Märkää touhua


Eilen taisi kevät tulla Rovaniemelle ainakin lintumaailman mukaan. Aamulla oli Jätkänkynttilän sulan reunalla 7 naurukokkia, jotka välillä kiertelivät ja antoivat ääninäytteensä keväästä. Monille rovaniemeläisille naurulokki on eräs kevään airueista. Pohjoisnorjalaisille se on meriharakka, joka tulee sinne jo maaliskuun alkupuolella. Olisi mielenkiintoista tietää mikä on pohjoisruotsalaisille samanlainen lintumaailman kevään tuoja. Eiliset lokit olivat aivan liian kaukana kuvattavksi ja kun etsin vanhoista kuvista keväistä kuvaa naurulokista, huomasin taas kerran kuinka vähän näitä ”arkipäiväisiä” lintuja tuleekaan kuvattua.

Kävin pari päivää sitten ostamassa GPS-laitteen. Kylmäharjoittelin sen käyttöä parina iltana, mutta eilen otin sen opettelumielessä taskuun lähtiessäni kuvajahtiin. Laite oli koko päivän taskussani kauppareissut mukaanlukien. En oikein ollut uskoa myllyn lukeniin, mutta kai se gepsi tietää kuljetun matkan oikein. Olin päivän mittaan kävellyt 13,8 kilometriä.

Koskikorento?Taisin iltapäivällä herättää hilpeyttä, kummastusta ja epäilyä mielenterveydestäni. Olin jo aamupäivällä huomannut, että koskikorennot alkavat nousta lentoon. Korrit, niinkuin rovaniemeläiset sanovat, tai potnapekat oululaisittain, lentelivät ja paarustelivat hangalla. Silloin minulla ei ollut G11 mukana. Iltapäivällä jätin kaikki sitä lukuunottamatta kotiin saadakseni kuvia siitä. G11:n mainio ominaisuus on makrokuvausmahdollisuus, joka uusimmasta mallista on taidettu jättää pois. Makrokuvauksessa tarkennus on millimetreistä kiinni. Minä konttasin Koskenrannan latupohjalla polvet ja kyynärvarret likomärkinä yrittäen saada edes yhden terävän kuvan liikkuvasta otuksesta. Katsojathan eivät nähneet pientä otusta, jota kameroineni jahtasin. Koskenrannassa alkaa olla ravintoa hyönteissyöjillekin.

Tänään oli nurja sää. Koillistuuli toi räntää ja rännänsekaista vettä. Sulassa ei ollut iltapäivällä yhtään ainoata lintua, enkä yhtään ihmettele. Piti kuitenkin käydä tarkistamassa. Siinä märässä sössössä tarpoesani toisen jalan sukka alkoi tuntua märältä. Kotona sukat joutivat pesukoneeseen. Nykyään ei enää taida kukaan osata tehdä kunnon kestäviä kenkiä. Tänään käyttämissäni talvikengissä toiseen oli kulunut noin puolen sentin reikä pohjan ja kengän nahkaosan väliin. Kengätkään eivät ole kuin viitisentoista vuotta vanhat. Mihin enää luottaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s