Lintumuutto myöhässä

Euroopassa ja Suomessa vallitseva kylmä ilma on vaikuttanut lintujen kevätmuuttoon, joka on jo pari viikkoa myöhässä. Tässä linkki Birdlife Suomen tiedotteeseen. Ilman tiedotettakin jokainen voi asian havaita. Muutamia hajahavaintoja on läänin alueella tehty mm. pulmusista ja jopa naurulokista Rovaniemellä. Linnut ovat muutenkin hakemisessa Rovaniemellä. Ruokintapaikkojen vakiovierailijoista osa on häipynyt jo valtaamaan reviirejään ja löytävät ravintoa lumien pudottua puista ja auringon lämmittäessä muualtakin kuin ihmisen järjestämistä eineistä. Ruokintoja ei pidä vielä lopettaa. Osa linnuista on edelleen riippuvaisia niistä ja kohta saapuvat muuttolinnut hakeutuvat ruokintapaikoille.

Olen nauttinut hienoista ilmoista ja kierrellyt mahdollisia lintupaikkoja näkemättä oikeastaan muita lintuja kuin talitiaisia ja käpytikkoja. Eilen aamulla sain kuitenkin taas kerran sohvapinnan varpushaukasta. Katselin aamu-tv:n lähetystä, kun näin veijarin kiertelevän aluehallintokeskuksen koivujen yläpuolella ja lähtevän sitten viipottamaan keskustaan päin kotitaloni yli. Tänä aamuna päivän ensimmäisellä tupakalla parvekkeella tuli talon yli jostain Oukun suunnalta 12 naakka suuntana tori. Nyt alkaa viikkokuvan saanti naamariin näyttämään vaikealta.

pikkukajavatKerroin pari postausta sitten (40-vuotisjuhla jne) Hornøyan nettikameroista. Nyt uusikin kamera on käytössä. Se on suunnattu pikkukajavien pesintäseinämälle. Kaamea kaakatus siellä käy. Taustalla näyttäisi olevan kari- tai merimetsojen reviirit. Veikkaisin edellämainittuja, mutta kuvasta ei lintuja pysty erottamaan. Saarella käydessäni pari vuotta sitten jäi kuva, että karimetsot pesivät tällä saarella ja merimetsot viereisellä saarella. En ole varma. Oheiskuvana pikkukajavia  osapuilleen nettikameran kuvaamassa paikassa.

Kolme postausta sitten (kesäsuunnitelmia) kerroin, että yritän tehdä jonkinlaisen Tromssan oppaan, jossa kerron omia kokemuksiani alueelta. Olen aloittanut touhun Karesuvannosta ja päässyt jo Ropinsalmelle asti. Ajatus on, että tänään pääsisin jo tullin tuolle puolelle. Hommia riittää muutenkin. Kuvien karsiminen ei ole sitten edellisen jatkunut. Jospa tänään ehtisin siihenkin päästä käsiksi.

Mainokset

Kevään ja salmonellan merkkejä.

On ollut ensimmäinen päivä, joka tuntuu edes etäisesti keväältä. Heräsin aamulla vähän ennen seitsämää ja mittari näytti vain neljää pakkasastetta. Oli vaikea uskoa, kun digitaali on pitkään huidellut siihen aikaan aamusta kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen asteen välillä. Päivän mittaan auton mittari näytti jo plussa-asteita. Liekö yhden sortin tekniikan aikakauden kevään merkki, että nelostiellä ajellessani jouduin pariin otteeseen pesemään tuulilasia.

Viivyin Tavivaarassa kolmatta tuntia. Siellä oli hiljaista. Muutamia talitiaisia, 2 viherpeippoa, 2 kuukelia. Käpytikkoja pyörähti paikalla tavan mukaan vähän väliä. Niiden lukumäärää en edes yritä arvioida, 3-4  todennäköisesti, sekä koiraita että naaraita. Vihertikkanaaraskin pyörähti ruokinnalla ja lähipuissa. sairas punatulkkuMinut sai viipymään paikalla punatulkkunaaras. Se oli selvästi sairas lintu. Se pystyi lentämään lyhyitä matkoja ja nousipa kerran männyt oksallekkin kuukkelin laskeuduttua sen viereen. Tulkku oli apaattinen, seistä jöllötti maassa pitkiä aikoja paikallaan tekemättä yhtään mitään. Silloin tällöin se koppasi nokallaan jotain hangen pinnalta, enimmäkseen lunta, mutta yritti välillä mutustella auringonkukan siementäkin. Se pysytteli koko ajan muutaman metrin varsinaisen ruokintapaikan ulkopuolella. Kuvasta näkyy, että sen höyhenepuku on kauttaaltaan pörhöllään ja siivet eivät ole normaaliasennossa. Välillä siivet värisivät ja koko kropassa oli selvästi sen tahdosta riippumatonta nykimistä. Jos oikein osaan tulkita, punatulkku oli saanut salmonellatartunnan. Yritin soittaa Ismolle, että yritettäisiin saada lintu kiinni levittämästä mahdollista sairautta. Juoksemalla se ei ainakaan onnistuisi, sen verran virkku se vielä oli.

Ruokintapaikkojen linnuista helpoimmin salmonellaan sairastuvat juuri punatulkut ja viherpeipot.

Kevään pakottamana olen käynyt läpi vanhoja kuvatiedostojani. (Olisiko sekin yksi kevään merkki?). Pöytäkoneeni D-asema on täyttynyt uhkaavaa vauhtia. Kesäksi pitää saada lisää tilaa. Mitä kaemmin olen kuvia tallantanut, sitä kovemmalla kädellä olen oppinut kuvia karsimaan. Olen käynyt läpi kaksi ja kolme vuotta vanhoja tiedostoja. Kaikkea potaskaa olenkin jättänyt kovalevylle. Löysin tiedostoja joista en ole poistanut ilmeisesti laiskuuttani ensimmäistäkään kuvaa. Jo karsituissakin tiedostoissa on karmea määrä aivan turhia kuvia.  Työ on osapuilleen puuduttavinta hommaa, jonka tiedän. Tuhansien kuvien läpikäynti ei ole herkkua eikä sitä jaksa tehdä kauaa kerrallaan eikä edes joka ilta.  Kannattavaa puuha kuitenkin on. Muutamien tuntien iltaistuntojen aikana ole saanut yli 40 gigaa uutta tilaa. Tavoite olisi saada 100-150 Gt kuvia pois myllystä. Homma siis jatkuu.

 

40-vuotisjuhla, kameran ulkoiluttamista ja Hornøyan nettikamera

Lauantaina oli Lapin Lintutieteellisen yhdistyksen 40-vuotisjuhla. Päivällä oli 3 tunnin luentotilaisuus ja illalla juhlaillallinen ja juhlaesitelmät tervehdyksineen ja merkkien jakoineen. Esa oli hoitanut päivän hienosti yhdessä BirdLifen Inka Plitin kanssa. Aikataulut pitivät ja koko päiväksi riitti mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää. LLY toimii lähes koko läänin alueella eli siis melkein puolessa suomessa. Yhdistyksellä on jäseniä noin 280. Tiiran havainnoista ja sähköposteista on vuosien varrella tullut paljon nimituttuja, joista joidenkin kanssa olen puhunut puhelimessakin. Lauantaina muutama heistä sai taas kasvot. Kauimmat jäsenet asuvat Rovaniemeltä katsoen 400-450 kilometrin päässä. Taitaapa joku olla Nuorgamistakin, jonne matkaa on jo yli 500 kilometriä. Ei heitä päivittäin näe.

Kävin tänään turhan ja ”turhan” reissun katselemassa lintuja. Lähdin liikkeelle kymmenen jälkeen. Ensimmäiseksi ajoin Napapiirille. Käytiin siellä Krissen kanssa viime viikolla Iittalan myymälässä, jossa myytiin Fiskarssin veitsiä 50 %:n alennuksella ihan vain pakkauksen värien vaihtumisen takia. Krisse osti sieltä muovikassillisen niitä joululahja- ja muihin tarkoituksiin. Joku tarttui minunkin matkaani. Illalla sain meilin, että rouva tarvitsee vielä lisää veitsiä. Ostettu on ja itselle tietty myös yksi lisää.

Ajelin Vikakönkäälle, koska matkaa oli taittunut jo melkein kolmannes. Kyttäsin vajaan tunnin ajan viime viikolla paikalla olleita käppäreitä. Kerran kuulin äänen jostain vähän kauempaa. Viime viikolla nähtiin pikkukäpylintuja sen verran paljon ja kuultiin niiden ääniä, että vielä ne pystyin tunnistamaan. Kahden viikon päästä laulava lintu pitää taas hakea nähtäville tunnistusta varten. Äänimuisti ei kestä. Kävin Korpikoskella, jossa koko talven majaillut kara antoi odottaa itseään melkoisen tovin ennen kuin suvaitsi näytäytyä. Matka jatkui pieneläinten hautausmaalle, jossa kohtuullisen ajan sisällä näkyi vain käpytikka, kaksi talitiaista ja ympärillä lentelevät 5 harakkaa. Talitiaisia löysin sitten Oukun ruokinnalta ja tavivaarasta. Siinä päivän saalis eikä yhtään kuvaa. Kotona olin joskus puoli neljän maissa. Päivän viima tuntui pienenä kuumotuksena poskipäissä.

revontuletOlen mukana järjestelmässä, joka varoittaa revontulien mahdollisesta esiintymisestä. Sain eilen iltapäivän ja illan mittaan 4 viestiä, että nyt niitä pitäisi olla näkyvissä. Kävin illan mittaan välillä tiuhaankin ulkona katsomassa, mutta mitään kummoista ei ollut näkyvissä. Joskus yhdentoista maissa kävin ennen nukkumaanmenoa tupakalla ja silloin taivaalla oli parhaat revontulet mitä tänä talvena olen nähnyt. Kameran virittämiseen, linssin vaihtoon kamerasta toiseen ja jalustan värkkäämiseen meni sen verran aikaa ettei repolaisista ollut enää näkyvissä merkkiäkään. Tunnin verran värjöttelin ulkona ja sitten pakkasin kamikset. Oma vikani. Jos olisin uskonut ilmoituksia ja laittautunut jonnekkin kaupungin ulkopuolelle tai edes viritellyt vermeeni valmiiksi revontulia varten, ei tähän tarvitsisi laittaa viime lokakuussa jo kerran nähtyä, parvekkelta otettua kuvaa.

lunnitVeikko kertoi 16.3. blogissaan Hornøyan kamerasta. Vardøn ulkopuolella olevalla saarelle on vuosi sitten kevällä asetettu nettikamera. Se on jonkun lintumatkailuyrittäjän sinne tuoma. Olen seurannut sitä koko viime kesän. Tiedän että norjalaiset ovat kritisoineet kameran paikkaa ja olen heidän kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Kamera on oletettavasti saaren parhaalla lunnien pesimäpaikalla, jonka voisi kuvitella houkuttelevan eniten matkailijoita paikalle. Kuvissa ei viime kesänä näkynyt lunnien lisäksi juurikaan muita lintuja. Jokunen ruokki siinä pyörähti, mutta ei muuta. Lentävät linnut tietysti näkyvät kuvassa. Paljon parempi paikka kameralle olisi esimerkiksi kuvassa näkyvän sadesuojan ja maihinlaskupaikan yläpuolella, josta se oikein asennettuna voisi seurata lunnien, kiislojen, kajavien, ruokkien ja mahdollisesti myös karimetsojen pesintää. Kuvana toissa keväänä ehdottamaltani paikalta otettu lunnikuva.

Kesäsuunnitelmia?

Kulunut viikko on ollut vuoden ajankohtaan nähden ihmeellinen, mutta hieno. Aamuisin herätessä lämpömittari on lähennellyt 30 pakkasastetta, mutta aurinko on lämmittänyt ilman aivan siedettävään 8-14 lämpöön. Koko viikon aikana ei taivaalla ole juurikaan ollut pilviä ja ennusteet lupaavat samanlaista vielä muutamaksi päiväksi. Ollaan Krissen kanssa retkeilty päivittäin useita tunteja.

”Keväinen” ilma on saanut jo pohtimaan kevään ja kesän suunnitelmia. Viime vuonnahan olin mökillä Keski-Suomessa melko tarkkaan neljä kuukautta. Välillä kävin mutkan Tromssassa, jossa vierähti noin viikko ja toisen kiertelimme sitten päiväretkillä Kilpiksellä, Pallaksella, Ylläksellä ja Pyhällä.

Lähinnä suunnitelmissa on huhtikuun 11 päivä isän puolen serkkujen tapaaminen Helsingissä veljeni luona. Martti asuu Viikintiellä Vanhankaupungin koskea lähimmässä kerrostalossa ja kotiportailta taitaa olla matkaa lähimmälle lintutornille nelisensataa metriä. Tarkoitus olisi viipyä hänen luonaan muutama ylimääräinen yö. Etelärannikolla lienee lintumuutto jo hyvässsä vauhdissa siihen aikaan. Meininkini on ajaa omalla autolla Saarijärvelle ja käydä moikkaamassa isää ja Ipua. Matka jatkuu sieltä sitten linja-autolla ja junalla. Mökillä on joukko linnunpönttöjä, jotka ovat aikansa eläneitä vaikka niissä viime kesänäkin pesi tiaisia ja kirjosieppoja. Ne pitäisi uusia ja muutama uusikin voisi olla paikallaan. Nyt vaan pitäisi löytää paikka, jossa niitä värkkäillä. Kerrostaloasujalla ei ole tarvittavia välineitä eikä homma oikein taida soveltua olkkarin lattialla tehtäväksi. Jos pönttöverstas jostain löytyy, käyn ripustamassa uudet asuinsijat linnuille samalla matkalla.

isosirriSeuraava retki on sitten toukokuun puolivälissä Tromssan seudulle. Olen käynyt siellä useana vuotena samaan aikaan. Toivottavasti nyt ajoitus osuu samoin kuin viime vuonna, jolloin osuin sirrimuuttoon. Linnut muuttavat paikan ohi parin viikon aikana. Viime kevät oli ensimmäinen massamuuttoon osunut. Minulla on haave tehdä Tromssan alueesta ainakin LLY:n jäsenille jonkinlainen opasvihkonen, josta löytyisi omien kokemuksieni mukaiset lintupaikat ja mitä niiltä minäkin vuodenaikana voisi löytyä. Paikat jo tiedän, mutta toukokuun reissulla katson tarkempia kilometejä tienhaaroihin jne. Oheiskuvana viime keväinen kuva torkkuvasta isosirriparvesta, jota muistini mukaan en ainakaan nettiin ole aikaisemmin laittanut.

Sittenpä onkin aikalailla kaksijakoinen olo. Kesä tekisi mieli viettää taas mökillä Pataniemessä ja aivan yhtälailla Rovaniemellä ja retkeillä aikaisemmin mainitsemillani tuntureilla ja Rovaniemen alueen hienosti hoidetuilla Metsähallituksen ylläpitämillä retkeilyreiteillä ja muutenkin vaikkapa Ounasvaaran vielä matkailurakentamisen pilaamattomilla alueilla. Onhan tässä vielä aikaa, mutta päätös voi olla vaikea.

Ylihuomenna on kuitenkin hieno tapahtuma. Kotyhdistykseni LLY täyttää tänä vuonna 40 vuotta. lLauantaina on kaikille avoin tilaisuus, jossa kerrotaan muuttuvasta Lapin linnustosta. Ohjelma on tämän linkin takana

Käppäreitä ja melkoinen yllätys

Toissapäivänä ja tänään ollaan taas retkeilty.

100313_7796-1Sunnuntaina ajeltiin Vikakönkäälle toiveena tavoittaa sieltä Vaattungilla näkemiämme käpylintuja. Viime vuonna en muistaakseni nähnyt ensimmäistäkään käppäriä. 2011 niitä sitä vastoin lenteli vastaan joka nurkalla. Vaattungilla oli 7 pikkukäpylinnun parvi ja Vikakönkäältä yhytimme 10 lintua. Kuusensiemenet ovat einestä, joka sisältää paljon rasvaa ja vaatii käpylintuja juomaan paljon. Tulipaikan yläpuolella, moottorikelkkareitin risteyksessa on paannetta, jossa linnut olivat juomassa. Parvesta löytyi myös yksi kirjosiipikäpylintukoiras, jonka kuva on Facebookissa ja Tiirassa.

Käppäreitä kuvatessaamme huomasin parinkymmenen metrin päähän männyn oksalle lentävän linnun, joka ei ollut tavallinen talvilaji. Löysin veijarin kiikariin ja pyysin Krisseäkin katsomaan ihmetystä. Oksalla nökötti juhlapukuinen järripeippokoiras. Lintu pysyi paikallaan noin puoli minuuttia varmaa tunnistusta varten ja lensi sitten kauemmaksi. Minä kadotin sen, mutta Krisse seurasi sitä ja pystyi vielä havannoimaan sitä hetken uudessakin paikassa. Lintu tuskin on muuttava. En tiedä Vikajärven kylän ruokintapaikoista muuta kuin sen, että joen toisella puolella on ainakin aikaisempina vuosina ollut hyvin hoidettu ruokintapaikka. Olisiko järri pystynyt talvehtimaan paikalla ruokintojen turvin? Tiiraan ei ainakaan ole siitä tullut ilmoituksia.

110313_7943-1Aamupäivällä kävimme torilla etsimässä naakkoja kuvattavaksi. Ruokinnalta lähti naakkaparvi, jossa laskettiin 26 lintua. Tunnin verran värjöteltiin paikalla ja odotettin parven palaavan. 15 linnun parvi kierteli kauempana ja sitä pääsin kuvaamaan. Kuvassa on oikealla kaksi naakkaa, joilla näytäisi olevan jotain kärhämää keskenään. Sama nujakka näkyy parissa muussakin kuvassa. Se 26 linnun parvi on jo sen verran suuri, että voisi olettaa talvehtineiden lintujen saaneen täydennystä etelästä.

Vaattungilla

Tänään oli ensimmäinen retkipäivä sitten helmikuun 5. päivän. Kerran olen käynyt sairaalareissun jälkeen kuvaamassa Tavivaarassa, mutta silloinkaan en poistunut autosta. Päätettiin Krissen kanssa kokeilla meikäläisen kuntoa ja ajettiin Vaattungille. Lontosteltiin Karhukummun laavulle. Matkaa ei taida kertyä edestakaisin kuin vähän reilu neljä kilometriä. Hyvin sen jaksoin. Lähtiessä arvuuttelimme mikä olisi ensimmäinen tapaamamme lintu. Tali-ja hömötiainen olivat veikkaukset. Pieleen kuitenkin meni: käpytikka naputteli haapaa heti saarelle päästyämme. Eipä siellä juurikaan lintuja näkynyt tai kuulunut. Sen verran oli pakkasta, ettei kenkien narinalta kuullut ympäristön ääniä ja välillä oli pakko pysähtyä kuuntelemaan. Jokunen talitiainen ja laavulla muutama urpiainen nähtiin ja kuultiin. Tehtiin tulet, paistettiin makkaraa, hörpättiin termarista kahvia ja nautittiin vain hienosta alkukevään päivästä. Paluumatkalla parisataa metriä laavulta oli kaksi kuukkelia kiertelemässä. Lienevätkö käyneet kerjuulla Könkäänsaaren laavulla. Sieltäpäin ainakin olivat tulossa.

090313_7663-1Parkkipaikalla yhytettiin seitsemän käpylinnun parvi, joka kierteli kartanon pihan ja pysäköintialueen lähipuissa. Kerran kiikarissa vilahti lintu, jonka siivissä oli mielestäni valkoiset juovat, mutta havis oli niin nopea, että en voi varmuudella sanoa, että joukossa oli yksi kirjosiipikäpylintu. Emme päässeet lintuja niin lähelle, että olisimme paikalla pystyneet tunnistamaan kumpiako iso- vai pikkukäpylintuja ne olivat. Muutamia käyttökelpoisia kuvia saatiin ja niistä lajimääritys varmistui pikkukäpylinnuiksi. Paikalle hiihteli Sälevän Olli, joka kertoi käyneensä Vaattunkilammella ja nähneensä matkalla useitakin käpylintuja. Hänkään ei osannut varmuudella sanoa kumpaako lajia ne olivat.

 

 

Ilman pyrstöä

Kävin tänään ensimmäistä kertaa lähes neljään viikkoon kuvaamassa. Voimat eivät ole täysin palautuneet sairastelun jälkeen, mutta jostainhan hommat on taas aloitettava.

Sairaalaassa ollessa minulta tutkittiin toistakin vaivaa, joka alkoi jo ennen edellisessä postauksessa mainittua sairastumista. Vasemman käden hauislihas on kipeytynyt. Kipu tulkittiin rasitusvammaksi. Kamrayhdistelmä painaa vajaa 2,5 kiloa ja sitä tukiessa vasen käsi on vähän luonnottomassa asennossa. Vaiva on viheliäinen. Pystyn nukkumaan yöni rauhassa Buranan ja kipugeelin avulla. Kipu on sen verran antanut periksi, että päivisin en enää ole välittänyt käyttää mitään helpotusta siihen. Autosta kuvatessa kamera on helppo tukea hernepussin avulla ikkunaan. Muutoin täytynee lähiaikoina käyttää jalustaa tai mopodia. 010313_7614-1

Ajelin ensimmäiseksi Tavivaaraan. Mitään uutta siellä ei näkynyt. Ruokinnalla pyörähteli useaan otteeseen talitiainen, jolla ei ollut lainkaan pyrstösulkia. Virkeä lintu, joka lenteli paikalla siinä kuin muutkin linnut. Mihin se pyrstönsä oli menettänyt? Tuntuu vähän oudolta, että se olisi sulkinut koko pyrstönsä yhtäaikaa varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun vuodenkierron aktiivisin aika on alkamassa. Mitenkään tavatonta pyrstöttömät linnut eivät ole. Minulla on kuvia pulmusesta, joka lenteli parven mukana kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muutama vuosi rantaremmi seurasi osapuilleen tähän aikaan vuodesta pyrstötöntä harakkaa Lainaan ja Ounaskosken alueella. Se lintu löytyi myöhemmin menehtyneenä Jätkänkynttilän vierestä.