Hieno elämys ja outo kokemus


Lähdin aamulla liikkeelle kymmenen maissa, kun arvioin, että valo alkaisi riittää kuvaamiseen. Ajoin Tavivaaraan ja toiveena oli saada vuoden ensihavainto harmaapäätikasta ja lisäksi mahdollisia kuvia siitä. Menomatkalla pysähdyin Jarkonojalla, jossa olin kuvannut joku viikko aikaisemmin koskikaraa. Se oli nytkin paikalla, mutta lennähti heti piilottelemaan. Tiesin paikan missä se oli ja kuulin äänenkin kerran, mutta näkösälle se ei tullut. Karat ovat yleensä melko rohkeita veijareita, mutta tämä lintu on ennenkin tehnyt minulle saman tempun. Odottelin turhaan sitä kuviin vajaat puoli tuntia ja jatkoin sitten matkaa ruokinnalle.

Pakkasta oli aamupäivällä toistakymmentä astetta, mutta olin varustautunut lämpimiin vatteisiin. Varttia vaille yksitoista aloin odotella kuvattavia. Alku oli tavainomaista: pari kuukkelia, punatulkkuja ja tiaisia. Vierähti noin puoli tuntia ja pikkutikka lennähti paikalle. Se kävi ruokinnalla neljää kertaa niiden parin tunnin tunnin aikana, jonka paikalla olin. Noin varttia vailla kaksitoista näin kauempana metsässä lentävän linnun, joka ei ollut mielestäni käpytikka eikä kuukkeli ja närheksi se oli aivan liian pieni. Odotus alkoi. Kymmenkunta minuuttia vielä ja läheiseen kuuseen lensi lintu, joka jäi rungon ja oksien taa, mutta toivo heräsi. Taas hetki hermostunutta odottelua ja kameran säätöjen tarkistusta. Ja sitten harmaapäätikka tuli joltisellekkin kuvaushollille. Lintu tähtäimeen ja kuvaus voisi alkaa… paitsi. Kamera haki tarkennusta ja objektiivi jämähti rutisemaan lyhyeen päähän. Käänsin virtakytkimen off-asentoon ja käynnistin kameran uudestaan. Nyt tarkennus pelasi ja ensimmäiset huonot kuvat tallentuivat. Lintu lensi uuteen paikkaan ja taas sama juttu tarkennuksen kanssa. Objektiiviin oli tullut joku vika. Kun käynnistin kameran ja tarkennus oli osapuilleen oikein, se toimi, mutta jos tarkennus joutui hakemaan kohdettaan jostain kauempaa, rutina alkoi taas ja kamera oli käynnistettävä uudelleen.  Kuvia kuitenkin tuli, mutta huomenna on oltava Sigman huoltoon yhteydessä.

Mutta sitten otsikon elämys. En ole koskaan ollut paikalla, jossa minusta alle kymmenen metrin päässä on kolme eri tikkalajia yhtäaikaa tarkkailtavana: käpytikka, pikkutikka ja harmaapäätikka, joista lisäksi kaksi jäkimmäistä ovat ainakin pikkuharvinaisuuksia. Käpy- ja harmaapäätikat olivat jopa hetken aivan vierekkäin samalla männyn rungolla pikkutikan ruokaillessa talipötköllä.

Ajelin sitten Rantsulle ja pysähdyin Eteläranta 8:n eteen. Minulla on asukkaiden kanssa sopimus, että voin käydä katselemassa lintuja heidän hyvinhoidetulla ruokinnallaan. Olen lisäksi käynyt pihassa useana talvena laskemassa pihabongauksen lintuja ja istunut muulloinkin heidän kanssaan kahvipöydässä juttelemassa linnuista ja muistakin asioista.

Aloin autosta käsin kiikaroida ruokintapaikkaa. Siinä näkyi vain tiaisia ja jokunen pikkuvarpunen. Näin edessäpäin noin kahdensadan metrin päässä olevan auton, johon en sen suurempaa huomioita kiinnittänyt. Auto lähti liikkeelle ja ajoi hyvin hitaasti ohitseni ja kääntyi takaisin ja molemmilla kerroilla kuljettaja tuijotti minua. Kauaa en ruokintaa seurannut vähäisen lintumäärän takia. Ajelin Etelärantaa eteenpäin ja jossain vaiheessa näin saman auton uudestaan takanani, mutta se kääntyi sitten pois. Vieläkään en osannut epäillä mitään. Kiersin kadun päähän ja ajoin Yliopiston katua kaupunkiin päin ja käännyin sitten Ylikorvantielle. Näin perässäni auton, joka oli tulossa samaan suuntaan. Ylikorvantien alkupäässä on rivitalojen kohdalla levike, jolle ajoin auton päästääkseni takanatulevan ohi, koska tiesin ajavani köröttelemällä. Auto pysähtyi kuitenkin rinnalleni ja sitten vasta tunnistin auton samaksi ja kuski näytti minulle keskisormeaan. Sitten hän otti kamerakännykällä kuvan minusta. Näytin hänelle merkkiä, että avaisi ikkunan, että saisin tietää mistä on kyse. Hän ajoi kuitenkin autonsa poikittain omani eteen ja tuli uhoamaan, että miksi olen kiikaroinut häntä. Kerroin, ettei hänen tulemisensa, menemisensä ja olemisensa kiinnostanut kiikarointiin asti. Hän kuitenkin jatkoi uhoamistaan ja uhkasi, että seuraavalla kerralla minusta ei enää olisi eläjäksi.

Kävin jälkeenpäin tarkastamassa tilanteen. Auton ja ruokinnan välinen ero on noin 30 astetta. Huonosti hän on tilanteen katsonut. Muistikuva on, että autosta nousi nuori nainen ennekuin se lähti liikkeelle. Heikko tilannearvio kaverilla. Jos hän ei olisi tehnyt mitään, en muistaisi koko autoa. Tai olisiko hänellä ollut jotain muuta piiloteltavaa. Uhkailun jälkeen olin sen verran typertynyt, että en älynnyt ottaa auton rekkaria ylös. Iso Fordin malli. Kaverin naaman kyllä muistan pitkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s