Kilpisellä


Menneet muutama viikko ovat antaneet minulle mahdollisuuden nähdä ja kuvata kahta lintua, joita olen pitänyt mahdottomina nähdä saati sitten kuvata. Niskanperän tunturipöllö tuntuu jo kovin arkiselta, mutta eilen pääsin näkemään ja kuvaamaan tunturihaukkaa.

Kerroin tuolla alla olevassa jutussa Krissen kokemuksista. Sunnuntai-iltana puhuttiin puhelimessa, että miksen minäkin tulisi haukkaa katsomaan. Mikäpä siinä, pari yötä voisin viipyä. Maanantaina Sitikan nokka pohjoiseen ja alkuillasta olin Kilpisellä. Tiistaina Krisse kysyi jossain vaiheessa, että miltä tuntuu olla eläkeläinen ja tehdä mitä itse huvittaa ja koska huvittaa. Tajusin vasta siinä vaiheessa kuinka onnellisessa elämäntilanteessa olen.

Aamuvarhaisella lähdettiin moottrikelkalla vaihtamaan maata kuningaskunnan puolelle. Haukkojen pesäpaikka on pitkähkön kurun päässä. Kelkalla pääsee noin 2,5 kilometrin päähän. Loppumatka on aluksi umpitiheää tunturikoivikkoa ja loppumatka louhikkoa, jonne kelkalla ei ole mitään asiaa. Olen miettinyt ensi talvea ajatallen ostaisinko metsäsukset vai lumikengät. Vuokrasin kokeeksi lumikengät tätä reisua varten. Ostan metsäsukset. Lumikengillä on helppo liikkua hyvissä olosuhteissa lyhyhköjä matkoja, mutta viiden kilometrin lenkki niillä välillä vaikeissa paikoissa vei meikäläisen, vähän yli kuusikymppisen voimat niin loppuun, että vannoin, että Krisse saa pyytää minua uudelle tunturihaukkaretkelle ilman mitään vastakaikua. Mieli muuttui, kun pääsin puhdistautumaan, sain oluttuopin ja ruokaa vatsaan ja nukuttua unta pyytämättä yhden yön.

tunturihaukkaPerustettin jonkinlainen leiri Krissen  suksista ja makuulaustasta kurun yläpuolelle 250-300 metrin päähän näkyvästä pesäpaikasta. Toiveena oli, että haukat lentelisivät ja  saisimme niistä lentokuvia.  Oli varsin mellevää istua siellä tyynessä, aurinkoisessa ja pikkupakkasessa säässä. Jossain vaiheessa naaras oli tullut pesälle torkkumaan, mutta koirasta ei näkynyt. Välillä jostain kauempaa kuului kääkätys. Sain linnuista kaikkiaan noin 140 kuvaa, joista karsinan jälkeen on vielä noin 30 kuvaa ja niistäkin osa joutaa hävittää.

Käsivarressa on tähän aikaan vuodesta käsittämättömän paljon valoa. Pidän kamerassa perussäätoinä jatkuvan tarkennuksen ja aukon esivalinnan täydellä aukolla. Kamerani suurin suljinnopeus on 1/8000 sekunttia. Aukolla 4 se ylivalottaa joissain tapauksissa kuvat. Jokaista kuvaa ottaessani, pitää tarkkailla etsimen alareunan arvoja.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s