17.5.

17.5. on Norjan kansallispäivä, Grunnlovsdag, perustuslain allekirjoituspäivä (17.5.1814). Kansankielessä päivä on yksinkertaisesti 17.5.  Olin Krisseltä kuullut ja netistä nähnyt päivän juhlinnasta. Siinä yksi syy miksi ajoitin Tromssan käyntini juuri tälle viikolle. Toinen oli tietysti yritys osua kahlaajamuuttoon.

Jokainen joka on katsellut telkkarista mm Holmenkollenin kisoja, näkee, että norjalaiset osaavat ottaa vaarin erilaisista tilaisuuksista. De går på tur. Lähtevät retkelle.. Mukaan otetaan eväät ja tehdään tulet, jos mahdollista, ja nautitaan olemisesta tapahtumien keskipisteessä. Tai sitten lähdetään perheen kanssa päivävaellukselle käymään jonkun lähitunturin huipululla tai josain kauniissa jokilaaksossa.

170512Päivä on tietysti juhlallinen, mutta tunnelmaltaan vappumaisen riehakas. Meidän itsenäisyyspäiväämme ero on huikea. Historiamme eroavat, Suomi on puolustanut itsenäisyyttän sodassa, vuodenaika on aivan toinen ja syitä löytyy paljonkin juhlimisen eroavauuksiin. Aamu aloitetaan monissa perheissä shamppanja-aamiaisella tai jotenkin muuten tavallista juhlavammin. Tromssan keskustaan kerääntyy tuhansittain ihmisiä juhla- ja kansallispuvuissaan. Kaikki tervehtivät toisiaan onnitellen: gratulerer med dagen. Päivän ohjelmaan kuuluu kymmeniä kulkueita puhallinorkestereineen, joita väki kerääntyy seuraamaan. Kulkueet aloittavat koulut, niitä seuraavat eri yhteisöt ja järjestöt. Iltapäivällä ei kaupungista löydy yhtäkään ruokaravintolaa nälkäänäkevälle. Kaikki paikat on varattu jo kuukausia aikaisemmin.

suopöllöLähdettin Krissen kanssa liikkeelle juuri parahaksi, kun ensimmäiset kulkueet lähtivät liikkeelle 11.30. Viimeinen ns. kansankulkue, johon kuka vain voi liittyä mukaan, lähti liikkeelle ainakin aikataulun mukaan kolmen maissa. Seurasimme tapahtumia pari tuntia ja lähdimme sitten omille teillemme lintujahtiin. Lähdettiiin mekin retkelle. Ajettiin Tromssan länsipuolelle Sommarøyn idylliselle saarelle, jossa norjalaisen kansallispäivän perinteen mukaan syötiin jäätelöt. Saaren jälkeen on pieni Hillesøyn saari, johon tie päättyy. Parkkipaikalta on muutaman sadan metrin matka pienen kukkulan yli avomeren rantaan. Sieltä löytyi reissulle kaksi uutta havista: karimetso ja pikkukajava. Matkalla takaisin autolle Krisse huomasi suopöllön, jota merilokit ahdistelivat. Kuvassa on se pöllö, jonka taustalla on Håjan lintusaari, joka on täysin rauhoitettu pesimäaikaan.

Oltiin retkellä ja jäätiin vanhaan tuttuun poukamaan Sommarøyalla. Pantiin kertakäyttögrilli lämpiämään ja alettiin tutkia putkella ympäristöä. Minulle vuodarina ruokki ja Krisselle sen lisäksi riskilä. Broiskun kypsymistä odotellessa seurattiin ravintoketjun toimivuutta. Pikkukajava sai lähellä meitä maukkaan kokoisen kalan saaliikseen. Paikalle pölähti välittömästi kala- ja harmaalokkeja, joista yksi jälkimmäisistä sai kajavan pudottamaan saaliinsa ja nappasi sen vedestä suuhunsa. Perään kiisi merikihu, joka teki samat temput lokille ja nappasi saaliin. Se taisi jäädä loppukäyttäjäksi.

Mainokset

Nyt taisi osua

Facebookiin ehdin jo panna jutun ennakkoluuloisesta suhtaumisesta Tromssalaisten kevätherkkuun. Täällä on tapana syödä tähän aikaan vuodesta lokin munia Mack’in Tromssalainen panimo) oluen  kanssa. Olen ajatellut, että en välitä syödä kalanmaksaöljyä kiinteässä muodossa. Päätin rohkaista mielni. Maku oli kuitenkin hyvin lähellä kananmunaa. Täällä on luvallista munittaa harmaalokkia ja jotain toista lokkia, jota en nyt muista. Munitusalustoja näkee meren pohjaan tyrkättyjen keppien päässä pitkin rannikkoa.

Olen käynyt Tromssassa 4-5 kertaa toukokuussa nähdäkseni kahlaajien kevätmuuton. Joka kerta olen ollut myöhässä ja tai liian aikaisin. Nyt saattoi kuitenkin osua kohdalleen. Eilisessä blogissa kerroin, että en nähnyt kahlaajia lainkaan. Päivällä tapasin Tisnesin luonnonsuojelualueella sitä lähellä asuvan paikallisen lintukerhon aktiivin, joka kertoi, ettei ollut eilen nähnyt oikeastaan mitään. Yöllä ilma lämpeni ja heikko tuuli kääntyi etelään. Iltapäivällä auton mittari näytti 15 astetta ja meri oli peilityyni.

Tisnesin luonnonsuojelualue on Tromssan länsipuolella olevan Kvaløyanin saaren itärannalla noin 20 km Tromssasta etelään. Niemellä on varsinkin muuttoaikaan lukematon määrä erilaisia muuttolintuja. Liikkumista siellä vaikeuttaa, että se on maatalousaluetta ja Norjassa yksiyismaille ei ole menemistä ilman lupaa jokamiesoikeuksista huolimatta. Lintujen havainnointi on mahdollsita paria poikkeusta lukuun ottamatta vain niemen kärkeen asti menevältä asfaltoidulta tieltä.

isosirriAamulla ajoin ensimmäiseksi Tisnesiin. Parisaataa metriä päätien jälkeen on merenlahti, josta löysin ensimmäiset isosirrit, jotka torkkuivat nousuvedestä kuiviksi jääneillä kivillä. Kuvassa vain osa 200-300 päisestä parvesta. Samassa paikassa omilla kivillään nukkui parikymmentä punakuiria, joiden joukossa myös päivän ensimmäinen suosirri. Ylilentävä maakotka pöläytti sirrit ja kuirit ilmaan. Sirrit hävisivät omille teilleen, mutta kuirit palasivat takaisin. Paikalla oli myös vajaat kymmenen punajalkavikloa ja melkoinen joukko lokkeja, jota eivät reagoineet kotkaan millään tavalla.

Välillä piti käydä kaupungissa einehtimässä ja sieltä palatessa pysähdyin lentokentän vieressä olevalle parin hehtaarin Langnesin alueelle. Sieltä löytyi uusiksi lajeiksi lyhytnokkahanhi ja karikukko. Toinen käynti Tisnesissä antoi uusina lajeina 12 merihanhea, 2 suokukkoa ja taivaanvuohen.

Havisvihko jäi autoon, mutta jos oikein muistan, tässä päivän listaa: isosirri reilut 1000, punakuiri 23, suosirri n. 30, ristisorsa 4, maakotka, tuulihaukka, kirjosieppo, sirittäjä, punajalkaviklo n. 30, karikukko, lyhytnokkahanhi, merihanhi, taivaanvuohi. Jotain varmaan jäi pois.

Vaihtelevaa säätä

pulmunen ja SaanaAjelin eilen hissukseen Kilpisjärvelle. Keli oli mitä mainion. Aurinko paistoi koko päivän ja Kilpiselläkin oli illalla lämmintä vielä kuutsien astetta, Matkalla pysähtelin siellä täällä tutuissa lintupaikoissa mitään erikoisempaa näkemättä. Mannakoskella taisin herättää Piisilän Petrin päivätorkuilta. Petri kertoi olleensa liikkeellä aamuviidestä alkaen kiljuhanhikartoituksen takia. Koskella oli jo kohtuulisen kokoinen sula ja sen reunalla lepäili yksi metsähanhi ja yksi alli telkkien seurana. Siihen ne sulat sitten loppuivatkin. Eteenpäin mennessä ainoa sula oli Saarikoskella, josta löytyi telkkiä, tukkasotkia, jouhisorsia ja haapanakoiras.

Illalla kävin vielä kiertelemässä kameran kanssa kylällä. Kymmenen maissa tupakkatauolla päälle tuli kiertelemään 4 metsävikloa, Laitan tähän eilisiltaisen kuvan pulmusesta ja Saanasta kauniissa auringonpaisteessa.

myräkkäAamulla autoa pakatessa alkoi kovan tuulen kanssa satamaan räntää. En vielä ajatellut asiaa sen enmpää. Ajoin Rautupolun ruokinalla ja seurailin elämää tunnin verran. Paikalla oli ruokailemassa tiaisten, urpiaisten ja pulmusten seurana peipponaaras ja oksalla kävi istahtamassa leppälintukoiras. Taisi olla ainakin Kilpisen jos ei Enontekiön ensi havainto. Sitten aloin katselemaan, että räntä ei enää sulakkaan auton ikkunoihin vedeksi. Tuli mieleen, että taitaa olla paras lähteä jatkamaan matkaa. Päätielle oli jo kertynyt pieni hyhmäkerros ja biologisen aseman ruokinta sai jäädä väliin. Tullin jälkeen Jehkaksen rinteellä myräkkä sitten isiki tosissaan. Kuvasta ei oikein näy se, että lumensekaista räntää tuli vaakasuoraan taivaan täydeltä. Aja nyt sitten tuossa kesärenkailla rajoituksen mahdollistamaa satasta. Matka jatkui kolmeakymppiä ajaen joitakin kilometrejä ja parinkymmenen kilometrin jälkeen olin  sen verran alempana, että sade on oli jo silkkaa vettä.

Kun tie laskeutuu esimmäisen kerran meren rantaan Nalovuoppissa, on oikealla puolella parkkialue, jolle minulla on tapana pysähtyä. Siinä on varsikin keväisin vesilintuja ja siitä pystyy kaukoputkella katsomaan Skibottenin joensuumatalikon, että kannattaako sinne ajaa lähemmin staijailemaan. Nyt oli nousvesi korkeimmillaan eikä paikalla ollut lainkaan rantalintuja eikä liioin siinä usein näkyviä merikotkia. Tuuli siihen paikkaa kävi sellaisesta suunnasta, että auton avoimesta ikkunasta pystyi katselemaan näkyisikö mitään. Paikalla oli mm 2 kaakkuria, 2 riskilää ja 2 mustakurkku-uikkua, jotka olivat kuvausetäisyydellä ja paikassa, jossa nittä ehkä olisi päässyt lähestymään. Siihen sateeseen ei kuitenkaan kannattanut viedä kameraa. Harmitti.

Lyngenvuonon pohjukassa on myös parkkipaikka, jossa laskuveden aikaan kannatta pysähtyä. Nyt ajattelin, että sateesta huolimatta käyn katsomassa näkyisikö siellä mitään. Kiikaroinnista ei tullut mitään. Tuuli osui siihen niin pahasti, että vaikka kuinka yritti seisoa tukevasti, kiikari näytti millon taivaalle milloin jalkojen eteen.

Kun tie nousee Nordkjosbotnista (paikalliset puhuvat kaikki Vollannista) ylös Balsfjordenin rannasta, autoa joutui ihan oikeasti ajamaan kaksin käsin.

Tromssassa olen ehtinyt kiertää katsomassa niitä paikkoja, jotka voi tarkistaa autossa istuen näkemättä mitään, mitä ei näkisi milloin vain meren rantaa katsahtaa. Nyt tuuli on tyyntynyt ja taivas alkaa selkeämään. Huomiseksi ja keskiviikoksi ainakin on luvattua hyviä ilmoja. Toivotaan, että yr.no osaa asiansa.

5-2

Suomi-Sveitsi on pelattu ja suomi voitti yllä kerrotuin luvuin.

Jatketaan nyt Viron reissu loppuun.

KäenpiikaOppaan kanssa tosiaan kierrettin Matsalun ja Haapsalun alueen lintupaikkoja. Valkoselkätikan lisäksi kohteina olivat mm kangaskiuru, viiksitimali, pussitiainen, pähkinänänakkeli (jonka ääntä moni pääsi kuulemaan, mutta tietääkseni kukaan ei sitä nähnyt), joita ei löydetty tietopaikoista huolimatta. Tammitikkaa käytiin tavoittelemassa pienen kerrostaloalueen laitamilla olevasta tammimetsiköstä. Emme sitä sieltä löytäneet. Viitatiainen kuitenkin tuli paikalle. Olen tiennyt käenpiian äänen ja kuullut sen lukemattomia kertoja, mutta en ole sitä koskaan nähnyt. Sieltä tammimetsiköstä sitä etsittiin äänen perusteella pitkään ja hartaasti ja Krisse sen viimein löysi näkyvältä paikalta. Sillä on monien lintujen tavoin loistava naamioväri. Nyt se oli kuitenkin puun oksalla taivasta vasten helposti havaittavissa kunhan sen löysi. Kuvasivuillani on kuva puukiipijästä, joka on hankala erottaa männyn rungosta ilman pientä lumiläikkää, jonka edessä se osin on. Tästäkään kuvasta ei ole muistokuvaa enempää käyttöä.

Viimeisenä kohteena meillä oli Haapsalun lahti. Olin ostanut matkaa varten uuden tarvikeakun kameraani varten. Akku loppui juuri ennen lahdelle pääsyä eikä vara-akku suostunut toimimaan kameran kanssa. Siellä olisi ollut silkki- ja mustakurkku-uikkuja kuvattaviksi melkein käsivarren ulottuvilla. Harmi.

Kyselin paluumatkalta kuljettajaltamme Markulta onko hän koskaan ennen ollut kuljettamassa porukkaa, joka muutaman kilometrin välein huutaa yhteen ääneen stop, stop, pysäytä. Ei kertonut olleensa, mutta hyvin hän pysäytyspyyntöjämme noduatti.

Vielä Viron reissusta

Niinkuin edellisessä jutussa kerroin, meillä oli yhtenä päivänä mukana paikallinen lintuopas. Jouduimme maksamaan hänen palveluksistaan muistaakseni 175 euroa. Maksu meni paikalliselle lintuyhdistykselle. Halpaa per nuppi, koska meitä oli 25 henkeä reissussa. Rovaniemellä ollaan virittelemässä vastaavanlaista lintuopastoimintaa yhdessä Arktisen keskuksen, Ely-keskuksen, LLY:n ja Lapin Safareiden toimesta. Pohjois-Norja ja varsinkin Varangin alue on meitä valovuosia edellä. Siellä rakennetaan, jos ei ole jo valmiina, yhteiskunnan varoin mm Vadsøn sataman aallonmurtajaan lämmitettyjä kuvauspiiloja haahkojen ja ennenkaikkea kyhmyhaahkojen kuvaamista varten. Alueelta on useita hyvin toimivia nettisivuja. Lintumatkailu tarjoaa jo nyt elinkeinon muutamille yrittäjille, jotka blogeissaan arvostelevat meitä suomalaisia siitä, että lintumatkojen järjestäjillä on omat veneet, eväät ja oppaat mukanaan. Tulee mieleen 70-luvun lopun ja 80-luvun alun saksalaisten Rollende Hotellen-systeemit, joihin Launosen Kauko Tankavaaran kultakylässä kyllästyi siinä määrin, että laittoi pihalleen suuren kyltin: Deutsche abfälle nach Deutschland, bitte. Saksalaiset jätteet takaisin saksaan, olkaa hyvä. Germaanit kävivät pihassa syömässä eväänsä ja jättivät roskikset täyteen tavaraa.

ValkoselkätikkaNo, nyt tuli lipsuttua aiheesta. Oppaamme, Tarvo muistaakseni, tiesi paikat mistä lintuja hakea. Valkoselkätikkaa haimme kolmesta eri paikasta ääniatrapinkin avustuksella, mutta se löytyi vasta siitä viimeisestä ja näyttäytyi useamman kerran pikaisesti. Viimeisellä visiitillä se viihtyi paikalla sen verran aikaa, että siitä saatiin kaukaa kuvia, jotka ovat taas ainakin minulla muistokuvan luokkaa eikä niillä ole sen kummempaa käyttöä. Muutenkin Tarvo oli tarkkasilmäinen kaveri. Osasi hakea oikeita lintuja oikeista paikoista. Hän se huomasi bussin ikkunasta mm ensimmäisenä pikkukiljukotkan, jota saatiin ihailla kaartelemassa ainakin viiden minuutin ajan. Viitatiaisenkin löytyminen oli hänen ansiotaan. Jotkut olivat sen tosin ehtineet nähdä majapaikkamme läheisyydessä. Ensimmäisellä valkoselkätikkapaikalla nähtiin 2 liejukanaa, jotka juuri ennen lähtöämme kävivät nahistelemassa keskenään roiskuttaen vettä korkealle ruovikon yläpuolelle.

Jatkan juttua ehkä vielä myöhemmin. Aivan kohta alkaa Suomi-Sveitsi matsi, jota alan vahdata.

 

Virossa

Änkeydyimme Krissen kanssa Kuusamon lintukerhon järjestämälle retkelle Viroon Matsalun ja Haapsalun alueille katselemaan lintuja.

Kannatti lähteä. Seura oli mukavaa lintuharrastajaporukkaa. Osa harrastuksen alkutaipaleilla ja osa ikänsä lintuja tarkkailleita. Taidettiin sijoittua sinne jonnekkin porukan puoliväliin. Mäkelän Jyrki oli taivaanlahja meille. Hän selvitti lintuja tarkkaillessamme niiden tuntomerkkejä ja eroja lähilajeihin. Vähän moottoriturpa muutenkin.

Perjantaina lähdettiin Kuusamosta yötä myöten ajamaan Helsinkiin ja aamulla hypättiin lautalle pariksi tunniksi. Tallinassa pysähdyttiin vähäksi aikaa ja jatkettiin matkaa majapaikkaan. Ensimmäinen peto aiheutti huudon: stop, stop, pysähdy. Markku teki työtä käskettyä ja saatiin varmennettu ensimmäinen hiirihaukkahavainto. Hiirihaukkoja nähtiin myöhemmin päivittäin niin paljon, että kaikki eivät välittäneet enää reagoida millään lailla petohuutoihin.

Minä sain sieltä 17 elistä. Osa on lintuja, jotka ovat nähtävissä Suomessakin, mutta suurin osa tavataan täällä vain satunnaisharhailijoina. Vuodareita löytyi 73 em. elikset mukaan lukien. Nyt samat lajit pitää vain kerätä Lly-havainnoiksi. Tai sitten ei.  Meillä oli yhden päivän ajan käytössämme paikallinen lintuopas, joka osasi hommansa. Ilman häntä tuskin olisimme löytäneet mm valkoselkätikkaa.

hanhiparvetVaikuttavinta koko reissulla olivat valtavat hanhimäärät. Löysimme valkoposki-, tundra- metsä-, ja lyhytnokkahanhia. Kahtena päivänä yhytimme todennäköisesti saman punakaulahanhen. Hanhet tulevat sinne kuulemma eri aikoihin. Kanadanhanhia ei tavattu ainoatakaan. Nehän ovat jo täällä. Metsä- ja merihanhia vähemmän. Suurimpia hanhiparvia oli mahdottomuus saada samaan kuvaan. Oheinen kuva on otettu majapaikkamme läheltä noin 6.30. Linnut ovat varjokuvina aamutaivasta vasten, mutta ainakin suurin osa niistä on valkoposki- ja tundrahanhia.  Oleellisinta eivät ole etualalla olevat linnut vaan sähkölankojen takana näkyvät (en tiedä ennen kuvan lataamista näkyvätkö ne kunnolla) arvioini mukaan toista tuhatta lintua, jotka ovat vain osa monituhatpäisestä hanhiparvesta.

Jatkan joku päivä lisää Viron reissusta.