Pyhä-Häkki


Mökkini on Saarijärven kaupungin Häkkilän kylässä. Samasta kantasanasta juontaa myös Pyhä-Häkin kansallispuiston nimi. Maanteitse matkaa mökiltä opastuskeskukseen on noin 15 km. Pyhä-Häkki on eräs maamme pienimpiä kansallispuistoja. Suurin osa puistosta on suota, mutta leimallista sille ovat vanhat ikimetsät. Siellä oli vuoteen 2004 asti suurin Suomessa kasvava puu. Se oli aloitaanut kasvunsa 1590-luvulla. Se on siellä edelleen olemassa, mutta todettiin kuolleeksi em. vuonna.  Tapanani on ollut käydä Pyhä-Häkissä vähintään kerran joka kesä. Alueella on on muutamia merkittyjä reittejä. Kattavin niistä on noin 6,5 kilometrin lenkki. Reittioppaan mukaan sen läpikäymiseen pitäisi varata aikaa 2,5 tuntia. Taidan olla hidasta sorttia. Minulla siellä vierähti torstaina 7 tuntia.

Kun olen kertonut kavereille mökkini olevan Keski-Suomessa, ehkä yleisin kommenti on ollut, että siellähän ei ole sääskiä (keski-suomalaisittain itikoita). Soisin näiden kommentoijien olleen mukanani reittiä kiertämässä. Valitsin retkeäni varten säätiedotusten perusteella tuulisimman päivän. Ei siitäkään ollut apua umpitiheässä ikikuusikossa liikkuessa. Seuralaisia oli aivan tarpeeksi.

Opastusskeskuksen vieraskirjasta näin, että aamulla puistossa oli nähty sinipyrstö.  Paikasta ei ollut merkintää eikä puiston opaskaan ollut paikalla. Sinipyrstö on Keski-Suomessa melkoinen rari. Em vanhan puun luona kuulin aivan outoa laulua (meikäläiselle äänivammaiselle ei mitenkään tavatonta) ja yritin hakea lintua näkyville, mutta ei se löytynyt. Palatessani kuulin oppaalta, että juuri siellä se lintu oli ja havaitsijalla oli ollut kuviakin siitä. Jälkikäteen yritin muistella ääni-CD:n avulla lauluääntä ja saattoi se sinipyrstö ollakkin. En kirjaa edes varmoja äänihavaintoja johtuen onnettomasta äänimuististani.

Sen ihmeellisempää reitillä ei näkynyt. Parisataa metriä ennen opstuskeskusta tunnistin pohjantikan koputusäänen ja lähdin sitä etsimään. Äkkiä se löytyi ja vielä kuvausetäisyydeltä, mutta niin pimeästä paikasta, että kuvista ei tullut mitään. Pohjantikka on täällä harvimaisempi kuin meillä ja oppaan mukaan havikseni oli ensimmäinen puiston alueella tänä vuonna.

Vahinko, että unohdin G11:n mökille lähtiessäni. Minulla ei ole kuvia laittaa mukaan. Pitkällä putkella ikimetsästä ei syntynyt järkeviä otoksia.

telkkä
telkkä

Viimekesänä postasin jo laiturilla istumisen ihmeelisyydestä. Jostain kummasta syystä kaikki linnut eivät pelkää laiturilla rauhassa istuvaa ihmistä vaikka en olekkaan millään lailla naamioitunut. Kuvan telkkä tuli eilen aamulla niemen takaa ja huomasi heti minut. Hetken se katseli minua ja empi matkansa jatkamista. Aikansa pähkäiltyään se jatkoi uintiaan laiturin ohi. Siinä vaiheessa istuin aivan paikallani ja lintu ui noin 3 metrin päästä ohitseni. Telkkä jäi sukeltelemaan 5-10 metrin päähän minusta. Aikansa annoin linnun olla ja sitten aloin kuvaamaan sitä. Veijari ei ollut moksiskaan touhuistani. Lähimmilään se kävi noin 2 metrin päässä. Väänsin zoomin 100 milliin, mutta kuvausasento oli niinhankala, että todellisista lähikuvista ei tullut mitään. Tästäkin kuvasta näkyy, että hyönteisiä on liikkeellä.

metsätähti
Metsätähti

Lintujen lisäksi olen viime päivinä yrittänyt kuvata myös kasveja ja hyönteisiä. Täällä on kesä komeimmillaan. Teiden pientareet ovat komeita. Niillä rehottaa koiranputkia, metsäkurjenpolvia, leinikkejä ja kukintaansa aloittavia lupiineita. Huomiseksi on luvatt hyvää ilmaa ja tarkoitus on lähteä kuvaamaan sitä rehevyyttä. Tässä kuvassa metsätähti.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s