Kuukkeli – pahanilmanlintu – sielunlintu, kansanuskomuksia

Viime viikolla raapaisin postauksessani vähän kuukelin nimiä eri kielillä. Asia jäi mielen päälle. Olen pitänyt tänään kaupassakäyntiä lukuunottamatta pirttipäivän ja vähän googletellut muiden puuhien ohessa erilaisia kansanuskomuksia veijarista ruotsalaisilta, norjalaisilta ja saksalaisilta sivuilta.

Olen käynyt oppikoulussa pitkän matematiikan linjan. Niinpä ole jäänyt tyystin paitsi kielilinjalaisten saamasta latinan alkeiden opetuksesta. Tieteelliset nimet ovat minulle latinanakin täyttä hepreaa. Muistin mainitun postauksen jälkeen, että Pohjolan Linnut Värikuvin-kirjassa on jokaisen lajiesittelyn alussa selvitys tieteellisen nimen juurista. Kirjan mukaan perisoreus on (vilja)kasan ympärillä liikkuva ja infaustus onnettomuutta tuottava. Muistan joskus lukeneeni toisenlaisiakin tulkintoja siitä mm pahaaonneatuova tarinoija tms. Liekö Linnen antamaan nimeen vaikuttanut kansanperinne. Ruotsiksi ja norjaksi lintu on naavahuutaja, lavskrika, lavskrike, joka viittaa sen elinympäristöön, mutta saksaksi jo pahanonnen närhi, unglückshäher. Suomalaisista linnun nimistä on julkaistu kirja, jota en ole nähnyt. Netistä en löytänyt selitystä nimen alkuperästä.

kuukkeliLappilaisille se on onnen- tai sielunlintu, johon metsämiehen sielu siirtyy kuoleman jälkeen. Saamelaiset ajattelevat kuukelista myös onnenlintuna. Siellä missä on kuukkeleita ei ole petoeläimiä eikä suuria petolintuja. Toisaalta etelä-suomalaisessa perinteessä se on myös epäonnen tuoja. Jos löytää kuukelin pesän, se tietää jopa jonkun läheisen kuolemaa. Metsämiehille se on ennustanut pohjoismaisessa perinteessä vaikeuksia. Ruotsalaisten mielestä metsästäjän metsälle mennessään tulisi välttää kuukkelin näkemistä. Jos kuitenkin niin käy, on parasta palata kotiin. Saalista ei sinä päivänä tule. Kuukelin ampuminen tietää ruotsalaisen ja norjalaisen kansanperinteen mukaa aseen tärvääntymistä ampumakelvottamaksi. Suomalaisia kohdellaan perinteessä julmimmin. Jos ammut kuukkelin, metsästysonni on menetetty loppuiäksi. Norjalaisen perinteen mukaan on paras pysyä poissa metsätöistä, jos sinne mennessäsi näet kuukkelin. Se tietää sille päivälle jotain onnettomuutta. Norjalaisten mielestä kuukkelin ääni on jostain maan alta tulevaa maahisten ääntä.

Kuukkeli ei pesi Saksassa. Niinpä sen ilmestymistä sinne pesimäalueen huonon ruokatilanteen vuoksi on pidetty todella synkkänä ennusteena. Se on tuonut tullessaan sotaa, ruttoa ja muita kärsimyksiä.

Oheiskuvan olen ottanut viime viikolla.

Mainokset

Havistelua

Kaduttaa aikalailla. LLY:n ulkopuolisille kerron aluksi, että Lapin läänissä on ollut meneillään pilottihanke, jossa seurataan läänin alueen talviluntuja vähän samaan tapaan kuin 3 kertaa järjestetyssä lintuatlaksessakin, jossa kartoitettiin pesimälinnustoa. Nyt katsotaan mitä lintuja ja missä täällä talvehtii. Talvilintuatlasta vetää Arktisen keskuksen dosentti Jukka Jokimäki. Tämän linkin takaa löytyy tämän hetkinen atlastilanne 10 x 10 kilometrin ruutuina. Rovaniemen kaupungin alueella kartoitus tehdään 1 x 1 kilometrin ruuduissa ja linkki sinne on taas tämä.

RäkättirstasSivuston ylläpitäjä Suopajärven Pekka herätteli viime viikolla katsomaan tilastoja vähän tarkemmin. Kartoituksessa on paljon ruutuja, joiden kartoitusaste on heikko. Huonoa omaatuntoa potien otin kohteekseni yhden harmaaksi eli heikolle jääneen ruudun kaupungin alueelta. Puolitoistatuntia kiertelin siten Ylikylässä. Mitään kummempaa en nähnyt, mutta kirjasin kaikki havaintoni Tiiraan ja kun kävin parin päivän päästä katsomassa ruutua, se olikin muuttunut keltaiseksi. En tiedä olisiko siellä joku muukin käynyt. Tiirasta en ainakaan sellaista havainnut. Ainoa vähän ”parempi” havainto sille päivälle oli kuvan räksä, joita talvehtii täällä poikkeuksellisesn paljon. Ensi viikolla aion ottaa takaisin laiskuuttani. Toki olen nytkin kirjannut ylös talitiaista myöten kaikki havikseni normaalia tarkemmin, mutta vähällä vaivalla olisin voinut olla mukana atlaksessa enemmänkin.

pikkuvarpunenBriteistä alun alkaen 2006 liikkeelle lähtenyttä bihabongausta en kuitenkaan ole jättänyt väliin. Asun kerrostalossa, jossa havainnot jäisivät vähiin. Eteläranta 8:n pihassa olin jo aiemmin kiinnittänyt huomioni hyvin hoidettuun ruokintaan. Kävin kilauttamassa Luusuoiden ovikelloa ja kysyin olisiko mahdollista tehdä pihabongaus heidän pihassaan. Lupa tuli ja yhteistyö on muutenkin jatkunut siitä asti. Tänään oli vähän poikkeava päivä. Lapin Kansan uutispäällikkö soitti minulle eilen ja kysyi voisiko heidän toimittajansa ja kuvaajansa tulla tekemään juttua. Kysyin isäntäperheenkin luvan. Aloitin tunnin session yhdeltätoista ja vartin sen jälkeen lehtiväki tuli paikalle. Rantsu on pikkuvarpusten rantaumisaluetta Rovaniemelle. Ennen lehtiväen tuloa ehdin vähän arvioimaan varpusten ja pikkuvarpusteen määriä. Alakanttiin arvioin, että paikalla oli 20 pikkuvarpusta ja 10 varpusta. Suhde oli arvio. Otin eri aikoina maassa ruokailevista linnuista kuvia ja niistä laskettuna arvio lintujen suhteesta osui melko oikeaan. Pikkuvarpusia oli kuvien mukaan hieman enemmän kuin suhteesa 2:1. Pikkuvarpunen on muuten yksi niistä edellisessä postauksessa mainitsemistani taviksista, joista ei paljon ole kuvia. Tässä niitä kuitenkin Luusuoiden ruokinnalla.

taviokuurnaTiesin etukäteen, että pihan pihlajissa käy taviokuurnia. Eipä niitä vain tunnin tarkkailun aikana paikalle tullut. Ajoin kotiinpäin Lehtikarintien kautta. Sieltä löytyi 7 kuurnaa, 2 koirasta ja 5 naaraspukuista. Niitä kuvatessani ohi meni muutamia ulkoilijoita, jotka jäivät juttelemaan. Osa oli jo aikaisemmin linnut nähnyt ja ne tunnistanut, mutta osalle olivat aivan uusia tuttavuuksia. Olen ennenkin kirjoittanut, että kamera on ihan viehko väline keskustelun avaukseen. Monia kiinnostaa mitä kuvaan ja siitä juttu luisuu kuvattavaankin helposti.

Monta kertaa olen lukenut ja kuullut, että mustat pihlajanmarjat eivät linnuille kelpaa. Pari vuotta sitten kuvasin tilheä syömässä umpimustaa marjaa ja tämänpäiväiset kuurnat napostelivat kuvan linnun tavoin niitä hyvällä halulla. Kuurnille ei tietenkään marjan lihalla ole väliä, siemenhän sen ratkaisee.

Vähän lintujen nimiä eri kielillä.

Olen ollut laiska lisäämään uusia kuvia sivuilleni. Kritiikkikini omiin kuviin on noussut kohisten. Kuvasivustoa aloittaessani sinne kelpasi jokainen kuva, jonka katsoin sinne tekniseltä laadultaan sopivan.  Eikä se ollut paljon. Pettää arvostelukyky vieläkin pahasti joskus se taas on liiankin korkea. Sama juttu teknisen tason kanssa. Lisäsin tänään kuvasivulleni parikymmentä uutta kuvaa.

150113_4721-1Taas kerran huomasin, että monesta tavallisesta lajista minulla on luvattoman vähän kuvia. Variksesta ja harakasta on vain muutama kuva. Tiaskansioissa on kymmenkunta otosta, joista puolet on lapintiaisesta.  Varpusesta ja pikkuvarpusesta on vain muutama kuva. Jos pääsen kuvaamaan jotain vähän eksoottisempaa lajia, niitä solahtaa sivulle yli kenekään tarpeen. Taidan tehdä tästä vuodesta tavisvuoden ja kuvata kaikkia niitä lajeja, joihin törmää päivittäin, mutta jotka sivuutan olankohautuksella. Toinen juttu on, että pönöjö sivuilla on ihan tarpeeksi.

080113_4119-1Olen yrittänyt laittaa ainakin osaan kuvista linnun nimen suomeksi, latinaksi, englanniksi, ruotsiksi, saksaksi ja norjaksi. En muista olenko aikaisemmin kirjoittanut nimien erilaisesesta etymolgiasta tai jostain sellaisesta. Olen ajatellut asiaa aikaisemminkin. Kävin postauksiani läpi 50-60 kappaletta enkä löytänyt niistä ainakaan juttua asiasta. Olen näiden nimien kanssa törmännyt kahden linnun osalta aivan meikäläisestä poikkeaavaan käsitykseen. Minua on vaivannut dementia niin kauan kuin muistan. Toinen ei nyt soljahda mieleen, mutta toinen on kuukkeli. Sehän on meille jonkinlainen onnenlintu, joka pölähtää nuotiolla istujen seuraksi ja iloksi ja oppii syömään jopa kädestä. Kaunis lintu, jonka kohtaaminen saa jokaisen kulkijan hyvälle mielelle. Saksaksi kuukkeli on unglückshäher eli epäonnen närhi. Yritin etsiä saksalaisilta sivuilta jotain nimen alkuperästä, mutta en löytänyt.

200113_5612-1Suurinpiirtein lokakuusta asti olen kärvistellyt, niinkuin kaikki muutkin kuvaajat, riittämättömän valon kanssa. Viime päivinä valoa on ollut paikka paikoin aivan tarpeeksi. Kun kuvaamaan pääsin aivan tositoimin, simahti käyttämäni Sigman 100-300 f4 linssi. Sen kanssa tulee toimeen, mutta jos se joutuu hakemaan tarkennusta lyhimmastä päästä se jää jumiin ja kamera pitää käynnistää uudestaan.  Se on lähetettävä pikaisesti huoltoon. Onneksi käytössäni on taivaanvanha sigma 70-300 f3,5-5-6 macro, jonka kanssa selviän jollain lailla huollon ajan

Olipa päivä

Antti ajoi illalla Sitikalla äitinsä luo yöksi. Aamutuimaan soi puhelin ja poika väitti, että autoa ei saa johdon päähän. Istukka on jotenkin vaurioitunut. Auto oli ollut kylmiltään yön yli liki 30 asteen pakkasessa eikä suostunut lähtemään käyntiin ennen esilämmitystä. Vähintäänkin pyysin Anttia yrittämään vielä kerran. Olin lähdössä taas katsomaan saisinko kelvollisia kuvia linnuista huurrepuissa. Vähän ajan päästä soi puhelin, että auto oli lämpiämässä. Jälkeenpäin ajatellen pitää olla kädet kyynärpäitä myöten ristissä Antin toimille. Tänään oli moneen kuukauteen hienoin kuvauspäivä monessakin mielessä.

Poika toi auton vähän ennen kymmentä ja lähdin melkein samantien liikkeelle. Olin Tavivaarassa joskus vähän ennen yhtätoista. Pitäisi panna tarkat kellonajat ylös Anssin tavoin, jolla on minuutin tarkkuudella jokainen havainto. Tarkoitukseni oli ottaa ihan tavallisista lajeista kuvia lumisissa ja huurteisissa puissa ja niinpä muutin kameran asetuksia. Tavoistani poiketen poistin sarjakuvauksen ja muutin tarkennuksen kertatarkennukseksi. En ehtinyt kauankaan istua, kun kaksi punatulkkukoirasta otti yhteen. Kennolle jäi kuva uhittelusta, mutta sekunttia myöhemmin tapahtunut yhteenotto jäi kuvaamatta. Harmitti.

170113_4983-1Puolisentoista tuntia istuin ja kuvasin harvakseltaan. Sitten alkoivat näpit olemaan sen verran jäässä, että auto oli pakko panna käyntiin ja lämmitellä sormia. Ajattelin ajaa pirssin syrjemmäksi, etten häiritsisi lintujen ruokailua pakkaspäivänä (tässä vaiheessa 23 astetta), mutta jäin kuitenkin paikalleni. Käynnistäminen karkotti suurimman osan linnuista, mutta ei aikaakaan kun tiaiset, punatulkut ja kuukkelit palasivat. Sitten paikalle pölähti ties monettako kertaa tänään pikkutikka, joka istahti mukiinmenevälle paikalle kuvattavaksi. Sammutin moottorin, avasin ikkunan, mallasin hernepussin paikalleen ja sain siitä muutaman muokattavaksi kelpaavan kuvan. (kts edellinen postaus). Pikkutikallakin on muuten ainakin näin talviolosuhteissa selvästi ainakin punatullkua parempi suojaväri.

170113_5030-1Kiitos pikkutikan auto ei ollut enää käynnissä, kun paikalle tuli vanha tuttu harmaapäätikkanaaras. Se on sen verran arka lintu, että moottorin käyntiääni olisi voinut pelottaa sen kauemmaksi. Sain siitä tänään ehkä parhaimmat kuvat, joita lajista olen koskaan saanut. Ismokin näki linnun sisältä ja lähetti tekstarin, että onko se naaras vai koiras. Koiras olisi ollut minunkin toivomus. Ismo on kerran sen nähnyt paikalla. Sekin on rengastettu lintu ja Ismo haluaisi saada sen kiinni kontrollia varten. Olisiko se hänen vuosia sitten Tavivaarassa rengastamansa lintu.

Vajaa kaksi tuntia paikallaan riitti. Sormet olivat niin jäässä, että oli taas pakko lähteä eteenpäin. Paavalniemestä on jo jokin aika sitten avattu jäätie Kemijoen yli Rantsulle. Oikaisen ensimmäistä kertaa sitä kautta katsomaan mitä joen pohjoispuolella näkyisi. Kovin oli hiljaista ja jatkoin matkaa Ounasvaaralle.

170113_5105-1Kun keräsin parkkipaikalla vermeitä kaulalle ja olkapäälle, vilahti jossain silmäkulmassa rillien ulkopuolella joku ruskea laskeutumassa maahan ihan lähelle. Jahhas, pähkinähakkihan se sieltä tuli. Niitä on sillä paikalla tavattu jopa 6 yhdellä kertaa. Sitten alkoi jossain roksuttamaan: mitä ihmettä hakilla, ohutvarpaisella, suht raskaalla varislinnulla on tekemistä hötylimisessa umpihangessa. Einestä siellä ei ainakaan ole. Jäin seuraamaan olettamaani laskeutumispaikkaa, mutta mitään ei näkynyt ja meinasin jo lähteä eteenpäin. Sitten alkoi mättäikön lumikummun takaa näkymään pää ja kohta koko lintukin. Vot, pyyhän se siellä. Koiras tepasteli näkyviin ja sain siitä koko joukon kuvia, ennekuin se lensi syvemmälle metsään. Olen kuvannut pyytä silloin tällöin, mutta aina puuhun. Kesäaikaan olen yrittänyt saada kuvia maassa olevasta linnusta, mutta niistä ei ole tullut kelvollisia.

Olen tähän laittanut, pikkutikkaa lukuunottamatta, kuvia, jotka eivät ole aivan peruspönöjä vaikka niitäkin on tänään syntynyt.

Hienoa pakkasaikaa

Tänään oli taas kirkas pakkaspäivä, joka alkoi mukavalla sohvapinnalla. Näin kuinka ikkunan taakse lehtikuusen latvaan lensi neljä taviokuurnaa. Ne laskeutuivat maahan ja alkoivat syödä taloyhtiön parkkipaikalla maasta jotain. Meininkini olikin lähteä kuvajahtiin, mutta ennenkuin ehdin ulos, kuurnat olivat häipyneet omille teilleen ja tilalle oli tullut kahdeksan tilheä. Joku oli käynyt heittämässä maahan läjän puolukoita, joita linnut havittelivat. Puolukoissa ei taida olla tarpeeksi siemeniä, jotta ne kuurnille kelpaisivat, mutta tilhille marjat näyttivät maistuvan.

150113_4661-1Kävin hakemassa Sitikan hallista ja Ounaskosken sillalta näin, että nousemassa oleva aurinko värjäsi Kemijoen länsipuolen rannat upean lilan värisiksi. Kyöräsin itseni viivyttelemättä laavupaikan parkkiin, mutta myöhästyin muutaman minuutin. Valaistus oli muuttunut jo oranssin väriseksi. Hienon väristä oli sekin. Harmittaa ihan lievästi, että jäin kotipihaan kuvaamaan niitä tilhiä, jotka kuvat kaikki poistin kelvottomina tietokonetaivaaseen.

SONY DSCViimeisen viikon aikana on ollut muutamia hienoja päiviä, joina taivas on tarjonnut uskomattomia värikokemuksia. Jokaista hetkeä ei ehdi eikä pysty kuvaamaan, mutta silloin tällöin sattuu jotain kohdalle.  Netti on nyt pullollaan tuntureilla kuvattuja hienoja valoja. Tämän kuvan otin lauantaina olkkarin ikkunasta. Olin keskipäivän kierrellyt ja odottanut, että taivas alkaisi vaihtaa väriään. Tunnin ehdin olla kotona ennen kuvan ottamista. On tämäkin vuoden aika hienoa vaikka joutuukin välillä kärvistelemään pakkasessa.

150113_4733-1Viikon ajan on täällä ollut tuuletonta. Hentoa lunta ja kuuraa on kertynyt puihin ja maisema on hykerryttävän upea. Olen viime päivinä yrittänyt saada linnuista ja lumesta kuvia, mutta vielä ei ole tullut toivomaani otosta. Huomiseksi on luvattu jo tuulta, joka pudottanee ainakin hötyluman maahan. Toivotaan, että sääennusteet erehtyvät. Tänään olin taas Tavivaaran ruokinnalla ja yritin kuvata ihan tavislajeja puihin kertyneen lumen kanssa. Sieltä tämä punatulkku. Ismo kävi vaihtamassa muutaman sanan ja kertoi, että harmaapäätikka oli ollut aamulla pitkästä aikaa paikalla, mutta eipä sattunut samaan aikaan kuin minä sinne.

Ismo työkavereineen on käynyt lingon kanssa tekemässä tilaa auton saamiseksi lähemmäksi lintuja. Kiitos siitä.

Tavivaarassa kuvaan autosta, joka on aivan kelvollinen piilokoju. Äkkipäätään voisi ajatella, että helppoahan se toimia lämpimästä autosta. Eipä se vain näin ole ainakin kolmesta syystä. Tarkkaa havaintoa minulla ei ole kuinka linnut suhtautuisivat auton käyntiääneen. Epäilen, että ainakin arimmat sitä vieroksuisivat. Auto tärisee hieman käydessään. Tähän aikaan vuodesta huonossa valaistuksessa kamera on tuettava johonkin. Käytän melkein avoimen ikkunan päällä olevaa hernepussia, jonka päällä kamera on. Pussi ei pysty eliminoimaan tärinää. Kuvausta aloitettaessa on odotettava vähintään viisi minuuttia ennenkuin homma onnistuu. Lämpimästä autosta pakenee lämmintä ilmaa, joka aiheuttaa kameran objektiivin eteenkin selvää väreilyä. Sama juttu olisi auton käydessä koko ajan. Niinpä tänäänkin tarkenin istua kylmässä autossa vähän yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa vain puolitoista tuntia ennekuin sormien jäätyminen pakotti lähtemään pois.

WordPressistä

Kävin tänään vähän vahingossa kahdella WordPressillä ylläpidetyllä sivustolla. Ensimmäinen johtui omasta näppäilyvirheestä. Olin menossa Tromssan paikallislehden Nordlysin sivuille, mutta satuin naputtelemaan maakoodiksi fi-tunnuksen. Sieltä löytyi sekä suomen että ruotsinkielinen sivusto, jossa näytti olevan hienoja kuvia, joita en vielä ole tarkemmin käynyt katsomassa, mutta osoite on tallessa.

Toinen oli enemmän tarkoitushakuinen. Hain Googlen kautta ohjeita omien linnuille tarkoitettujen talipallojen teko-ohjeita vaikka hyvinkin tiesin mitä niihin tulisi laittaa. Ajatus lähti liikkeelle vähän aikaa sitten näkemäni ja jo monta kertaa kehumani norjalaisen Ut i Naturen ohjelmasta, jossa itse tehty tallpallo hakkasani noin 100-0 tehdasvalmisteiset.

Kummallakaan käymälläni sivustolla ei ollut minkäänlaista mainintaa sivuston ylläpitäjästä. Jälkimmäisen sivuston bloggaaja oli ilmeisesti jostain pohjoisesta, mutta en löytänyt tarkempaa tietoa. Olisin halunnut tietää kuka ja missä kirjoittaja on. Sama vika on omalla sivullani ja halusin laittaa sinne jotain tietoa itsestäni. WordPress on muuttanut vähän väliä valikkojaan enkä löytänyt sen omilta sivuilta mahdollisuutta laittaa muutaman sanan itsestäni. WP tarjosi vaihtoehdoksi käydä rekistöröitymässä Gravitar-nimiseen palvelimeen, mutta se olisi levittänyt tulkintani mukaan tietoni WordPressin ulkopuolelle. Juttua pitää vielä tutkia. Satunnaisen sivulla kävijän oikeus lie se, että hän tietää kenen juttuja hän lukee.

28.12. OulultaKovalevyni tila alkaa loppumaan ja sama juttu on ulkoisen kovalevyn varmennuskapasiteetin kanssa. Olen käynyt läpi tietsikalla olevia kuvia kahdesta päästä. Alkupäässä on mahdoton määrä kaikenlaista potaskaa, jota silloin ei ole ymmärtänyt tai halunnut poistaa. Se on työlästä ja tuskastuttavaa selailua, josta ei juuri helmiä löydy. Uudemmassa päässä kontrolli on jo pelannut ja otetuista kuvista on levylle jäänyt alle 10%. Niistäkin joutaa vielä karsimaan eikä sielläkään julkaisemattomia hienouksia ole. Olen noin 15 vuotta sitten suorittanut Jyväskylän yliopistoon kirjoittamisen approbaturia ja siellä opettajien keskeinen sanoma oli: kill your darlings. Piru, kun sen oppisi kuvienkin kansssa. Kuvassa Oukulta 28.12. otettu kuva.

Kävin tänään ihan tarkoituksella kolmannellakin WordPressillä ylläpidetyllä sivulla. Veikon jutussa oli mukava kuvasikermä O-P:n onkivavan avulla kiinniottamista kuurnista rengastusta varten lastentarhan pihassa. Tunnen systeemin, mutta en ole sitä koskaan päässyt seuramaan vaikka monenlaisia rengastustapahtumia olenkin seurannut ja kuvannut.

Loppiaisen touhuja

Poistin tänään joulun jääkaapista. Joulukuusta minulla ei ole ollut noin 15 vuoteen. Siitä ei siis ollut siivoamaisen vaivaa. Ruokien kanssa olen noudattanut jouluperinteitä. Nyt siis piti miettiä mitä eineiden kanssa tekisin. Jokunen hyvä, riittävästi suolaa saanut kalanpalanen jäi. Kinkun jämästä pilkoin parhaita paloja pihviksi kelpaaviksi leikkeileiksi, joista tulee leivitettyinä ja sopivasti maustettuinuna paistettujen perunoiden kanssa oivaa poikamiehen ateriaa. Loput hyvänoloisesta lihasta pilkoin pieniksi paloiksi, joista on hyvää lisää purkkihernekeittoon, itse tehtyihin pizzoihin, pasteijoihin ja piirakoihin. Noin kilon verran kinkun läskejä ja muuta meni roskikseen.

Lähdin viemään roskapussia säiliöön ja sanoin Antille, että jos elettäisiin Biafren aikoja, olisi omatunto nykyistäkin paljon huonommalla tolalla. Olin toki viemässä syömäkelpoista ruokaa kaatopaikalle. Antin vastaus yllätti. Mikä Biafra. Hän on 32-vuotias, kaikinpuolin yhteiskunnallisesti ja muutenkin valveutunut, kaikenlaista tietoa etsivä, älykäs nuori mies, joka on on suorittanut Edinburghin yliopistossa vähän aihetta sivuavan loppututkinnon (outdoor education with environmental studies). Ei ollut kuullutkaan Biafrasta. Näin maailma unohtaa.

Tilhi
Tilhi

Ajelin puolenpäivän maissa Tavivaaraan. Aamupäivä oli ollut kirkas, mutta alkoi liikkeelle lähtiessäni pilvistymään ja kuvausta varten valo loppua. Menomatkalla kuvasin tilhiä ja perillä yritin saada kuvia pikkutikasta. Päivän 130 kuvasta on karsinnan jälkeen kovalevyllä viisi. Levytila alkaa loppua ja kuvia pitää karsia kovalla kädellä. Vanhojokin kuvia pitää käydä kriittisesti läpi.

Jos minulta jäätyy parta pakkasella (tänään noin 20 astetta) eivätpä näytä luontokappaleetkaan moiselta riesalta välttyvän.