Metsähallituksen luontokohteet


Laitoin tänään Facebookiin pari linkkiä Pyhän uudesta luontokeskuksesta Naavasta.

Aloin laskea montako muuta Metsähallituksen luontokohdetta olen viimeisen vuoden aika hyödyntänyt. Aika monta niitä on: Rovaniemen Vaattunki, Kilpisjärvi (luontokeskus ja Mallan luonnonpuisto), Ylläs-Pallas, Pyhä-Luosto, Riisitunturi, Oulanka, Liminganlahti ja Pyhä-Häkki.

Metsähallitus tekee hienoa työtä luonnonsuojelu- ja retekeilyalueiden kanssa.

Vaattunki, Pallas, Pyhä, Kilpisjärvi ja Pyhä-Häkki ovat eniten käymäni alueet. Pallaksella ja Kilpisellä luontotalojen henkilökunta on tainnut oppia jo tntemaan minut. Tulevat ainakin juttelemaan ja kyselemään kuulumisia.

Pyhä-Häkissä olen käynyt ensimmäisen kerran joskus koulupoikana 50-luvulla. Kansallispuisto on vain noin 15 kilometrin päässä Saarijärven Häkkilässä olevasta mökistäni. Kylän ja Kansallispuiston nimet liittyvät kiinteästi toisiinsa. Olen käynyt kiertämässä puiston 7 kilometrin lenkin lukemattomia kertoja. Puistossa ei ole opastuskeskusta, mutta virka-aikana kesäisin siellä on puisto-opas/vartija. Hän on oppinut jo tuntemaan 12 vuotta vanhan autoni. Olen lähtenyt yleensä lenkille ennen hänen töihintuloaan. Aina en ehdi palata hänen töissä ollessaan, mutta muutoin meillä on joskus pitkät praatit.

Tämän kesän ensimmäisellä kierroksella 15.6. tuli paljon mielenkiintoisia ja ikimuistoisia havaintoja. Suurin osa puistosta on ikikuusikkoa. Lähdin jahtaamaan pikkusieppoa, jonka reviiri oli osapuilleen tiedossani ja joka on pesinyt siellä lähes vuosittain. Sitä ei löytynyt, mutta löytyi vielä suurempi harvinaisuus keskisuomalaisittain: sinipyrstö. Mielessäni jo hehkuttelin kesän ekaa keskisuomalaista havista, mutta kun pääsin parkkipaikalle, joku vähän ennen minua kierrokselle lähtenyt orni oli kirjannut sen jo puiston vieraskirjaan. Hieno havis kuitenkin. Tämän kesän toinen sinipyrstö löytyi sitten Ylläksen varkaankurusta.

Joskus on vaikea kääntää aivot ja tottumukset paikasta toiseen. Tämän kuvan suolla samalla reissulla kuulin kapustarinnan äänen. Äänivammaisenakin pystyn tunnistamaan sen. Hetkeäkään sen enempää ajattelematta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kapustarinta kuin kapustarinta. Meillähän niitä vilisee pitkin tuntureiden rinteitä. Ei todellakaan käynyt mielessä, että se on Keski.Suomessa melkoinen rari varsinkin pesivänä niin kuin jälkikäteen kuulin. Ja se todella pesi siellä. Mutta toisen tiesin. Pari sataa metriä ennen reitin loppua törmäsin pohjantikkaurokseen. Sen tiesin entuudestaan olevan puistossa pesivänä, mutta muutoin Keski-Suomessa harvinaiseksi lajiksi. Oli Pyhä-Häkin ensimmäinen havainto tänä vuonna

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s