Karkulainenko?


kuutamo

Viime päivinä on ollut kunnon mökkikelit. Lämpömittari on varjossa näyttänyt enimmillän 26 astetta. Se on harvinainen luku tässä veden ympäröimässä niemessä. Sunnuntai oli lämpimin ja hautovan kostea päivä. Iltapäivällä meni läheltä ohi kunnon ukkosrintama. Vaikkei se suoraan päällä ollutkaan, jyrinä helisytti muutaman kerran mökin ikkunoita. Rintama ei juuri lämpötilaa laskenut, mutta sen jäljiltä jäi ilmaan niin paljon kosteutta, että maisema oli poikkeuksellisen utuinen. Siitä kai johtui oheisen kuvan punainen kuu, joka oli näkyvillä hetki ennen puoltayötä.

Aika edellisen postauksen jälkeen on mennyt kaikenlaisessa mökkipuuhastelussa. Puita pilkkoessa olkapää on tainnut tärähdellä sen verran, että oikea olkapää on kipeytynyt. Parikymmentä vuotta vaivannut reuma on taas aktivoitunut olkanivelessä ja kirveen heiluttaminen ainakin mutamaksi päiväksi pitää jättää. Haitanneeko tuo. Saunapuita riittää lapsieni lastenlapsillekkin.

ristihämähäkki

Viikon aikana olen kuvannut perhosia ja kaiken maailman muita ötököitä. G11:n makro on osoittautunut taas hienoksi ominaisuudeksi. Minulla on kuutisen vuotta vanha Sigman 70-300 millinen putki, jossa on myös makro-ominaisuus. Olen silläkin kokeillut taas pitkästä aikaa ottaa kuvia, mutta G11 vie voiton. Sillä pääsee ottamaan kuvia muutaman sentin päästä, jos kohde sen vain sallii. Esimerkkinä kuva jostain ristihämähäkkilajista. Monista hyönteislajeista löytyy paljon määrityskuvia netistä, mutta hämähäkit ovat hakusessa. En siis tiedä veijaria lajilleen, mutta ristihämähäkkeihin se kuitenkin kuuluu. Kuva samasta yksilöstä toiselta puolelta on feissarin viikkokuvana.

Tänä kesänä olen oikeastaan saanut ”herätyksen”. Luonnossa löytyy määrättömästi muutakin kuvattavaa kuin linnut: kasveja, perhosia, kaikenmaailman muita ötököitä, maisemia jne. Niiden kuvaaminen vaatii oman opettelunsa ja pitemmän päälle ehkä oman putkensakin. Lajituntemuskaan ei olisi pahasta. Krisse on tänä kesänä paljastunut melkoiseksi kasvien tuntijaksi. Niin sitä vain oppii uutta monta vuotta tuntemastaan ihmisestä.

härkälintu poikasineen

Mikäkö karkulainen? Härkälintuja on pesinyt mökin ympäristössä vuosikausia. Viime vuosina paikalla on pesinyt vain yksi pari noin 200 metrin päässä mökistä länteenpäin olevassa ruovikossa. Linnun poikaset pysyttelevät oman havaintoni mukaan ruovikon kätköissä siihen asti, kun emot lopettavat ruokinnan. Kerran olen nähnyt kolme poikasta kaislojen välissä. En voi olla havainnosta varma, koska kesälomani ovat olleet milloin kesä-, heinä- tai elokuussa. Tänä aamuna kuulin heti ulos mennessäni laiturin edestä jotain piipitystä. Kesti aikansa löytää kovan aallokon keskeltä härkälinnun poikanen. Aikansa se piipitteli kuvausetäisyyden ulkopuolella, mutta lähti sitten uimaan rantaa kohti ja hetken päästä paikalle ui emo, jolla oli kala suussaan. Yritin kuvata ruokintaa, mutta se homma jäi kuvissa aaltojen taakse. Ruokinnan jälkeen emo alkoi määrätietoisesti ohjaamaan poikasta kotiruovikkoon, jonne se hävisi. Montako poikasia on? Tämä on ainoa, jonka olen tänä kesänä nähnyt Ensimmäisen kerran näin poikasen emonsa kanssa. Syksyisin olen toki nähnyt itsenäisesti eleleviä pokasia.

2 thoughts on “Karkulainenko?

  1. Aivan mielettömän upeita kuvia sekä sinulla Juhani että Krissellä. Olen niitä katsellut ja lukenut ja odotan aina vain lisää.

    • Kiitos Pirjo Krissen ja omasta puolestani. UUsia kuvia tulee kuvasivuille jahka sattuu kunnon sadepäivä, ettei voi olla ulkona. En ole siirtänyt kuvia toukokuun jälkeen ja niitä odottaa aika läjä lataamistaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s