Takaisin hommiin

Perjantaina 8.2. minulle nousi lämpöä vähän yli 37 astetta. Lauantaina se oli kivunnut  lähelle 39 astetta ja sunnuntaina jo 40 asteeseen. Onneksi Antti oli vielä silloin Suomessa. Hän oli yrittänyt suostutella minua lähtemään lääkäriin, mutta itsepäisyyksissäni en suostunut eikä hän ollut enää saanut minuun kunnon kontaktia. Antti soitti minulta salaa ambulanssin paikalle ja sen henkilökunta sai minut lähtemään. Hyvä niin. En tiedä kuinka olisi käynyt ilman Antin toimintaa. LKS:ssa minulla todettiin viruksen aiheuttama aivotulehdus, joka on vakava sairaus, mutta hoidettavissa. Sunnuntai on jo melkein pimennossa, mutta maanantaista ja tiistaista en sitten muista yhtään mitään. Kuumetta kesti sen viikon ajan ja alkuviikosta sen laskettua minut siirrettin Sairaalakadun  terveyskeskukseen jatkamaan suoraan suoneen annettua antibioottihoitoa. Tänä aamuna kävelin muutamat sadat metrit sairaalasta kotiin, koska perjantaina otetut kokeet osoittivat kaiken olevan kunnossa.

PyyKahden ja puolen viikon aikana olivat linnut aktivoituneet. En tiedä olisiko muutosta huomannut, jos olisin ollut koko ajan liikkeellä, mutta neljän seinän sisällä vietetyn ajan jälkeen ero oli selvä. Tiaiset ja varpuset olivat äänessä joka puolella ympärilläni.

Viimeksi olen käynyt kuvaamassa 5.2. Sillä reissulla kuvasin lähinnä pyitä. Tässä kuvassa on oksaa vaihtavan pyyn pyrstö. Keräilen tässä muutaman päivän voimia ja toivon, että loppuviikosta pääsisin jo takaisin tointaan.

Nyt ei kaikkea voi enää laittaa lasten piikkiin. Joku muukin on käynyt näillä sivuilla. Sairaalassa oloaikanani on ylitetty 10.000 aukaisun raja. Kiitos kaikille lukijoille.

Mainokset

Raimo Sundelin

Tämän vuoden ensimmäisestä Luontokuva-lehdestä jätin viimeiseksi lukukokemukseksi Raimo Sundelinin jutun Kuvia linnuista ja lintukuvia. Eilen illalla sitten luin jutun vällyjen välissä ennen nukkumaan menoa ja tänään se piti lukea uudelleen.

Sundelin on raumalainen maisemakuvaaja, joka kuvaa saaristoa. Eläkkeelle jäätyään hän kertoo uusineensa kuvauskalustoaan lintukuvauksen mahdollistavaksi.

Artikkelinsa alussa hän esittää mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka ainakin minut sai pohtimaan omaa kuvaustoimintaani: ”onko lintukuvaus trofeiden keräämistä”, ”voiko varpusesta saada yhtä mieleenjäävän kuvan kuin tunturipöllöstä”, ”onko tiukan biologinen kuva arvokkaampi kuin valokuvauksen ehdoilla otettu  ja tehty lintukuva”, ”onko laji tärkeämpi kuin kuva”. Sundelin kysyy monia muitakin kysymyksiä artikkelissan. Jos oikein tulkitsen hänen ajatuksenjuoksuaan, valokuva voittaa aina peruspönön. Saako kuvaaja kuvia linnuista vai lintukuvia? Samaa asiaa olen yrittänyt tehdä itselleni selväksi jo pidempään ja olen siitä kirjoittanut tähänkin blogiin jo joskus aikaisemmin ja käynyt asiasta keskustelua joidenkin kuvaajaystävien kanssa. Kuvatakkin olen yrittänyt ajatusteni mukaisesta, mutta taito vain ei yleensä riitä. Sundelin voitti vuoden luontokuvakilpailun lintusarjan 2011 kuvallaan kirkontornin ympärillä lentelevistä naakoista. Kuvasta käytiin aika tavalla keskustelua erään ystäväni kanssa, joka ei ymmärtänyt miksi kuva oli valittu sarjavoittajaksi. Minä taas puolustin kuvan valintaa.

kuikkaNetti on ääriään myöten täynnä hienoja pönökuvia linnuista. Niissä lintu täyttää veitsenterävänä melkein koko kuva-alan. Tottakai minäkin sorrun niihin, mutta ketä ne kiinnostavat. Ollappa taito ja näkemys ottaa kuvia linnuista eikä vain lintukuvia. Oheiskuvana kaakkuri. Se on ollut viime kesänä ainakin Facebookin viikkokuvanani. Se on sinnepäin oleva kuva, joita haluaisin jatkossakin ottaa.

Lainaumerkeissä olevat tekstit ovat suoria lainaksia Luontokuva 1/13 arteikkelista Raimo Sundelin: Kuvia linnuista ja lintukuvia sivut 14-23

 

Liikaa rasvaako?

pikku- ja käpytikkaKävin sunnutaina viemässä Tavivaaraan lauantaina tekemiäni rasvapötköjä (kts edellinen postaus). Viivyin paikalla tunteroisen verran. Siellä olivat jo ennen minua tulleet katsomaan näyttäytyisikö harmaapäätikka Nora ja Vesa esikoisensa Peetun kanssa. Liekö ollut pojan ensimmäinen linturetki muutaman kuukauden ikäisenä. Sitä tikkaa ei tällä kertaa näkynyt, mutta paikalla oli tietääkseni Tavivaaran ensimmäinen pähkinähakki tänä talvena. Lintu on rengastettu ja Ismon kanssa myöhemmin juteltuani hän haluaisi saada sen kiinni kontrollia varten. Ismon ruokinnalla olen kokenut jo useamman kerran tämän talvena aikana kolmen tikkalajin yhtäaikaisen näkemisen: harmaapää-, pikku- ja käpytikka. Aikaisemmin en ole saanut eri lajin tikkoja samaan kuvaan. Nyt onnistuin saamaan kelvollisen kuvan pikku- ja käpytikasta ja laitoin sen Facebookin viikkokuvaksi. Ilkka nappasi sen luvan saatuaan LLY:n feissariin ja sieltä se näyttää lähteneen kiertämään muidenkin lintuyhdistysten sivuille. Oisko tämä nyt vähän harvinaisempi kuva.

050213_7031-1Eilen sitten ajelin katsomaan kuinka tarjontani on otettu vastaan. Jätin sunnuntaina yhden puolen litran pötkylän ja yhden pienen jyväjämistä tehdyn annoksen. Molemmilla vieraili talitiaisia, jotka nekin siirtyivät tilaa saatuaan kaupan pötköille. Tikat ja kuukkelit eivät ainakaan paikalla ollessani välittäneet niistä tuon taivaallista. Liioin ne eivät kiinnostaneet hömö- ja sinitiaisia. Ainesten pitäisi olla kaikinpuolin linnuille kelpaavia. Niinkuin kuvasta näkyy, ovat ”talipallojen” sivut rasvan ansioista aivan sileät eivätkä linnut ehkä saa niistä otetta. Toiseksi niissä on ilmeisesti liikaa rasvaa, joka pakkasessa jähmettyy niin kovaksi, että hentonokkaisemmat linnut eivät saa niistä mitään irti. Kelvannevat kuitenkin keväämmällä ilmojen lämmitessä ja rasvan pehmitessä.

Tavivaarasta ajoin Ounasvaaran ruokinnalle. Heti autosta noustuani huomasin pyörätien ja kadun välissä olevassa koivussa kaksi pyytä. pyyAivan samassa paikassa näin tammikuussa yksinäisen pyyn. Nämäkin linnut päästivät varsin luottavaisina kuvaamaan itseään. Molempia en harmikseni saanut samaan, kelvolliseen kuvaan. Linnut hajaantuivat ja toinen lensi vaaraa alaspäin näkymättömiin, mutta toinen lennähti ylöspäin ja jäi hakomaan pyörätien vieressä oleviin koivuihin, joihin oli jäänyt edellispäivinä satanutta pakkaslunta. Ehdin ottaa linnuista nelisensataa kuvaa ennenkuin jälkimmäinenkin häipyi omille teilleen. En ole vielä tarkaan ehtinyt käydä kaikkia kuvia läpi, mutta tässä yksi satunnaisotannalla muokattavaksi otettu kuva. Harvassa paikassa taitaa olla käytännössä keskellä kaupunkia elinvoimainen pyykanta ja kaikinpuolin elävä metsäluonto. Jos Oukulle annetaan lupa laajentaa hotellialuetta ja muutenkin rakentaa lisää, täytyy se tehdä luonnon ehdoilla.

Töissä ollessani arvioimme työkavereiden kanssa kevään alkamista sen perusteella, että töihin mennessä noin yhdeksän maissa ja töistä lähtiessä noin viiden aikoihin oli valoisaa. Alkaa liippaamaan aika läheltä. Olisiko lisääntynyt valo saanut minut ajattelemaan ensi kesää. On vähän kaksijakoinen olo. Viime kesänähän olin viikkoa vaille neljä kuukautta mökillä. Heinäkuussa kävin kahden viikon reissun pohjoisessa. Mökkielämä Pataniemessä oli muikeaa aikaa. Täällä pohjoisessa liikut jäivät vain kovin vähäisiksi. Kilpisellä taisin käydä kolme kerta, Pallaksella yhden 2-3 tunnin kävelylenkin ohikulkumatkalla, Ylläksellä kaksi kertaa, joista jälkimmäinen muutaman tunnin pysähdys ja pikainen käynti kurussa, kun kävin hakemassa Jaanaa sieltä, Pyhällä kaksi kertaa, joista toinen heinäkuussa ja toinen jo mökkikauden jälkeen RuskaSwingien aikaan. Rovaniemen ympäristön reitit jäivät käytännössä kiertämättä. Nyt en vielä tiedä kuinka aika pitäisi jakaa. Pataniemi houkuttaa eivätkä Rovaniemi ja tunturit yhtään vähempää.

Kokeilua

Parvekkeella on jähmettymässä viisi linnuille tarkoitettua kookosrasvasta, maapähkinöistä ja kuorituista auringonkukansiemenistä tehtyä pötköä. Ajatus on ollut jo pitkään yrittää tehdä niitä itse. Katselin jonkin aikaa sitten NRK:n Ut i Naturen tekemää ohjelmaa, jossa verrattiin erilaisia kaupan rasvapalloja ja itse tehtyä vastaavaa. Seuranta tehtiin riistakameran avulla ja ero oli huikaiseva. Ennekuin orava ehti viedä omatekoisen pallon mukanaan, aivan selkeä enemmistö linnuista ruokaili siinä ja osa kaupan palloista sai olla aivan omissa oloissaan.

Onneksi Antti on majaillut pari kuukautta luonani. Minä en juo maitoa, mutta pojalle se kelpaa. Olen, kiitos hänen, saanut keittiön nurkaan koottua pienen pinon tyhjiä, huuhdeltuja purkkeja.

Etsin ”reseptejä” netistä ja parhaiten niitä löytyi Krissen avustuksella norjalaisilta sivuilta. Kaikki olivat osapuilleen samanlaisia. Oma kokeiluni on laittaa fifty/fifty-suhteessa kotikonein murskattuja maapähkinöitä ja kuorittuja auringonkukan siemeniä noin puolitoista kiloa ja kilo kookosrasvaa. Olisin halunnut lisätä vielä kauran jyviä, jotka kelpaavat ainakin punatulkuille, mutta en parista käymästäni kaupasta niitä saanut Löytämissäni ohjeissa ei ollut yhtään oikein tarkkaa ohjetta kuiva-ainesten ja rasvan suhteista. Tein maitopurkkeihin viisi erilaisilla suhteilla sotkettua annosta. Myöhemmin illalla näen sitten miltä mikäkin niistä näyttää noin ihmissilmin, edellyttäen, että maltan pysyä poissa Uitosta ja M.A.Nummisesta ja Pedro Hietasesta. Aamulla viimeistään näen tulokset.

Seuraavassa postauksessa kerron sitten mikä koostumus tuntui parhaalta ja kelpasivatko ne ollenkaan Tavivaaran linnuille.

harmaapäätikkaTorstaina kävin Tavivaarassa. Tarkoituksenani oli yrittää kuvata lintuja kunnonlumisateessa. Lähtiessäni kaupungissa satoi reippasti lunta ja hiutaleet olivat reilun kynnen kokoisia. Perille päästyäni lumisade hiipui sateluksi. Oli taas kerran kolmen tikan tuokio. Käpytikat ovat ollet vuosia vakituisia vierilijoita ruokinnalla. Pikkutikkaa ei oikein tänä talvena voi olla näkemättä siellä ja harmaapäätikkakin vierailee siellä melkein päivittäin.Kunnon kuvia linnuista ja lumisateesta ei tullut. Oheiskuvassa kuitenkin aavistus sateesta.