Oh, hoh, osa 2


Tänään tuli vähemmän vuodareita (8) kuin eilen, mutta lajit olivat sitäkin hienompia.

Aamulla satoi ja tihkutti vettä. Laiskuus vähän yllätti ja jäin lukemaan Hannu Hautalan uutta Luontokuvaopasta, jonka julkaisupäivä oli tänään. Paikallinen kirjakauppa oli tainnut vähän lipsahtaa aikataulusta, koska löysin kirjan sieltä jo viikko sitten. En ole kirjaa lukenut vielä aivan läpi, mutta siinä on paljon ajattelemisen ja oppimisen paikkoja. Jokaisen luvun lopussa annetaan vinkkejä varustautumisesta, eväistä, kuvauskalustosta ja kameran säädöistä jne. Ohjeet toistavat itseään ja parin luvun jälkeen olen hyppinyt ne yli. Kirjassa esitellään Hautalan huippukalusto, mutta annetaan arvo myös harrastajatason laitteille. Siitä ainakin plussaa kirjalle.

Puolen päivän aikaan olin solmimassa kengän nauhoja liikkeelle lähtöä varten, kun sain Antilta puhelun. Alakorkalon läjitysalueella (en tiedä mikä paikka virallisesti on, mutta sinne kootaan erilaisia kuivajätteitä ja ainakin kesäisestä tuoksusta päätellen likakaivojen sisältöä, jotka kaikki kompostoidaan) on sepelrastaita. Kävin siellä eilen näkemättä muita kuin pulmusia ja maa oli osin jäässä. Tänään ei enää ollut ja Jalkasen talvikengät, jotka vetelevät onneksi viimeisiään, olivat aivan väärät jalkineet siihen lääryyn.

sepelrastasAntti oli jo paikalla odottamassa ja osoitti rastaiden paikan. Noustiin yhden jo kuivaneen kompostiauman päälle putkien ja kameroiden kanssa. O-P:kin oli siinä vaiheessa ehtinyt paikalle. Rastasparvi löytyi heti. Siinä oli mukana kulo-, räkätti- ja sepelrastaita. Aikamme niitä seurailtiin. Auman päälle kävi kohtalainen tuuli pohjoisen suunnasta ja olo muuttui vähä kerrassaan kylmäksi kuin ryssän helvetissä. Siellä hytistessä huomattiin kahden vuorihempon kiertelevän alueella ja ne laskeutuivat erään auman päälle vähäksi aikaa putkilla havainnoitaviksi. Käytiin tavoittelemassa niitä kuvattavaksi, mutta pysyivät piilossa.

En ole ennen nähnyt sepelrastasta Rovaniemellä. Kilpisjärvellä sen olen havainnut melkein vuosittan ja päässyt sitä kerran kuvaamaankin melko läheltä Mallan luonnonpuistossa. Kuvassa seperastas. Kuva ei ole käyttökuva vaan enemmänkin muisto sellainen.

Antti huomasi hyvänä havainnojana pohjoisesta päin lähestyvän 3 suurehkoa lintua. Metsähanhet lensivät suoraan ylitsemme koilliseen päin. Mikä lie syynä suunnalle. Etsivätkö vielä parempia ruokamaita etelestä vai mikä oli suunnan syynä.

Antti kuuli sitten uuden äänen. Tunturikiuru tuli pyörähtämään yläpuolellemme. Kikaroin sitä ja tajusin liin myöhään, että se olisi ollut kuvausetäisyydellä eikä perään otetuista kahdesta kuvasta tullut mitään.

Paikalla oli lisäksi 2 tuulihaukkaa, koiras ja naaras, josta voi olla kohtuullisa kuvia, 2 pikkutylliä, 5 räksää, ja ainakin 1 pajusirkku.

Kompostoinnin aiheuttama lämpö oletettavasti sulattaa alueelta ainakin aumojen päältä lumet ympäristöä aikaisemmin. Muualla on lunta vielä puoli metriä, mutta aumat ovat lumettomia. Lähipäivinä voi olla hyväkin seurantapaikka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s