Sata

Tämä on sadas postaus tälle blogisivulle. Ensimmäisen kirjoitin 16.1.11, joten tahti ei ole ollut päätähuimaava. Alkuaikoina juttuja tuli harvakseltaan. Jäin pois töistä maaliskuun alussa ja olen sen jälkeen yrittänyt tiivistää tahtia. Viime vuonna sivun aukaisuja oli vajaat kymmenen päivässä. Nyt määrä on tuplaantunut. Jotkut ovat käyneet kurkkaamassa tänne noin 7500 kertaa.

Koko valtakunnassa on nyt marjalintuja yllin kyllin kuvattavaksi. Rovaniemelläkin on paljon tavanomaista enemmän tilhiä ja taviokuurnia. Kaupungilla liikkuessa kuulee jatkuvaa tilhien sirinää eikä taviokuurniakaan tarvitse kauaa etsiskellä. Sohvalla istuessani ikkunan ohi vilahtelee vähän väliä muutaman kymmenen tilhen parvia. Sohvalta olen myös muutaman kerran nähnyt todennäköisesti tilhien perässä tänne tulleen varpushaukan. Tämän syksyn pönökiintiö tilhistä ja kuurnista on tullut täyteen ajat sitten. Lintuja on niin paljon, että kuvata kannattaa. Olen yrittänyt etsiä jotain uutta kuvakulmaa tai jotain mielenkiintoista tapahtumaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Harjoituksia jatkan niin kauan kun veijareita on paikalla.

Krisse tulee perjantai-iltana tänne ja kuvaukset jatkuvat viimeistään lauantaina.

Tämän päivän tavoite oli saada lumisade näkymään tavalla tai toisella tilhikuvissa. Ei oikein onnistunut. Nyt on vara siirtää kuvia roskikseen. Tämän päivän noin 170 otoksesta kovalevylle jäi 9, joista vielä jonkun heivaan menemään. Tässä kuvassa lumisade näkyy oikein vain tilhen vasemman siiven kärjessä. Taivasta vasten olevat hiutaleet näkyvät tummina likaläikkinä. Linnut pitäisi määrätä lentämään jotain tummaa taustaa vasten tai sitten lumi satamaan pilvettömältä taivaalta. Päivän kuvaukset keskeytti lumen muuttuminen niin rännänsekaiseksi, että se alkoi tarttua kameraan.

Viime viikolla seurasin pienoinen hymynkare suupielissä eri medioita. Etelä-Suomessa satoi lunta. Siitä riitti juttua kahdeksi päiväksi valtakunnan ykkösuutisten joukkoon. Olisikohan moisesta luonnonilmiöstä tällä edes tynkää kahvipöytäkeskusteluihin.

Lopuksi vielä sunnuntaina otettu panoraamakuva keskustaan päin Kemijoen yli

 

Mainokset

Jussivaroittimen käyttö laajenee

Eilisessä postauksessa kirjoitin ja tarkoitin, että joskus tuntuu, että on samantekevää istunko kotisohvalla vai liikunko lintujen perässä.

Vuodenvaihteen postauksessa ihmettelin silloin paikalla olleen mustavariksen kuvausmahdollisuuksia. En silloin lintua tavoittanut kuvattavaksi, mutta vähän ennen ja vähän jälkeen paikallaoloani joku oli linnun nähnyt. Muutamat linnut ovat tänä syksynä oppineet samoille tavoille.

Olen jonkun kerran käynyt Rautiosaaressa ajelemassa ja etsimässä siellä ollutta turturikyyhkyä. Paikan tiesin tarkkaan, mutta en saanut lintua silmiini. Junekset sen olivat tänäänkin löytäneet, minä en. Ajelin sitten Tavivaaraan, jossa Kreivin Ismo tuli juttelemaan, että Peunan Antti ja hän olivat nähneet vähää aikaisemmin uuden rengastamattoman harmaapäätikan paikalla. Istuin odottelemassa lintua toista tuntia näkemättä siitä vilaustakaan.

Ei maailma aivan synkkä ole. Pysäytin auton Jarkonojan rummun kohdalla ja sieltä löytyi koskikara. Tätä kirjoitettaessa se on Tiiran havaintojen mukaan talven ensimmäinen kara Rovaniemellä. Lapin alueella pesii jonkin verran koskikaroja, jotka muuttavat täältä talvehtimaan kaakkoon. Osa jää todennäköisesti jonnekin Kaakkois-Suomen alueelle ja mahdollisesti Keski-Suomeen. Täkäläiset talvehtivat koskikarat tulevat Norjasta. Mielenkiintoista paikanvaihtoa. Koskikara, norjaksi fossekall (koskimies tai -ukko) on muuten Norjan kansallislintu.

Jatkoin matkaa vielä Oukun ruokinnoille. Antti oli taas kulkenut edelläni ja nähnyt töyhtötiaisia. Minä kuulin niiden äänen, jonka pystyn 90%:n varmuudella tunnistamaan äänivammastani huolimatta, mutta ne eivät tulleet näkyville. En siis saanut niistä lokapinnaa vieläkään. Täällä harvinainen lintu on Keski-Suomessa yleinen. Viheliäisiä, hipiäisen kaltaisia piilottelijoita. Näin niitä useinkin vilahtelevan kuusten oksien väleissä ehtimättä kertaakaan saada niitä kuvatuksi. Hippiäsiä on mökin ympärillä paljon ja yritin niitä kymmeniä kertoja houkutella ääniatrapin avulla kuvattavaksi, mutta sain vain pari julkaisukelvotonta kuvaa.

Laiskottelua

Olen ulkoiluttanut kameroitani lähes päivittäin keväästä asti. Maanantaiaamuna tuli olo, että kai elämässä muutakin on. Ei vain huvittanut lähteä havistelemaan. Kolme päivää olen nyt puuhaillut kaikkea muuta. Osa ajasta on mennyt kesän kuvien harventamiseen, lukemiseen ja ihan vain laiskotteluun. Pikkubreikki oli ihan paikallaan. Nyt ainakin on mieli siinä asennossa, että huomenna voisi taas lähteä kuvajahtiin.

Maanantai-iltana olin kirjastolla paikallisen tähtitieellisen yhdistyksen revontuli-illassa. Suurin osa ajasta käytettiin kuvausasioissa, josta tuli paljonkin lisätietoa. Tänään kävin Pilkkeessä Metsähallituksen ylitarkastajan Tuomo Ollilan petolintuillassa, jossa Tuomo kertoi maa- ja merikotkien sekä muutto- ja tunturihaukkojen pesinnästä Suomessa, mutta ennenkaikkea Lapissa. Paljon tuttua asiaa, mutta jotain ihan uuttakin tai jo unohtunutta.

Olen joskus vuosia sitten ostanut Adoben Photshop CS4-kuvankäsittelyohjelman. Adobe on lopettanut ko. version päivitykset jo ajat sitten. Ostin aikoinaan läppärin, jolle asensin alkuperäisen version, johon ei enää asennusvaiheessa saanut päivityksiä eikä läppärillä ollut versio tukenut enää kameroitteni raakakuvia. Adobe ilmoitti myös, että päivitys CS4:stä uusimpaan CS6-versioon lopetetaan kuluvan vuoden lopussa. Sain palautusta eräästä vahingossa kahteen kertaan maksetusta laskusta ja käytin sen rahan Fotarin päivittämiseen. Yhtäältä ymmärrän kaupallisen yrityksen haluttomuuden ylläpitää vanhoja versioita, toisaalta taas en. Minulle olisi riittänyt pelkkä kamerapäivitys. Ei päivitys nyt aivan maltaita maksanut, mutta olisin vallan mainiosti tullut toimeen vanhallakin versiolla, jos sitä vain olisin pystynyt läppärillä käyttämään. Yli neljännes tästäkin vuodesta kului mökillä, Norjassa ja tuntureilla kannettavan varassa. Ohjelma maksoi aikoinaan tonnin verran ja tuntui hullulta jättää se toisella myllyllä aivan virattomaksi. Eilinen päivä sitten hurahti uuden ohjelman kanssa sinuiksi pääsemisen kanssa. Puuhaa siinäkin riittä vielä pitkäksi ajaksi.

Melkein totuus on, että minun ollessa kotisohvalla, kaverit tekevät hienoja havaintoja harvinaisemmista lajeista. Alkuviikon aikana on liikkumisalueellani löytynyt mm turturikyyhky, pyrstötiaisia, harmaapäätikka ja ties mitä. Huomisesta alkaen yritän ottaa muita kiinni. Lokakuun pinnakisassa minulla on jo uusi ennätys 53 lajia. Ei sovi hirveästi kartuttaa. Ensi vuonna voisi olla taas mahdollisuus uuteen ennätykseen ja intoa sen hakemiseen.

Mukana taas kaksi sunnuntaina otettua kuvaa, jotka löytyvät jo kuvasivuiltani

Lumi tuli, lumi meni

Minulla on auton renkaita varten vain yhdet valssit johtuen auton mukana tulleista prameista, suurista ja leveistä alumiinivalsseista. Olivat komeat ja autoon sopivat. Kun niillä olleet kesärankaat kuluivat loppuun, en edes ajatellut satsata niiden vaatimiin renkaisiin menevää rahasummaa vaan möin ne pois. Nyt sitten alunperin talvirenkaita varten tulleet, normaalikokoiset valssit pyörivät alla niin nastojen kuin kesäkumienkin kanssa. Rengastyöt pitää käydä keväisin ja syksyisin teettämässä ammatti-ihmisillä. Olisin säästänyt vuosien saatossa moneen kertaan jostain romuttamolta ostettujen toisten valssien hinnan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Olin hyvissä ajoin etukäteen varannut ajan huoltsarille puuhaa varten. Kun auto oli tiistaina iltapäivällä hallissa, alkoi syksyn ensimmäinen räntäsade, joka sitten myöhemmin muuttui lumeksi. Ajoitus ei olisi voinut osua paremmin nappiin.

Keskiviikkona lähdin sitten etsimään tilhiä. Tarkoitus oli saada kuvia lumen peittämistä pihlajanmarjatertuista ja tilhistä niitä napsimassa. Vennivaarasta löysinkin parinsadan linnun parven, joka ruokaili alueen pihlajissa. En ehtinyt saada kuin parisataa kuvaa niistä, kun joku nosti alueen kaikki linnut lentoon. Mahdollista petoa en löytänyt. Tilhille kelpaavat nyt vain yläoksien marjat. Alempana olevat jäävät syömättä. Voisi olla turvallisuuskysymyskin, mutta kuitenkin muutamat linnut käyvät syömässä maahan tippuneita marjoja. Mikä lie syy, marjojen paljous vai mikä? Viime viikolla kävin samoilla seuduilla kuvaamassa samoin tilhiä. Rivissä oli 4 pihlajaa, joista toisen keskimmäisen marjat eivät jostain syystä kelvanneet linnuille. Minun silmiini marjoissa ei ollut mitään eroa.

Olen parissa postauksessa kertonut toiveestani, että tilhet eivät söisi kaikkia marjoja, vaan jättäisivät osan niistä myöhemmin mahdollisesti kaupunkiinkin saapuville taviokuurnille. Kaupungilla niitä ei tietääkseni ole vielä näkynyt, mutta kaupungissa kuitenkin. Rautiosaaressa asutuksen keskeltä löytyi kuurnaparvi keskiviikkona. Minä lähdin niitä torstaina etsimään ja löysin yhdeksän linnun pikkuparven samoilta sijoilta kuin löytäjänsäkin. Taviokuurna on pähkinähakin kanssa yksi helpoimmista kuvattavista, jos niitä vain löytää. Jos kuvaaja ei hirveästi häsyä tai möykkää ja käyttäytyy kaikinpuolin rauhallisesti, lintuja pääsee kuvaamaan kännykkäkameraetäisyydeltä. Eilen kuvasin kuurnia niin läheltä, että zoomia piti välillä vääntää pienemmälle, että lintu olisi sopinut kokonaan kuvaan. Olli-Pekka oli aikaisemmin päivällä käynyt rengastamassa paikan kuurnia. Löytämäni parven kaikki linnut olivat kihlattomia. Eikun takaisin hommiin O-P. Eilisten kuvien (noin 600) karsinta on vielä kesken. Tavoite olisi päästä alle 50 kuvaan. En ole ehtinyt kuvia vielä käsitellä, mutta esimerkkinä taviokuurnanaaras. Kuurnat ovat Suomen luonnon kauneimpia lintuja. Facebookin viikonkuvaksi laitan sitten kuvan koiraasta.

Edellisessä kirjoituksessa valittelin, että lokakuun pinnat ovat jämähtäneet 49 lajiin. Edellinen ennätys on 50 havista. Eilen löytyi kolme uutta lajia: urpiainen, jonka pitikin löytyä, mutta oli minua vältellyt, taviokuurnat ja puukiipijä kaupungista Metlan toimitalon vierestä, kun kävin etsimässä siellä samana aamuna havaittua harmaapäätikkaa. Tavoite on nyt täynnä. Sen enempää en tavoittele. Jos jotain lentää vastaan, niin hyvä on.

Metsähallituksen luontokohteet

Laitoin tänään Facebookiin pari linkkiä Pyhän uudesta luontokeskuksesta Naavasta.

Aloin laskea montako muuta Metsähallituksen luontokohdetta olen viimeisen vuoden aika hyödyntänyt. Aika monta niitä on: Rovaniemen Vaattunki, Kilpisjärvi (luontokeskus ja Mallan luonnonpuisto), Ylläs-Pallas, Pyhä-Luosto, Riisitunturi, Oulanka, Liminganlahti ja Pyhä-Häkki.

Metsähallitus tekee hienoa työtä luonnonsuojelu- ja retekeilyalueiden kanssa.

Vaattunki, Pallas, Pyhä, Kilpisjärvi ja Pyhä-Häkki ovat eniten käymäni alueet. Pallaksella ja Kilpisellä luontotalojen henkilökunta on tainnut oppia jo tntemaan minut. Tulevat ainakin juttelemaan ja kyselemään kuulumisia.

Pyhä-Häkissä olen käynyt ensimmäisen kerran joskus koulupoikana 50-luvulla. Kansallispuisto on vain noin 15 kilometrin päässä Saarijärven Häkkilässä olevasta mökistäni. Kylän ja Kansallispuiston nimet liittyvät kiinteästi toisiinsa. Olen käynyt kiertämässä puiston 7 kilometrin lenkin lukemattomia kertoja. Puistossa ei ole opastuskeskusta, mutta virka-aikana kesäisin siellä on puisto-opas/vartija. Hän on oppinut jo tuntemaan 12 vuotta vanhan autoni. Olen lähtenyt yleensä lenkille ennen hänen töihintuloaan. Aina en ehdi palata hänen töissä ollessaan, mutta muutoin meillä on joskus pitkät praatit.

Tämän kesän ensimmäisellä kierroksella 15.6. tuli paljon mielenkiintoisia ja ikimuistoisia havaintoja. Suurin osa puistosta on ikikuusikkoa. Lähdin jahtaamaan pikkusieppoa, jonka reviiri oli osapuilleen tiedossani ja joka on pesinyt siellä lähes vuosittain. Sitä ei löytynyt, mutta löytyi vielä suurempi harvinaisuus keskisuomalaisittain: sinipyrstö. Mielessäni jo hehkuttelin kesän ekaa keskisuomalaista havista, mutta kun pääsin parkkipaikalle, joku vähän ennen minua kierrokselle lähtenyt orni oli kirjannut sen jo puiston vieraskirjaan. Hieno havis kuitenkin. Tämän kesän toinen sinipyrstö löytyi sitten Ylläksen varkaankurusta.

Joskus on vaikea kääntää aivot ja tottumukset paikasta toiseen. Tämän kuvan suolla samalla reissulla kuulin kapustarinnan äänen. Äänivammaisenakin pystyn tunnistamaan sen. Hetkeäkään sen enempää ajattelematta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kapustarinta kuin kapustarinta. Meillähän niitä vilisee pitkin tuntureiden rinteitä. Ei todellakaan käynyt mielessä, että se on Keski.Suomessa melkoinen rari varsinkin pesivänä niin kuin jälkikäteen kuulin. Ja se todella pesi siellä. Mutta toisen tiesin. Pari sataa metriä ennen reitin loppua törmäsin pohjantikkaurokseen. Sen tiesin entuudestaan olevan puistossa pesivänä, mutta muutoin Keski-Suomessa harvinaiseksi lajiksi. Oli Pyhä-Häkin ensimmäinen havainto tänä vuonna

 

 

Lintumaailma hiljenee

Lajimäärä alkaa hiipua talvisia määriä kohti. Paikalla on kuitenkin vielä runsaasti vesilintuja, rastaita ja tilhiä. Joutsenia on aikaisempia vuosia vähemmän tai sitten ne ovat aivan uusissa paikoissa. Kemi- ja Ounasjoissa vesi on runsaiden sateiden takia niin korkealla, että linnut eivät ehkä ylety syömään mm Lainaalla Koivusaaren rannassa. Enimmillään niitä on tainnut olla Ounasjokisuistossa 160 yksilöä, kun normaalivuosina niitä voi olla 300-400. Monen tarkkailijan huomion on kiinnittänyt tämän kesän poikasten vähäinen määrä. Suuremmissakin parvissa saataa olla vain muutama nuorukainen. Saman asian huomasin mökillä. Pyhäjärven joutsenpoikueet olivat kokemukseni mukaan harvinaisen pieniä, vain 3-4 poikasta, kun enimmillän olen nähnyt siellä 9 poikasen poikueita.

Viimeisessa Linnut-vuosikirjassa oli muuten mielenkiintoista tutkimustietoa Pyhäjärven kuikkien poikastuotannosta. Jukka Virtanen on tutkinut vuosikymmeniä siellä lintuja. Hänen mökkinsä on vain kilometrin päässä omastani, mutta en ole häntä koskaan tavannut. Ensi kesänä voisin käydä moikkaamassa.

Tilhiä ei Rovaniemellä ole niin valtavia määriä kuin Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulun seutuvilla. Siellä on tavattu jopa 4000 yksilön parvia, jotka tyhjentävät alueen pihlajat pikaisesti viimeistä marjaa myöten. Suurimmassa täällä tänä syksynä näkemmässäni parvessa on ollut ”vain” parisataa lintua, joille einestä riittää pitkäksi aikaa. Linnut ovat vielä pääosin kaupungin laitamilla, mutta tulenevat aikaa myöten tyhjentämään myös keskustan pihlajia. Aikaisemminkin taisin jo esittää toivomuksen, että tilhet ja rastaat eivät aivan kaikkia marjoja napsisi. Lumien ja pakkasten tullessa voisimme päästä ihailemaan upeita taviokuurnia ainakin kaupungin laitaosissa.

Lapin Lintutiellisellä yhdistyksellä on menossa monia erilaisia leikkimielisiä (enemmän tai vähemmän) pinnakilpailuja. Vielä menossa olevia ovat ekopinnakisa (ilman minkään maailman motorisoitua apua tehdyt havikset), kotipinnakisa (omasta pihasta tai ikkunasta havaitut lajit) ja lokapinnakisa, jossa lasketaan kuluvan kuun havainnot riippumatta kulkuvälineestä. Tavoitteeni on saada uusi ennätys tähän kisaan. Entinen on 50 lintua. Nyt olen havainnut 49 lajia, johon havisten määrä on jämähtynyt. Listalta puuttuu muutamia taviksia, joten uskon pääseväni tavoitteeseeni, koska aikaa on vielä reilut pari viikkoa. Kisan voittoa en edes yritä tavoitella. Parhaat ja ahkerimmat saanevat parikymmentä lajia minua enemmän.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli Rovaniemellä varsin makoisat revontulet, jotka näkyivät kaupungin valosaasteenkin läpi mallikkaasti. Huomasin ne telkkarin elokuvan loputtua puoli yhden maissa ja meinasin lähteä hakemaan autoa kolmen korttelin päästä hallista päästäkseni kaupungin valoista pois. Onneksi en lähtenyt. Leimut olivat parhaimmillaan ne huomatessani ja kameran virittely kuvausta varten vei aikansa. Jalusta oli autossa kaukoputken kanssa. Kuvia piti yrittää ottaa tukemalla kameraa parvekkeen kaidetta vasten. 30 sekunnin valoitusajalla se ei oikein onnistu. Ainoa siedettävästi käyttökelpoinen kuva on tässä. Siitäkään en vielä ole poistanut objektiivin lyhyen pään tekemää  tynnyrivääristymää. Koulun katto on kaarevaa ja savupiippu vinossa. Tämän kuvan oton jälkeen revontulet hiipuivat. Nyt olen liittynyt revontulivaroitusten sähköpostilistalle, josta jo perjantaina tuli ilmoitus voimakkaista häiriöistä. Taivas oli kuitenkin umpipilvessä. Netistä löytyy paljon eteläsuomessakin silloin otettuja kuvia.

 

 

 

8. kerta toden sanoo

Rovaniemen Vennivaarassa on viihtynyt viikon verran välimeren alueella yleinen harjalintu. Mistä lie tänne eksynyt. Se on harhailevana havaittu LLY:n aluella lähes vuosittain. Se on nyt ihmeellisesti pysytellyt yhden kadun varrella. Olen käynyt etsimässä sitä seitsämän kertaa ennen tätä päivää. Joku on sen nähnyt 15-30 minuuttia ennen paikalletuloani tai saman verran lähtöni jälkeen. Tänään nasahti. Lintu löytyi vakiopaikaltaan. Soitimme O-P:n kanssa parille kaverille joilla oli ollut kaltaiseni huono tuuri. Kamera ei ollut sateisessa säässä mukana. Kuvia ei olisi tullutkaan linnun nopeiden liikeiden takia. Huomiseksi on luvattu inhimillisempää säätä. Jospa siitä saisi kuvan Facebookin viikkokuvaksi, tai sitten ei. Jotain muutakin voi löytyä.

Tänään oli Birdlife:n järjestämä euroopan laajuinen Eurobirdwatch-tapahtuma. Yhteistyökumppaneina Lapin Lintutieteellisen yhdistyksen kanssa oli Arktinen keskus, Lapin Maakuntamuseo ja Metsähallitus. Lintuja tarkkailtiin Arktikumin rannassa. Ennen tilaisuuden alkua aprikoimme, että kävijöitä ei taida sateisessa säässä pilvin pimein olla. Yllätys oli kuitenkin, että viitisenkymmentä ihmistä uhmasi luonnonvoimia tulemalla paikalle. Toinen yllätys oli, että puolet porukasta oli ainakin minulle ulkonäöltään uppo-outoja. Sade esti lintujen muuton ja paikalla näkyi vain tavallisia lajeja, joita tähän aikaan siellä voi olettaa olevankin. En ollut kotiin tullessani aivan yhtä märkä kuin  heinäkuisen Mallan retken jälkeen, mutta kylppäri on täynnä kuivuvia ulkoiluvaatteita. Toivottavsti ehtivät kuivua huomiseksi.

Kävin keskiviikkona Siltasen Jukan kanssa kiertämässä Ylitornion torneja ja muita havispaikkoja. Matkalta löytyi muutamia mielenkiintoisia lajeja. Iso-Vietosella kaarteli maakotka ja torneista havainnoimalla löydettiin mm. harmaasorsa, silkkiuikkuja, härkälintuja ja uiveloita ja kaksi tähän aikaan vuodesta täällä harvemmin nähtyä kottaraista.

Eilinen päivä oli vain tihkusateinen. Uskalsin ottaa kameran olalle. Puoli tuntia oli sateetonta ja sinä aikana ehdin ottaa tilhistä muutaman kuvan. Tapanani on laittaa mukaan joku viimeaikainen otos. Tässä huono peruspönö tilhestä.

Jaana oli tilannut lounaan luonani tänään. Tarkoitus oli laittaa vähän parempaa ruokaa, mutta löysin kaupasta kunnolla rasvaista siankylkeä ja soitin tyttärelle josko läskisoosi kelpaisi. Sovittin siis menu. Hyväähän sitä tuli. Syötyämme kysyin Jaanalta miltä ruoka maistui. Ja heps. Tulipa melkoinen yllätys: Jaana väitti, ettei ole koskaan syönyt läskisoosia. Aloin sitten miettiä, että silloin, kun Jaana oli tenava, aineksia sitä varten ei tainnut olla. Nykyajan nuorille meidän eläkeiässä olevien tai sitä hipovien perusliharuoka saattaa todella olla outo eines.

Palasin vielä takaisin luo blogia-sivulle, koska huomasin, että jotkut ovat avanneet tämän sivuston yli 7000 kertaa. Kiitos lapset.