Kuikista


Tänään on ollut sateinen päivä. Kävin iltapäivällä kaupassa ja kahvilla isän ja Ipun luona.  Viivyin reissussa pari tuntia. Sade loppui lähtiessäni ja alkoi palatessani. Auton paikka pihassa oli kuivana. Lienee ollut sateetonta täällä sen aikana.

Näin eilen järven selällä kahdenkymmenen kuikan parven. Se on suurin koskaan täällä näkemäni kuikkaparvi. Kiikarilla en pystynyt erottamaan moniko parvesta oli tämän kesän poikasia ja moniko poikasia. Liekö valmistelemassa muuttoonlähtöä.

Härkälintuja en ole nähnyt enää reiluun viikkoon. Olen joku vuosi sitten kuvannut poikasta syyskuussakin.

Kuikat ovat olleet kesän selkävesillä kaukana kuvausmatkan ulkopuolella. Nyt ne ovat tullee lähemmäksi rantaa. Poikaset liikkuvat aivan rannan tuntumassa. Ne ovat kai ainakin osin vieroitettuja. Sekä aamupäivällä että iltapäivällä kuistilla istuesani näin ja kuulin todennäköistä yhteydenpitoa emojen ja poikasten välillä. Aamupäivällä oli kyse yhdestä ja pari tuntia sitten kahdesta poikasesta. Poikaset aloittavat ääntelyn ja molemmissa tapauksissa joku on mielestäni vastannut niille. Muutaman kerran vuorokuikuttelun jälkeen poikaset ovat lähteneet lentämään vastaajan äänen suuntaan. Vastaajat ovat olleet  noin kilometrin päässä vastapäisen saaren rannassa. En tiedä onko kyse emon ja poikasten välisestä yhteydenpidosta vai poikasten halusta liittyä isompaan parveen.

Kuvassa on 13.8. ottamani kuva kuikkaemosta ruokkimassa poikastaan. Muokkasin kuvan tätä postausta varten. Sain kuvan läheisen maalaiturin päästä, jossa olin ainakin jonkinlaisessa piilossa naamioverkon alla härkälintuja kuvatakseni.

Olen aikaisemmissa postauksissa kertonut kertonut perhosten ja korentojen kuvaamisesta. Molemmat ovat uusia alueita minulle. Aikaisemmin kesällä kuvasin Käsivarressa kasveja, joita olen joitakin siirtänyt kuvasivuilleni, johon on linkki sivun oikeassa reunassa. Mielenkiintoisia aiheita kaikki. Sekä korentojen että perhosten tunnistaminen on monessa tapauksessa maallikolle paljon vaikempaa kuin lintujen tunnistaminen. Oheinen kuva on 95 %:n varmuudella  tummasyyskorentokoiras. Olen veijareita toki nähnyt lennossa aikaisemminkin, mutta en ole osannut mieltää niitä sudenkorennoiksi. Kuvan korennon ruumis on vajaan 30 millimetrin mittainen. Syyskorentoja lentelee tähän aikaa paljon ja niitä saa jollain lailla kuvattua 300 millin putkella. G11:n makrolla niitä ei korentojen arkuuden takia pääse tarpeeksi lähelle.

Vielä muutama sana niistä onnettomista hirvikärpäsistä. Edellisissä postauksissa olen kironnut niitä. Perjantaisen metsäreissun jälkeen keräsin niitä vaatteistani ja tukastani. Lauantaina poimin yhden vielä korvan takaa. Lauantaina kävin saunassa ja pesin tukkani kaiken sääntöjen mukaan. Sunnuntaina joku taas möngersi päälaella. Löytyihän sieltä vielä yksi veijari. Sääskien kanssa tulee toimeen, mutta nämä kärpäset ovat vihon viimeisiä olioita.

On alkanut viimeinen ”retriikkiviikoni” täällä. Loppuviikosta tänne alkaa kerääntymään isän synttäreiden takia lapsiani ja veljeni poikineen. Sunnuntaina meitä on täällä seitsämän henkeä. Tilaa kyllä on. tekisi mieli pysyä täällä vielä ensi viikoa pidempäänkin, mutta Jaanan töiihinmenon takia on meidän yhteinen kotimatka järkevintä. Paluu Rovaniemelle kerrostaloasuntoon ei hirveästi innosta. En ole ollut täällä koskaan tätä ajankohtaa myöhemmin. Nyt on herännyt ajatus tulla tänne koettamaan elämistä marras- joulukuun vaihteen tietämissä. Täällä on sähkölämmitys, katto ja seinät eristettyjä, mutta alapohja on eristämätön. Voishan täällä reinojen ja villasukkien kanssa tulla toimeenkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s