Loppuvuotta

Joulunalusaika ja pyhätkin ovat menneet laiskotellen. Tapanina käytiin Krissen kanssa pari tuntia tuulettamassa kinkkumössöjä ja ulkoiluttamassa kameroita. Tavattiin vain pieni tilhiparvi Linja-autoaseman pihassa ja Vapaudentiellä joitakin taviokuurnia.

Ismo ja käpytikkaEilen ajeltiin puolilta päivin Tavivaaraan. Ajoin auton tavallisen paikkaan lähelle ruokintaa ja ennen kuin ehdin sammuttamaan auton Krisse huomasi, että Kreivin Ismolla on verkkoja pyytämässä. Peruutin pois paikalta ja ajettiin auto kauemmaksi parkkiin. Toisen kerran tänä talvena pääsin seuraamaan kolmen tikkalajin yhtäaikaista ruokailua. Paikalla oli käpytikkauros ja -naaras, pikkutikka ja harmaapäätikka. Toinen käpytikoista lensi verkkoon, jossa entuudestaan oli joitakin talitiaisia ja yksi punatulkkunaaras, joka oli rengastamaton samoin kuin muistaakseni kaksi talitiaisista. Kuvassa Ismon kädessä oleva käpytikka on oma kontrolli, eli Ismon jo aikaisemmin samalla paikalla rengastama lintu. Samoin olivat muutkin talitiaiset. Ismon parikymmentä vuotta jatkunut rengastusrupeama on muutamaa kymmentä lintua vaille huikeaa 20.000 linnun rajaa. Lajejakin on reippaasti yli sadan. Nostamme hattua. Seurasimme vielä toisenkin rupeaman mitä verkkoihin jäisi rupatellen niitä näitä. Toisella kokemiskerralla löytyi kontrollien lisäksi vain yksi rengastettava talitiainen.

Kuutamo OukullaTänään kävin hakemassa Krissen puoli yhdeksän jälkeen ja kyyräsimme itsemme palelemaan 25 asteen pakkasessa Oukun laelle. Hiihtohiisin jälkeen jouduimme vähän ihmeeksemme tarpomaan umpihankeen Juhannuskalliolle päin. Kukaan ei ollut siellä vielä liikkunut. Sattui vähän vahingossakin ihan mielenkiintoinen aamu. Luoteessa loisti täysi kuu ja kaakosta alkoi aamun puna nostamaan päätään. Hetken aikaa oli vähän vaikeaa päättää kummallekko taholle kameran sojoittaisi. Kuu kuitenkin voitti, koska oli helpommin valotettavissa. Toista tuntia kärvistelimme ja sitten oli pakko lähteä sulattelemaan marlboromiehen ääreisverenkierron heikkouden kylmettämiä näppejä. Jossain on raja, kun joutuu osin paljain käsin toimimaan.

Iltapäivän aikaan ehti partaani tulla muutama harmaa haiven lisää. Pahnanpohjimmaiseni Jaana muuttaa neljättä kertaa neljän vuoden sisällä Suomessa, tällä kertaa Rovaniemeltä Ouluun. Lisäksi hän on ehtinyt käydä siinä välissä 9 kuukautta asumassa Kiinassa. Jaana oli vuokrannut ison pakettiauton paikalliselta yksityishenkilöltä. Kuorma saatiin pakattua puoli kahden maissa. Täällä päässä olivat mukana Jaanan äidin perhe ja Krisse ja minä. Oulun päässä purkajia ei täältä tarvittu. Isoveli Antti lähti auton kuskiksi. Pirssi kuitenkin simahti ennen Keminmaata ja se saatiin matelemalla Savotan Sannin pihaan. Siinä vaiheessa isän sydämmensykytys ja verenpaine taisivat kohota. Auton vuokraaja lähti tavoittamaan muutajia kuorma-autolla. Kuorma saatiin nopeasti siirrettyä uuteen kyytiin ja Anttikin vielä ehti viimeiseen Kemistä tänne tulevaan junaan. Vaikka auton kanssa oli hankaluuksia ja muuttomatka venähti ja mutkistui, tenavat kehuivat vuokraajaa Romaria tilanteen nopeasta ja kuulema mukavasta hoidosta.

Joskus näinkin kaikesta potutuksesta huolimatta.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni

Mainokset

Jussivaroitin toimii

Olen 1.3.12 alkaen ollut virallisesti työtön. En ole kuitenkaan ilmoittautunut työvoimatoimistoon, koska olen anonut ja saanut Nordeasta ns paketin. Pankki on maksanut loppuvuoden palkkani kertakorvauksena ilman työvelvoitetta ja sillä olen sinnitellyt nyt yhdeksän kuukautta. Vähän aikaa sitten sain päätöksen, että 1.1.13 alkaen olen eläkeläinen. 62-vuotiaana sen mahdollistaa, että olen päässyt aikoinaan PYP:n eläkekassan jäseneksi. En tiedä tarkkaan, koska pankkiin töihin tulevilla ei enää ollut mahdollista päästä kassan jäseneksi. Kauan siitä kuitenkin on. Jos olisin jatkanut vielä töissä, ensi vuoden helmikuussa olisi tullut 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Eipä sen väliä. Hauskaa ovat olleet nämä yhdeksän kuukautta ja ei taida homma muuksi muutua vuoden vaihteessa.

Ounaskoskessa Jätkänkynttilän sulassa on ollut saukkoja. Marko oli nähnyt niitä enimmillään 3 veijaria. Olen käynyt kolmena päivänä niitä jahtaamassa kamerani ulottuville. En vain ole niitä yhyttänyt. Tänään päivystin Koskenrannassa pari tuntia näkemättä niistä vilaustakaan. Kiikaroin mahdollisimman tarkkaan sulien reunat löytääkseni niistä edes jälkiä. Turhaa touhua. On se muillakin ottanut koville kuten Veikon postaukseksesta näkyy. Toivottavasti saukkojen kanssa ei varoitin toimi samoin kuin vuosi sitten torilla viihtyneen mustavariksen kanssa.

taviokuurnaTänään on ollut pitkästä aikaa pilvetön päivä. Valoa luulisi siis riittävän keskipäivällä. Otin tänään Koskipolun vieressä satakunta kuvaa taviokuurnista. Käytin ISO-arvoja 400-800. Suljinajat olivat hävyttömän pitkiä. Kaikki tänään otetut kuurnakuvat joutuivat roskikseen. Yritin melko kauan etsiä saukkoihin liittyvää aiemmin ottamaani kuvaa. En sitä löytänyt. Kuvia alkaa olemaan arkistossa jo liikaa. Jonkinlainen systeemi niihin pitäisi kehittää. Tämä kuurnakuva kuitenkin löytyi helposti viimeksi muokattujen joukosta.

Ut i Naturen

Olen jo vuosia sitten kyllästynyt telkkarin Afrikasta, Aasiasta tai muualta päiväntasaajan alueilta kuvattuihin luontodokkareihin leijonista, tiikereistä tms meikäläisittäin eksoottisista eläimistä. Paljon mieluummin katsoisin luontofilmejä eurooppalaisesta tai kotoisasta luonnosta. Niitä vain näkee harvakseltaan. Niitä täytyy olla ostettavissa enemmän kuin nykyisin esitetään. Pokkeuksena ovat norjalaiset Ut i Naturen-ohjelmat, joita silloin tällöin tulee suomen- ja ruotsinkielisiltä kanavilta.

Suomalaisilla TV-kanavilla on pian jokaisella oma ”luonto-ohjelmansa”. Kaikki pyörivät metsästyksen tai kalastuksen ympärillä, joista jälkimmäiset kaiken lisäksi ovat muka kalakantoja säästäviä pyydystä-ja-päästä-juttuja.  Eivätkö suomalaiset muka osaa nauttia luonnosta muuten kuin liikkumalla perhovapa tai kivääri olalla (tai sitten kamera niinkuin minulla)?

Viime päivien pilviset ja pimeät päivät ovat pitäneet minutkin neljän seinän sisällä. Kuvaamiseen ei muka ole ollut tarpeeksi valoa. Miksi siis lähteä ulos? Hieno tekosyy laiskotella. Välttääkseni imurointia ja muuta siivoamista olen keksinyt entisten lisäksi uuden hienon sijaistoiminnon.

LyngenOlen katsonut viimepäivinä muutaman vanhan Ut i Naturen ohjelman netin kautta. Norjalaiset osaavat tehdä luonto-ohjelmia. Osa on ihan oikeasti jostain lajista tai paikasta kertovia jutuja. Osassa taas lähdetään retkelle (gå på tur) ja katsotaan luontoa ihmisen kautta ja kuinka he ympäristönsä kokevat. Jälkimmäiset ovat melkein mielenkiintoisempia, kuin esimerkiksi jostain lintuasaaresta kertovat ohjelmat. Norjalaiset osaavat nauttia luonnostaan meitä paremmin. Suomalaisella pitää olla jokin tarkoitus, metsästys, kalastus tai marjastus metsässä olemiseensa. Norjalaisille luonto, metsä tai tunturit ovat tarkoitus. Miksi meillä ei tämänlaisia ohjelmia tehdä.  Ut i Naturen-ohjelmia löytyy netistä osoitteesta http://www.nrk. no/serie/ut-i-naturen ja vanhoja ohjelmia lisäksi klikkaamalla sivulta linkkiä alle sendinger. Ohjelmiin saa norjankielisen tekstityksen. Puhutusta mongerruksesta on vaikea saada selkoa, mutta tekstin kanssa auttavalla ruotsinkielenkin taidolla pysyy jyvällä.

Pakollinen kuva on otettu 8.7.12 Skibottenin lähellä. Taustalla on norjalaisittain rehvakkaasti Lyngenin Alpit.

 

Mahdollinen uusi perinne ja vähän kuurnista

Lainaanrannan lauluYliruokasen Matti asui vielä neljä vuotta sitten Valtakatu 37:ssä Lainaanrannan tuntumassa. Hänelle heräsi ajautus kajauttaa itsenäisyypäivänä laulu isänmaalle lähitalojen parvekkeilta. Homma jäi silloin aikomukseksi, mutta tänä vuonna ideaan tarttuivat Talvensaaren Leena, Janhusen Ese, Kyllin Mane ja Ollakan Ilkka. Tieto tilaisuudesta levisi lähinnä sosiaalisen median välityksellä ja keräsi jo ensimmäisellä kerralla parinkymmenen asteen pakkaseen toistasataa henkeä. Mane juonsi, Ilkka johti laulua ja  Leenan ja Esen parvekkeelta säesti Mikkolan Hannu saksofonillaan. Soittimen kehittämisessä lie vielä mahdollisuuksia. Handen sakspiipun venttiilit alkoivat jämähtämään jäähän ennen setin loppumista. Parikymmenminuuttisen aikana laulettiin mm. Maamme-laulu, Sininen ja valkoinen, Rakovalkealla ja Maa on niin kaunis. Hieno tapahtuma, jolle toivottiin jatkoa. Jälkeenpäin turistessa Ese keksi esittää, että miksei juhannusaattona voisi olla samanlainen tapahtuma mahdollisesti kilpalaulantana joen toisen puolen, Mäkirannan asukkaiden kanssa.

taviokuurnaKeskiviikkona oli taas kameroiden ulkoilutuspäivä. Tarkoitus oli etsiä kaupungilta isoja tilhiparvia, joita aamuhämärissä olin nähnyt parvekkeelta Maakunta- ja Hallituskatujen koivuissa. Ei niitä vain pyrähtänyt kuvausetäisyydelle. Taviokuurnia sitävastoin tuli vastaan ja oli jäämässä jalkoihin melkein kotiovella. Korkalonkadun ja Ukkoherrantien kulmauksessa oli kuvan  veijari napsimassa jalkakäytävällä hiekoitushiekan pienimpiä jyväsiä kupuunsa.

Tämä syksy tai alkutalvi on ollut poikkeuksellisen hieno taviokuurnien esiintymiselle. Birdlifen tilastojen mukaan koko maassa on ilmoitettu 15.9.-15.11. yhteensä vajaa 4300 kuurnahavista. Normaalisti ilmoituksia on samana ajankohtana 170-460. Minäkään en ole ilmoittanut lähellekkään kaikkia näkemiäni lintuja ja uskon monen muunkin toimineen samoin. Ei jokaista risausta tule pantua tietokantaan vaikka tietysti pitäisi. Keskiviikkona näin viitisenkymmentä kuurnaa puolen kilometrin säteellä kotoani. Yksikään niistä ei vielä ole Tiirassa. Poikkeuksellista tämän talven esiintymisissä on, että myös Etelä-Suomessa on tehty runsaasti havaintoja taviokuurnista. Vaellus lie lähtöisin jostain Venäjän puolelta.

taviokuurnaOsa kuurnista ruokailee pihlajissa, mutta omien havaintojeni mukaan enemmistö kuurnista napsii suuhunsa tilhien maahan pudottamia pihlajanmarjoja ja niiden siemeniä. Liekö se helpompaa kuin itse irottaa marjat tertuista. Molemmat linnut syövät pihlajanmarjoja, joita tänä syksynä on ollut viljalti koko maassa. Ainakin Rovaniemellä pihlajat ovat olleet notkollaan marjoista, joita vieläkin on marjalinnuille syötäväksi paljon huolimatta monituhatpäisistä tilhiparvista. Tilhien ja taviokuurnien ruokavalio poikkeaa toisistaan huolimatta samojen marjojen syömisestä. Tilhi syö marjasta marjalihan ja kuurna mupeltaa sen nokastaan ulos ja syö vain siemenen. Lumen ollessa maassa on helppo nähdä onko pihlajassa vieraillut tilhi- vai taviokuurnaparvi. Kuurnien jäljiltä maa on punaisenaan marjan hedelmämaltoa ja tilhien jäljiltä kokonaisia marjoja tai pelkkiä siemeniä.

Kuurnat ovat muuten täysin pelottomia. Varovasti lähestyen niitä pääsee tarkkailemaan metrin päästä. Jalkakäytävillä ruokailevat linnut hätkähtävät oikeastaan vain polkupyörällä liikkujia. Jalankulkijoita väistäessään ne vain hypähtelevät hieman kauemmaksi.