Vielä Viron reissusta


Niinkuin edellisessä jutussa kerroin, meillä oli yhtenä päivänä mukana paikallinen lintuopas. Jouduimme maksamaan hänen palveluksistaan muistaakseni 175 euroa. Maksu meni paikalliselle lintuyhdistykselle. Halpaa per nuppi, koska meitä oli 25 henkeä reissussa. Rovaniemellä ollaan virittelemässä vastaavanlaista lintuopastoimintaa yhdessä Arktisen keskuksen, Ely-keskuksen, LLY:n ja Lapin Safareiden toimesta. Pohjois-Norja ja varsinkin Varangin alue on meitä valovuosia edellä. Siellä rakennetaan, jos ei ole jo valmiina, yhteiskunnan varoin mm Vadsøn sataman aallonmurtajaan lämmitettyjä kuvauspiiloja haahkojen ja ennenkaikkea kyhmyhaahkojen kuvaamista varten. Alueelta on useita hyvin toimivia nettisivuja. Lintumatkailu tarjoaa jo nyt elinkeinon muutamille yrittäjille, jotka blogeissaan arvostelevat meitä suomalaisia siitä, että lintumatkojen järjestäjillä on omat veneet, eväät ja oppaat mukanaan. Tulee mieleen 70-luvun lopun ja 80-luvun alun saksalaisten Rollende Hotellen-systeemit, joihin Launosen Kauko Tankavaaran kultakylässä kyllästyi siinä määrin, että laittoi pihalleen suuren kyltin: Deutsche abfälle nach Deutschland, bitte. Saksalaiset jätteet takaisin saksaan, olkaa hyvä. Germaanit kävivät pihassa syömässä eväänsä ja jättivät roskikset täyteen tavaraa.

ValkoselkätikkaNo, nyt tuli lipsuttua aiheesta. Oppaamme, Tarvo muistaakseni, tiesi paikat mistä lintuja hakea. Valkoselkätikkaa haimme kolmesta eri paikasta ääniatrapinkin avustuksella, mutta se löytyi vasta siitä viimeisestä ja näyttäytyi useamman kerran pikaisesti. Viimeisellä visiitillä se viihtyi paikalla sen verran aikaa, että siitä saatiin kaukaa kuvia, jotka ovat taas ainakin minulla muistokuvan luokkaa eikä niillä ole sen kummempaa käyttöä. Muutenkin Tarvo oli tarkkasilmäinen kaveri. Osasi hakea oikeita lintuja oikeista paikoista. Hän se huomasi bussin ikkunasta mm ensimmäisenä pikkukiljukotkan, jota saatiin ihailla kaartelemassa ainakin viiden minuutin ajan. Viitatiaisenkin löytyminen oli hänen ansiotaan. Jotkut olivat sen tosin ehtineet nähdä majapaikkamme läheisyydessä. Ensimmäisellä valkoselkätikkapaikalla nähtiin 2 liejukanaa, jotka juuri ennen lähtöämme kävivät nahistelemassa keskenään roiskuttaen vettä korkealle ruovikon yläpuolelle.

Jatkan juttua ehkä vielä myöhemmin. Aivan kohta alkaa Suomi-Sveitsi matsi, jota alan vahdata.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s