luvattomasti aikaa sitten viime postauksen


Juhannus meni kaikenlaisessa yhteiselossa ystävien ja tuttavien kanssa. Aikaa ei paljonkaan jäänyt ympäristön seuraamiseen. Juhannuksen jälkeisenä maanataina kävin ruokaostoksilla ja ajoin kiertotietä mökille. Olin jonkun kerran kesän aikana käynyt mökkijärven, Pyhäjärven, toisen eteläisen suuren lahden Kuhnonlahden pohjukassa. Keskellä lahtea on kari, jossa pesii naurulokkeja ja yksi joutsen- ja kurkipari. Kiikariin tarttui karin rannasta hetken tarkkailun jälkeen vaalea hanhen kokoinen lintu, joka nukkui pää siiven alla. Hain putken auton auton takakontista ja kun sain linnun putkeen, se nosti päänsä ja havis oli varma: tiibetinhanhi. Soitin Tammelinin Hannulle, joka on paikallinen lintuaktiivi. Hannu oli paikalla 20 minuutin päässä. Hannu pani viestin Keski-Suomen jakeluun ja Pirkka bongariweppiin. Illan aikana sen ehti käydä bongaamassa kymmenenkunta harrastajaa. Seuraavana päivänä hanhesta ei enää saatu haviksia. Hanhi pysytteli liian kaukana kuvattavaksi.

Keskiviikkona ajoin Rovaniemelle, pesin pyykit ja jatkoin perjantaina Kilpisjärvelle. Illan/yön aikana käytiin Krissen kanssa kävelemässä Tshkaljärvellä. Siellä oli kaksi kuikkaa, mutta muuta erityistä lintuja ei näkynyt. Niimpä sieltä syntyi vain kasvikuvia. Olen ainakin kolmena vuotena kuvannut samassa paikassa Tsahkaljoen kosken törmässä olevaa ruusjuuren kukintoa.

Lauantaina lähdettin Jehkakselle takoituksena saada kuvia keräkurmitsasta. Minä olen ehkä joskus liian mukavuudenhaluinen. Heti alkumatkasta alkoi tihuuttaa vettä. Ehdotin paluuta ilman vastakaikua. Jatkettiin matkaa ja löydettiin kallionlohkareen takaa suoja tuulta ja sadetta vastaan. Sateen hieman laannuttua lähdettiin nousemaan purouomaa pitkin. Minulla on korkeanpaikankammo. Se voi tulla vastaan jos nousen tuolille seisomaan tai oman asuntoni neljännen kerroksen parvekkeella. Nyt se tuli vastaan melko lähellä Jehkaksen lakea. En vain pystynyt jatkamaan matkaa vaikka olin jo aikaisempina vuosina Saanalta nähnyt, että pienen nousun jälkeen vastassa olisi melkein tasamaata.

Krisse myöhemmin kiitteli ”vammaani”. Hän oli edellisenä viikoloppuna kierrellyt Jehkaksen rinteitä etsimässä saamansa tiedon perusteelle lapinalppiruusua sitä löytämättä. Yritettiin etsiä loivinta reittiä takaisin. Krisse huomasi jossain vaiheessa lapinvuokkoja joita jäätiin kuvamaan. lapinalppiruusu Sitten alkoi huuto ”tuolla, tuolla”. En heti tajunnut mistä oli kyse. Alle kahden sentin lila alppiruusun kukka löytyi ja samalta alueelta löytyi useampiakin kasveja.

Sunnuntaina lähdettin käymään Pikkumallalla. Pari vuotta sitten olen kävellyt koko luonnonpuiston noin 17 kilometrin lenkin. Nyt oli tiedossa vajaan 10 kilometrin reissu hyvässä kelissä. Parin kilometrin jälkeen alkoi sade. Krisse löysi ison kiven, jonka alle saatiin varusteet ja yläkroppa sateensuojaan. Sateen loputtua jatkettin matkaa. Pikkumallan laella nähtiin, että uusi sade on tulossa. pikkumallaYritettin päästä kuvaushommien jälkeen livakkaasti liikkeelle, mutta sade yhytti meidät pian. Vettä tuli todella yli oman tarpeen. Paikoin polulle oli kertynyt vettä nilkkaan asti.  En muista koska olisin ollut märkä kalsareiden viimeistä saumaa myöten. Onneksi meillä oli mukana tyhjiä muovikasseja, joihin saatiin kameravehkeet reppuun suojaan sateelta. Lintu- ja kasvikirjat ei niihin kasseihin mahtuneet. Nyt niitä olen pari päivää löyhytellyt ja yrittänyt kuivata. Kuva Pikkumallan laelta vartti ennen sateen alkua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s