Missä pedot

Olipa mellevät kaksi päivää. Satoi pikkuhiljaa kovan tuulen saattelemana aamusta iltaan. Lämpöäkaan ei ollut kuin himppu yli kymmenen astetta. Ei tarvinnut ajatella mökkihommia eikä miettiä kuvauspuuhia. Minulla on mukana pino kirjoja. Hyvällä omallatunnolla saatoin vain löhöillä, kuunnella sateen ropinaa ja käpyjen kopsahtelua kattoon ja keskittyä lukemiseen. Tänään aamupäivällä sää jatkui sadetta lukuunottamatta samanlaisena, mutta nyt tuuli on tyyntynyt, ilma lämmennyt ja pilvet kaikonnet. Juhannussää tulossa.

Olen ollut kohta neljä viikoa mökillä. En ole nähnyt ensimmäistäkään petolintua. Olen aikaisemmin kertonut, että Pyhäjärven saaria on pöntötetty nuolihaukkaa varten. Aikaisempina kesinä niitä on näkynyt ja kuulunutkin vastapäisestä saaresta ja mantereen keloista lähes päivittäin. Tuuli- ja varpushaukkahavainnot ovat olleet tavallisia. Parina viime kesänä mökin takaisissa metsissä on pesinyt kanahaukka. Iltaisin on silloin tällöin näkynyt helmi- ja varpuspöllöjä ja päivisin  suopöllöja saalistamassa peötoaukeilla. Nyt ei mitään. Harvakseltaan havaintoja on ollut Tiirassakin.

talitiainenKuistin vieressä on parikymmentä vuotta sitten tekemäni pönttö. Ikää näkyy varmaan katolla kasvavasta jäkälästä. Se on ollut asuttuna joka kesä. Nyt siinä on talitiaisia. Kun joku istuu kuistilla, lähimmillään noin 15 metrin päässä, linnut eivät häiriinny. Jos kuistilla seisoo, ne varoittelevat, mutta jatkavat ruokintaa. Poikaset lähtevät todennäköisesti parin, kolmen päivän päästä pöntöstä. Veijareita on ollut mielenkiintoista seurata. Pihassa liikkuu myös poikasiaan ruokkiva västäräkki. Sen nokka on ruokkimaan mennessä täynnä ötököitä. Västäräkistä ei tältä kesältä ole ruokintakuvaa, mutta kuvasivuillani on kuva väiskistä nokka täynnä ötököitä. Talitiaiset tuovat ruokaa poikasilleen hyönteinen kerrallaan. Nokan rakenne on toki toisenlainen. Sekunttikellon kanssa en ruokintaa ole seurannut, mutta emot näyttävät käyvän pesällä noin 3 kertaa minuutissa. Voisin kuvitella, että västäräkin energiankulutus on vähäisempää.

Läppärin näytöllä kuvien käsittely on vähän arpapeliä. Värit ja kontrasti riippuvat liikaa siitä missä kulmassa näyttö on. Mielenkiintoista nähdä kotona pöytäkoneen näytöltä mitä tänne ja Facebookiin on tullut tökättyä.

Mainokset

Pyhä-Häkki

Mökkini on Saarijärven kaupungin Häkkilän kylässä. Samasta kantasanasta juontaa myös Pyhä-Häkin kansallispuiston nimi. Maanteitse matkaa mökiltä opastuskeskukseen on noin 15 km. Pyhä-Häkki on eräs maamme pienimpiä kansallispuistoja. Suurin osa puistosta on suota, mutta leimallista sille ovat vanhat ikimetsät. Siellä oli vuoteen 2004 asti suurin Suomessa kasvava puu. Se oli aloitaanut kasvunsa 1590-luvulla. Se on siellä edelleen olemassa, mutta todettiin kuolleeksi em. vuonna.  Tapanani on ollut käydä Pyhä-Häkissä vähintään kerran joka kesä. Alueella on on muutamia merkittyjä reittejä. Kattavin niistä on noin 6,5 kilometrin lenkki. Reittioppaan mukaan sen läpikäymiseen pitäisi varata aikaa 2,5 tuntia. Taidan olla hidasta sorttia. Minulla siellä vierähti torstaina 7 tuntia.

Kun olen kertonut kavereille mökkini olevan Keski-Suomessa, ehkä yleisin kommenti on ollut, että siellähän ei ole sääskiä (keski-suomalaisittain itikoita). Soisin näiden kommentoijien olleen mukanani reittiä kiertämässä. Valitsin retkeäni varten säätiedotusten perusteella tuulisimman päivän. Ei siitäkään ollut apua umpitiheässä ikikuusikossa liikkuessa. Seuralaisia oli aivan tarpeeksi.

Opastusskeskuksen vieraskirjasta näin, että aamulla puistossa oli nähty sinipyrstö.  Paikasta ei ollut merkintää eikä puiston opaskaan ollut paikalla. Sinipyrstö on Keski-Suomessa melkoinen rari. Em vanhan puun luona kuulin aivan outoa laulua (meikäläiselle äänivammaiselle ei mitenkään tavatonta) ja yritin hakea lintua näkyville, mutta ei se löytynyt. Palatessani kuulin oppaalta, että juuri siellä se lintu oli ja havaitsijalla oli ollut kuviakin siitä. Jälkikäteen yritin muistella ääni-CD:n avulla lauluääntä ja saattoi se sinipyrstö ollakkin. En kirjaa edes varmoja äänihavaintoja johtuen onnettomasta äänimuististani.

Sen ihmeellisempää reitillä ei näkynyt. Parisataa metriä ennen opstuskeskusta tunnistin pohjantikan koputusäänen ja lähdin sitä etsimään. Äkkiä se löytyi ja vielä kuvausetäisyydeltä, mutta niin pimeästä paikasta, että kuvista ei tullut mitään. Pohjantikka on täällä harvimaisempi kuin meillä ja oppaan mukaan havikseni oli ensimmäinen puiston alueella tänä vuonna.

Vahinko, että unohdin G11:n mökille lähtiessäni. Minulla ei ole kuvia laittaa mukaan. Pitkällä putkella ikimetsästä ei syntynyt järkeviä otoksia.

telkkä
telkkä

Viimekesänä postasin jo laiturilla istumisen ihmeelisyydestä. Jostain kummasta syystä kaikki linnut eivät pelkää laiturilla rauhassa istuvaa ihmistä vaikka en olekkaan millään lailla naamioitunut. Kuvan telkkä tuli eilen aamulla niemen takaa ja huomasi heti minut. Hetken se katseli minua ja empi matkansa jatkamista. Aikansa pähkäiltyään se jatkoi uintiaan laiturin ohi. Siinä vaiheessa istuin aivan paikallani ja lintu ui noin 3 metrin päästä ohitseni. Telkkä jäi sukeltelemaan 5-10 metrin päähän minusta. Aikansa annoin linnun olla ja sitten aloin kuvaamaan sitä. Veijari ei ollut moksiskaan touhuistani. Lähimmilään se kävi noin 2 metrin päässä. Väänsin zoomin 100 milliin, mutta kuvausasento oli niinhankala, että todellisista lähikuvista ei tullut mitään. Tästäkin kuvasta näkyy, että hyönteisiä on liikkeellä.

metsätähti
Metsätähti

Lintujen lisäksi olen viime päivinä yrittänyt kuvata myös kasveja ja hyönteisiä. Täällä on kesä komeimmillaan. Teiden pientareet ovat komeita. Niillä rehottaa koiranputkia, metsäkurjenpolvia, leinikkejä ja kukintaansa aloittavia lupiineita. Huomiseksi on luvatt hyvää ilmaa ja tarkoitus on lähteä kuvaamaan sitä rehevyyttä. Tässä kuvassa metsätähti.

 

 

”Uusi” vuodenaika

En pysty muistamaan koska olen ollut Saarijärvellä kesäkuun alussa. Siitä on kulunut ehkä 20-30 vuotta. Jos kesälomakuukausi on ollut kesäkuu, tänne on tultu vasta aivan loppukuusta. VoikukatVaikka ilmat ovat olleet (kai) poikkeuksellisen viileät, on kesä kuitenkin Lappiin verrattuna huikeasti paljon pitemmällä. Kävin, niinkuin edellisessä postauksessa kerroin, eilen päiväseltään Kouvolassa. Siellä kukkivat syreenit ja tienvarret ovat monenkirjavina erilaisista kukista. Täälläkin on jo monenmoisia kukkia, muitakin kuin voikukkia. Kuva on otettu tänä aamuna mökkitien varressa olevalta peltotilkulta. Koivunlehti alkaa olemaan parhaimmillaan vastan tekoon. Huomenna kietaisin sen saunan lämmitessä.

Keskiviikoaamuna sain taas uuden elämyksen. Olen monena kesänä nähnyt samalla alueella noin kilometrin päässä mökistä palokärkiä. Kävin kävelemässä siellä ja jo kauas kuulin rummutuksen ääniä. Paikalla näin kaksi lintua. Lisäksi kuului jatkuvaa ääntelyä, jota en tunnistanut, mutta uskoin sen liittyvän tikkoihin.palokärki Pesä oli yhtä helppo löytää kuin käpytikankin kolo poikasten jatkuvan ääntelyn takia. Käpytikan poikasten kerjuuääni kuluu 20-30 metrin päähän, mutta tämän kokemuksen mukaan palokärjen poikasten ääni kantaa 200-300 metriä. Äänistä päätellen kolossa oli vain yksi poikanen. En jäänyt siihen sen enempää lintuja häiritsemään. Pesäkolo on 8-9 metrin päässä nelostieltä Häkkilän kylän kautta Saarijärvi-Viitasaari-tielle vievästä tiestä. Ruuhkaksi asti siinä ei autoja kulje. Arvelin kuitenkin lintujen tottuneen autoihin ja ajoin iltapäivällä oman autoni hyvään paikkaan. Eikä aikakaan kun kuvan poikanen tuli tutkimaan ympäröivää maailmaa. Poikanen näyttää valmiilta lähtemään pesästä. Tämä päivä minulla on mennyt kaikenlaisessa mökkipuuhastelussa, mutta aamulla ajattelin taas peruuttaa auton samaan paikkaan vähäksi aikaa ollakseni kuitenkin häiritsemättä lintuja. Toivottavasti poikanen on vielä pesässä ja saan kuvattua ruokinnan. Eikä minulla ole kunnon kuvia aikuisista linnuistakaan.

Täällä on nyt samanlainen tunnelma kuin ylhäällä olevassa otsikkokuvassa. Aurinko vain paistaa nyt 90 astetta enemmän oikealta. Kyllä laiturilla istuminen voittaa futiksen EM-kisat.

Mukavia elämyksiä

Tänään on ollut tähän asti lämpimin mökkipäivä. Lämmintä oli viitisentoista astetta ja Pyhäjärvi suurimman osan päivästä peilityyni.  Aurinko paistoi välilla synkkienkin pilvien välistä.

Heräsin aamulla vähän ennen puolta seitsämää. Pakollisten manoovereiden jälkeen menin istumaan laiturille. Noin kilometrin päässä idässä saaren rannassa uiskenteli 19 joutsenen parvi. Olisivatko pesimättömiä lintuja. Kun käänsin kiikaria hieman selälle päin, löysin vielä viiden kuikan pikkuparven.

Aamupäivällä olin saunan rannassa huoltamassa vesipumppua. Rantaa pitkin kymmenen metrin korkeudella lensi kurki. Etäisyyttä lintuun, joka ei todennäköisesti nähnyt minua, oli tuskin 20 metriä.  En koskaan ole nähnyt kurkea niin läheltä, ehkä en aivan heti näekkään.

Iltapäivällä istuin taas laiturilla, kun alle sadan metrin päähän tuli tukkakoskelonaaras. Se alkoi saalistamaan aivan rantavedessä 15-20 senttimetrin syvyydessä. Olen sitä touhua nähnyt aikaisemminkin, kun linnulla on poikaset, mutta nyt oli vain aikuinen lintu. Melkoista siipien läpsätystä ja veden pärskettä. Yritin olla makuullani laiturilla, että edes jollain lailla naamioituisin ja odotin, että se olisi tullut kuvausetäisyydelle. Lintu kuitenkin pyöri koko ajan samalla paikalla ja kävi välillä rantakivellä huoltamassa sulkiaan ja höyheniään. Viimeisellä yrityksellä, jonka näin, paikalle sattui tiira. Koskelo ilmeisesti ajoi edellään kalaparvea. Tiira käytti tilanteen hyväkseen ja kävi nappaamassa alle metrin päästä koskelon nokan edestä hopeakylkisen saaliin nokkaansa.

kalatiira
kalatiira

Tiirat ovat eräitä lempilintujani. Niiden muoto ja liikkuminen ovat silmiä hiveleviä. Lauantaina kuvasin tiirojen saalistusta. Sain kolme sarjaa juuri ennen syöksyä veteen. Tiiroja oli paikalla viitisen kappaletta. En tiedä osuivatko kaikki sarjani samaan lintuun. Kaikissa niissä on kuitenkin näkyvissä oheisen kuvan oikean jalan asento lähellä nokkaa. Mikähän olisi selitys sille.

Huomenna menen iltapäivällä isäni luoksi ja jään sine yöksi. Aamulla varhain lähdetään ajamaan Kouvolaan, josta vanha Jalkanen on syntyisin. Sinne on haudattu häneen vanhempansa ja kolme vanhempaa veljeään. Isän synnyinkoti on vielä olemassa. Yritän järjestää, että omistajat ovat paikalla ja isä pääsisi käymään talossa. Torstai-iltana tai perjantaina taas pitäisi olla mökillä.

Stereokonsertti

Kävin iltapäivällä tapaamassa luokkakaveriystävääni vaimoineen. He ovat eläkkeelle jäätyään tulleet paluumuutajina Saarijärvelle. Olivat todella tyytyväisiä valintaansa  ja kyselivät koska minä aion muuttaa tänne. Kerroin, että ei ainakaan vielä ole suunnitelmissa. Rovaniemi on ihan hyvä paikka asua ja monet mielenkiintoiset tunturit ovat muutaman tunnin ajomatkan päässä.

Tänään on ollut kuluneen viikon paras päivä säiden suhteen. Ensimmäinen päivä,  jolloin ei ole satanut ja järvi on ollut tyyni. Lämpöäkin on vielä tätä kirjoitettaessa 14 astetta.

Ympärillä on kukkunut yhtäaikaa parhaimmillaan 4 käkeä. Laiturille mennessäni sekä oikealla että vasemmalla puolellani, osapuilleen samalla etäisyydellä ja samalla voimakkuudella kukkui kaksi käkeä. Hetken aikaa kukunta oli täsmälleen samanaikaista. En ennen ole moista stereokukuntaa saanut kuulla.

Edellisessä postauksessa kerroin, että huolettaa kuikkien vähyys. Aamulla löysin kiikarietäisyydellä tyyneltä järveltä yhdellä kiikarin kiertämällä viisi lintua. Suku on siis paikalla. Joitakin veijareita pääsin jopa kuvaamaankin, mutta melko kaukaa. Kuvat ovat vielä kamerassa, joten niitä ei nyt tule tähän.

Lähietäisyydellä on todennäköisesti kaksi joutsenen pesintää. Noin kilometrin päässä vastapäisen saaren edessä olevan luodon pensaiden välistä putkella näkyy hautova lintu. Mökin kanssa samalla rannalla noin 500 metriä luoteeseen on ollut jo vuosia pesivä pari. Niin on todennäköisesti nytkin. Ruovikon edessä päivystää yksin uiva lintu. Maalta käsin en ole löytänyt pesää, mutta sinne jää muutama katvepaikka, joihin ei kiikarilla näe.

Jos ruovikossa on pesivä joutsenpari, se näyttää tulevan varsin hyvin toimeen muiden sorsalintujen kanssa – vai onko se toisinpäin. Samassa ruovikossa on varmuudella käynnissä ainakin sinisorsan, telkän ja härkälinnun pesinnät. Tukkakoskeloparikin viihtyy saman ruovikon liepeillä, mutta pesintä ei liene vielä alkanut.

härkälintu
härkälintu

Kuikkatutkimuksestaan tunnetuksi tulleella Jukka Virtasella on mökki äsken mainitun vastapäisen saaren toisella rannalla. Hänhän on tehnyt tutkimuksiaan tällä Pyhäjärvellä ja jollain savolaisella järvellä. Virtanen tuntee tämän järven linnuston ehkä paremmin kuin kukaan muu. Hänen tietojensa perusteella on kirjoitettu Pyhäjärvestä kertovaan kirjaan linnuista kertova osio. Kirjan mukaan yleisin pesivä sorsalintu telkän jälkeen tällä järvellä on härkälintu. Kirjan tieto on vuodelta 2002, jolloin järvellä oli 50 pesivää härkälintuparia.

Edelleen kaipaan paria lajia. Selkälokkikanta on täälläkin vähentynyt. Viime kesänä näin yhden parin. 2-3 sitä edeltäneenä kesänä en yhtäkään. Vielä 10-15 vuotta sitten selkälokit olivat kalojen perkauspaikkojen kingejä. Nyt kivelle jätetyistä suolista yms kilpailevat lähinnä naurulokit ja jokunen kalalokki.

Paikalliset lintuharrastajat ovat pöntöttäneet järven saaria nuolihaukan ja tuulihaukan pöntöillä. Nuolihaukkoja saarissa pesii vuosittain 5-6 paria. Aikaisempina kesinä niitä on näkynyt ja kuulunut päivittäin useita kertoja. Nyt en ole saanut merkkiäkään niiden olemassaolosta. En ole vuosiin ollut täällä tähän aikaan enkä tunne tarkkaan niiden pesintäaikataulua. Onko vielä liian varhaista ja pesintä ei ole vielä alkanut.  Usein tässä näkyviä kana- ja varpushaukoistakaan ei ole minkäänlaista havaintoa.

Muuten se tässäkin mainittu vastapäinen saari näkyy otsikkokuvassa puiden takana.

Kolmiodraama

Sade ja muutoin huono sää ovat mökin kesäkuntoon laiton kanssa estäneet lintujen tarkkailun maanantai-illan jälkeen, kun tänne ajelin.

Ajoin aamupäivällä ”kirkolle” niinkuin täällä sanotaan eli Saarijärven kaupungin keskustaan ostamaan ruokaa ja muuta, että pärjäisin taas täällä 4-5 päivää. Kirkolla satoi kaatamalla vettä ja jäin isän ja Ipun luo muutamaksi tunniksi. Pataniemeen tullessani paistoi aurinko ohuen pilvikerroksen läpi ja Pyhäjärvi oli peilityyni.

Raijasin kamerat, kiikarin ja putken laiturille. En ole ehtinyt, eikä sääkään sallinut, alkuviikolla kuvaamista tai lintujen seuraamista. Nyt kuvasin tiiroja, lokkeja, härkälintua ja yritin saada kuvia lentävistä rantasipeistä.

rantasipiKun tulin mökille ja raijasin ruokia sisään kuulin rantasipien huutelua niemen takaiselta lahdelta. En tiedä miksi ääntä kutsuisin, mutta se jatkui taukoamatta. Laiturilla istuessani linnut tulivat niemen takaa näkyville ja jatkoivat minusta länteen noin 80 metrin päähän. Seurasin putkella sipien toimintaa. Molemmat istuivat välillä samalla kivellä ja nostelivat siipiään ylös. Paikalle tuli kolmas sipi. Eihän sipejä pysty erottamaan toisistaan, mutta kaksi niistä ajoi kolmatta takaa ja lopulta kaksi niistä lensi takaisin niemen taakse näkymättömiin, mutta ei kuulumattomiin. Paikalle jäänyt kolmas vihelteli aikansa vähän alakuloisesti, mutta jatkoi hetken päästä matkaansa eteenpäin. Kaksikko palasi takaisin ja noin kolmen tunnin tarkkailun jälkeen näin putken läpi kuinka tähän maailmaan  tehdään uusia rantasipejä. Kuvassa yksi niistä kolmesta.

Ainakin toinen aikaisempien vuosien härkälintureviireistä näyttää asutulta. En ole tietenkään aikaisemmin pystynyt viettämään täällä aikaani tähän aikaan vuodesta. Nyt näyttää ainakin keskikesään verrattuna olevan vähän kuikkia. Olen nähnyt vain yhden eikä ääntäkään ole kuulunut kuin jonkun kerran.