Bongariko vai ei


Kävin iltapäivällä vakiomarketissani ostamassa eineitä viikonloppua varten. Samalla hedelmäläjällä oli entinen asiakkaani, joka tiesi harratuksestani ja tervehti: ”mitä bongari”. Juteltiin kaikenlaista ihan leppoisasti satsumien keräämisen ja punnitsemisen ajan. Minä en tiedä olenko bongari vai en. Vähän hankala termi. Puhekielessä termi yhdistetään kai osapuilleen kaikkiin lintuharrastajiin ja on laajentunut siitä moneen muuhunkin käyttöön. Sanan alkuperä juontaa juurensa ruotsin kielen pinnaa merkitsevään sanaan poäng. Suurin osa ”bongareista” ovat tuiki tavallisia lintuharrastajia, jotka tilaisuuden tullen käyvät etsimässä muiden löytämiä lintuja erilaisia omia tilastojaan varten. Himobongarit ovat sitten harrastajia, joiden tavoite on saada uusia elämänpinnoja tai vuosipinnoja kustannuksista ja vaivannäöstä välittämättä. 300 Suomessa havaittua lajia vuodessa lie joidenkin himona.

Muistaakseni olen bongannut (eli etsinyt toisten löytämiä lintuja) tänä vuonna viittä, kuutta eri lintua. Turkinkyyhkyä Ahokankaantiellä en ole nähnyt vaikka olen vieraillut kevään ja syksyn mittaan pihan liepeillä noin 10 kertaa. Harjalintua Vennivaarassa kävin etsimässä kahdeksan kertaa ennekuin näin sen saamatta siitä kuitenkaan ensimmäistäkään kuvaa. Kuudes tai seitsämäs kerta tuotti tuloksen Krissen kanssa kuvan turturikyyhkyn kanssa. Olin käynyt autolla pihassa ja kävellyt takapihan lähellä näkemättä vilaustakaan linnusta. Viimeisellä käynnillä Junekset näkivät meidät ja pyysivät sisälle etsimään lintua. Se oli koko ajan paikalla, mutta kesti aikansa löytää se oksistosta hyvän suojavärinsä takia. Bongattuina ovat tietenkin keväiset tunturi- ja lapinpöllöt. Heinäkuussa olimme Krissen kanssa pari päivää Ylläksellä. Kumpikaan ei aiemmin ollut käynyt Varkaankurussa, jossa käynti oli retken päätarkoitus. Siellä tiesimme olevan sinipyrstön. Aikamme ääniatrapilla kokeiltuamme saimme komean uroksen näkyville ja laulamaankin, mutta kuvattavaksi se ei suostunut. Minulle se oli elis.  Atrapin käytöstä joku voi olla hiukan eri mieltä. Jatkan edelleen harmaapäätikan bongausta Tavivaarassa. Se puuttuu tämän vuoden tilastosta. Enemmän kuin pinna minua kiinnostaa saada siitä hyviä kuvia.

Kaksi kertaa tänä vuonna olen saanut liikkeelle muut bongarit. Edellämainitun Varkaankurun retkellä köysimme pesivät virtavästäräkit. Ainakaan Tiirassa siitä ei ollut havaintoja, joita kuitenkin ilmoituksemme jälkeen alkoi sinne tulla. Olivatko retkeiljät muutoin vain paikalla vai havaintomme takia on tietysti arvailujen varassa. Varma bongauskohde on kuitenkin kesällä mökkijärveni, Saarijärven Pyhäjärven, eteläisestä lahdesta löytämäni tiibetinhanhi, josta lähti tiedotus bongareille ja Keski-Suomen alueen kännykkälistalle. Lintua ehti illan mittaan käydä katsomassa parikymmentä henkeä. Yön aikana se oli hävinnyt omille teilleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s