihan ja pysäköintialueen lähipuissa. Kerran kiikarissa vilahti lintu, jonka siivissä oli mielestäni valkoiset juovat, mutta havis oli niin nopea, että en voi varmuudella sanoa, että joukossa oli yksi kirjosiipikäpylintu. Emme päässeet lintuja niin lähelle, että olisimme paikalla pystyneet tunnistamaan kumpiako iso- vai pikkukäpylintuja ne olivat. Muutamia käyttökelpoisia kuvia saatiin ja niistä lajimääritys varmistui pikkukäpylinnuiksi. Paikalle hiihteli Sälevän Olli, joka kertoi käyneensä Vaattunkilammella ja nähneensä matkalla useitakin käpylintuja. Hänkään ei osannut varmuudella sanoa kumpaako lajia ne olivat.