Kehumista ehkä kyllästymiseen asti.


Kävin tänään taas aikaisemmissa postauksissa mainitulla Satosuon alueella kurkia katsomassa. Isä ja Ipu lähtivät mukaan. Vähän hukkareissu se oli. Kurkia löytyi vain neljä koko laajalta alueelta. Löydetyt olivat kaikki nuoria lintuja. Liekö muutto jo alkanut ja sen myötä linnut vähentyneet sieltä. Varislintuja siellä oli sitten senkin edestä kahdessa variksien ja naakkojen sekaparvessa, joista toisessa oli satakunta lintua ja toisessa pari sataa.

Kuikkia lukuunottamatta lintuja ei ole löytynyt kuvattavaksi asti. Niinpä olen jatkanut ötökkäjahtiani. Tässä on taas kaksi esimerkkiä Canon G11:n makro-ominaisuuksista. Lähikuvaus alkaa kiehtoa mieltäni koko ajan enemmän. Olen toiveikkaana pitänyt Sonyssa Sigman 100-300/f4-putkea. Jospa vaikka joitan lintuja lentäisi vastaan. Minulla on myös vanha Sigman 70-300/f4,5-5,6 objektiivi, jossa on makro-ominaisuus. Se pitäisi joku kerta laittaa runkoon ja kokeilla kuinka se toimii hyönteisiä kuvatessa. Joskus vuosia sitten olen sitäkin kokeillut vanhassa rungossa, mutta olen sillä enimmäkseen kuvannut lintuja. G11:sta polttoväli on lyhyt ja sillä pitää päästä kohdetta vähintään 30 sentin päähän, että kuvaus onnistuu. Polvet ja kyynärpäät savessa joskus natsaakin. Ensimmäisenä esimerkkinä edellisessäkin postauksessa kuvana ollut tummasyyskorentokoiras. Luonnossa se on noin 3 sentin mittainen.

Toisena esimerkkinä nurmiheinäsirkkakoiras. Tämä veijari on luonnossa vain 1,5 senttinen. Kuva on otettu noin 15 sentin päästä. Kirkkaassa auringonvalossa vihreän kohteen löytäminen vihreältä taustalta on näytön avulla joskus hankalaa. Jos kamera osoittaa 10 astetta väärään suuntaan, laitetta saa pyöritellä tovin ennenkuin kuvattava siihen löytyy. G11:n etsin on niin pieni, ettei sitä silmälasipäinen pysty kunnolla käyttämään vaikka se muutoin olisikin nopeampi ja helpompi tapa. Tuskimpa tämäkään heinäsirkka sitäpaitsi olisi ollut paikallaan, jos olisin työntänyt karvaisen naamani niin lähelle. Siinä taas on näytön hyvä puoli, kunhan käsivarsissa riittää mittaa.

Kolmannessa kuvassa on sitten aisapari ensimmäiselle, tummasyyskorentonaaras. Tämä kuva on otettu Sonylla ja yllämainitulla Sigman 100-300/f4-putkella. Yhdistelmä on aivan kelvollinen mm lintukuvauksessa, mutta objektiivia ei ole suunniteltu lähikuvausta varten. Onnistumisprosentti jää reilusti alle kymmenen. Kuvatessa joutuu lisäksi käyttämään jalkazoomia. Minä ainakin yritän toiveikkaana kuvata niin läheltä, että tarkennus ei enää toimi ja terävyysalue on haettava ottamalla askel, kaksi tai kolme taaksepäin ja sitten reilusti cropattava kuvaa. Sitä toki olen tehnyt ylläolevillekkin kuville, mutta niissä on terävyys säilynyt. Tämä kuva on juuri ja juuri kelvollinen, mutta ero noihin kahteen muuhun on selvä.

Seuraava postaus tulee sitten Rovaniemeltä. Huomenna mökille alkaa kerääntymään väkeä isän 90-vuotispäiviä varten ja aika taitaa huveta siihen. Kolme ja puoli kuukautta mökkielämää vaihtuu keskiviikkona kerrostaloasumiseen.

Nyt meinasi unohtua muuan asia. En tiedä hakukonetta minkä kautta joku oli löytänyt tiensä näille sivuille. Hirvikärpänen-postauksessa joku päivä sitten mainitsin jotain hirvi- ja lintukärpäsen eroista. Hakusanat, joilla blogi oli löytynyt, olivat ”miten erotat hirvikärpäsen ja lintukärpäsen”. Lähellekkään tätä lausetta ei postauksesta löydy, mutta niin vain hakukone löysi minut. Ihmeellinen tämä maailma.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s