Oh, hoh, osa 2

Tänään tuli vähemmän vuodareita (8) kuin eilen, mutta lajit olivat sitäkin hienompia.

Aamulla satoi ja tihkutti vettä. Laiskuus vähän yllätti ja jäin lukemaan Hannu Hautalan uutta Luontokuvaopasta, jonka julkaisupäivä oli tänään. Paikallinen kirjakauppa oli tainnut vähän lipsahtaa aikataulusta, koska löysin kirjan sieltä jo viikko sitten. En ole kirjaa lukenut vielä aivan läpi, mutta siinä on paljon ajattelemisen ja oppimisen paikkoja. Jokaisen luvun lopussa annetaan vinkkejä varustautumisesta, eväistä, kuvauskalustosta ja kameran säädöistä jne. Ohjeet toistavat itseään ja parin luvun jälkeen olen hyppinyt ne yli. Kirjassa esitellään Hautalan huippukalusto, mutta annetaan arvo myös harrastajatason laitteille. Siitä ainakin plussaa kirjalle.

Puolen päivän aikaan olin solmimassa kengän nauhoja liikkeelle lähtöä varten, kun sain Antilta puhelun. Alakorkalon läjitysalueella (en tiedä mikä paikka virallisesti on, mutta sinne kootaan erilaisia kuivajätteitä ja ainakin kesäisestä tuoksusta päätellen likakaivojen sisältöä, jotka kaikki kompostoidaan) on sepelrastaita. Kävin siellä eilen näkemättä muita kuin pulmusia ja maa oli osin jäässä. Tänään ei enää ollut ja Jalkasen talvikengät, jotka vetelevät onneksi viimeisiään, olivat aivan väärät jalkineet siihen lääryyn.

sepelrastasAntti oli jo paikalla odottamassa ja osoitti rastaiden paikan. Noustiin yhden jo kuivaneen kompostiauman päälle putkien ja kameroiden kanssa. O-P:kin oli siinä vaiheessa ehtinyt paikalle. Rastasparvi löytyi heti. Siinä oli mukana kulo-, räkätti- ja sepelrastaita. Aikamme niitä seurailtiin. Auman päälle kävi kohtalainen tuuli pohjoisen suunnasta ja olo muuttui vähä kerrassaan kylmäksi kuin ryssän helvetissä. Siellä hytistessä huomattiin kahden vuorihempon kiertelevän alueella ja ne laskeutuivat erään auman päälle vähäksi aikaa putkilla havainnoitaviksi. Käytiin tavoittelemassa niitä kuvattavaksi, mutta pysyivät piilossa.

En ole ennen nähnyt sepelrastasta Rovaniemellä. Kilpisjärvellä sen olen havainnut melkein vuosittan ja päässyt sitä kerran kuvaamaankin melko läheltä Mallan luonnonpuistossa. Kuvassa seperastas. Kuva ei ole käyttökuva vaan enemmänkin muisto sellainen.

Antti huomasi hyvänä havainnojana pohjoisesta päin lähestyvän 3 suurehkoa lintua. Metsähanhet lensivät suoraan ylitsemme koilliseen päin. Mikä lie syynä suunnalle. Etsivätkö vielä parempia ruokamaita etelestä vai mikä oli suunnan syynä.

Antti kuuli sitten uuden äänen. Tunturikiuru tuli pyörähtämään yläpuolellemme. Kikaroin sitä ja tajusin liin myöhään, että se olisi ollut kuvausetäisyydellä eikä perään otetuista kahdesta kuvasta tullut mitään.

Paikalla oli lisäksi 2 tuulihaukkaa, koiras ja naaras, josta voi olla kohtuullisa kuvia, 2 pikkutylliä, 5 räksää, ja ainakin 1 pajusirkku.

Kompostoinnin aiheuttama lämpö oletettavasti sulattaa alueelta ainakin aumojen päältä lumet ympäristöä aikaisemmin. Muualla on lunta vielä puoli metriä, mutta aumat ovat lumettomia. Lähipäivinä voi olla hyväkin seurantapaikka.

Mainokset

Huh, huh

En muista tällaista päivää omissa nurkissa sitten vuoden 2008 äitienpäivän, jolloin oli upea räntäsateinen pudostuskeli ja Niskanperän tornin edusta kuhisi kahlaajia.

Lähdin aamulla liikkeelle auton kanssa joskus vähän yli seitsämän ja kävin katsomassa onko Ounaskosken sulassa tapahtunut yön aikana jotain uutta. Naurulokkeja oli tullut lisää, mutta en jäänyt niitä sen tarkemmin laskemaan vaan ajoin Alakorkalon läjitysalueelle, jossa ei ollut paria pulmusta kummempaa.

Siten ajoin Niskanperän tornille, jossa viivyin 3,5 tuntia puoleen päivään asti. Välillä satoi räntää, jolloin 100 metrin päästä lentävät linnut olisivat voineet jatkaa matkaansa huoletta tulematta nähdyiksi. Muutto oli hiljaista, mutta havaintoja syntyi tasaisin väliajoin. Marlboro-miehen ääreisverenkierto on sen verran heikkoa, että välillä piti käydä käynnistämässä auto, lämmitellä sormia ja varpaita ja siemaista samalla pari kuksallista kahvia ja syödä vähän eväitä. Kolme päivää sitten kyselin blogissani olisiko muutto alkanut. Tänään se viimeistään alkoi. Kurkia lensi pienissä 2-13 linnun parvissa aamun aikana kaikkiaan 28 yksilöä. Muita vuodareita sieltä tuli tarmokkasti koilliseen muuttava merihanhi, joka lensi niin läheltä, että harmaat siivenaluset näkyivät kiikariinkin, kulorastas, joka kävi istumassa jonkun minuutin kuusenlatvassa tornin takana, ja kaakossa kiertelevä aikuinen maakotka. Liekö Kuusiselän kaatopaikalla päivystämässa.

töyhtöhyyppä ja naurulokkiKun ehdin autoon sain Veikolta puhelun: oletko ennen nähnyt Ounaskosken sulan reunassa 44 töyhtöhyyppää. Meininki oli lähteä aivan toiseen suuntaan, mutta olen helposti houkuteltavissa. Hän kertoi nähneensä siellä niiden lisäksi kanadanhanhen ja piekanan. Paikalle oli ehtinyt oikeastaan koko rantaremmi lisäjäsenineen. Töyhtöhyyppiä valui vähäkerrassaan lisää ja lopulta niitä laskettin siinä 76 yksilöä. Uskomaton määrä keskellä kaupunkia. Muutavana nähtiin yksi varmasti tunnistettu piekana ja 2 tunnistamattomaksi jäänyttä buteo-lajia. Hyyppäparven joukossa isotteli yksi kottarainen. Nauru- ja harmaalokkien porukoissa viihtyi selkälokki ja sulan reunalle laskeutui kaiken lisäksi 4 kuovia. En varmasti muista missä hyyppäparven kokoluokassa paikan yli lensi matalalla Rajan helikopteri. Jokainen tiesi, kuinka parvi reagoisi ylilentoon (tuskin asennossa seisten ja katseella seuraten) ja kaikki hakeutuivat hyviin kuvausasemiin lintujen etäisyydestä huolimatta. Niinpä koko lokki- ja hyyppäkatras pölähtivät lentoon välittämättä tuon taivaallista puolustusvoimien ohjesäännöstä. Kuva on siitä tilanteesta. Jos oikein laskin, siinä on 37 töyhtöhyyppää. Lokkeja en ole välittänyt laskea. Ounaskoskelta siis taas 4 vuodaria. Luin joskus 60- tai 70-luvuilla jonkun ammattikuvaajan kommentin kolleegansa kuvasta (toinen saattoi olla Hannu Hautala), että onpa ihanan väritön värikuva. Olisikohan tämä sellainen.

Välillä toimin kuskina. Antti ja Jaana piti hakea Ylikylästä kaupunkiin. Samalla entinen vaimoni tarjosi kahvit karjalanpiirakoiden kanssa.

Niskanperällä olin taas kolmen aikaan. Ismo oli jo paikalla. Vajaan tunnin ajan siellä oli todella vipinää. Kurkia muutti 75. Merikotka muutti pohjoiseen, samoin tuuli- ja ampuhaukat. Varpushaukka oli todennäköisesti paikallisena kiertelemässä. Yksi tunnistamattomaksi jäänyt buteo muutti pohjoiseen. Neljän jälkeen liike hiljeni ja lähdin viimein kotiinpäin. Kolme vuodaria täältäkin.

Tänään oli neljäs kerta, kun olen päässyt näkemään molemmat kotkat samana päivänä.

Ennen kotiintuloa kävin hakemassa Roi-Fotosta viikko sitten loppuviikolla tulevaa Viron reissua varten tilaamani, uuden akun kameraan. Palvelu oli taas loistavaa. Hintaero nettitilauksissa on vain muutamia euroja. Periaatteesta ostan tarvikkeet paikallisesta liikkeestä. Pitäähän meillä olla täällä palveleva liike.

Olisiko se nyt alkamassa

Lintujen kevätmuutto nimittäin. Ainakin Tiirassa (lintujen havaintotietokanta) on kirjattu tänään paljon muuttolintuja. Ei vielä ajankohtaan nähden ylenmäärin, mutta jotain kuitenkin. Oulussa on jo suuria parvia odottamassa parempaa muuttosäätä, mutta kukapa se haluaisi tulla tänne 60-70 senttisten hankien ja umpijäisten vesistöjen keskelle.

Kävin aamulla kahdeksan ja yhdeksän välillä tarkastamassa Jätkänkynttilän sulaa. Uusia lajeja ei löytynyt, mutta naurulokkeja ja telkkiä oli tullut lisää. Lähdin siten hakemaan autoa ja painumaan omille teilleni. Rantaremmiläiset olivat puolitoista tuntia myöhemmin nähneet paikalla kottaraisen. Muistini mukaan Rovaniemen ensimmäinen havainto.

Kiertelin tuttuja tietopaikkoja ilman merkittäviä haviksia.

Päädyin vähän ennen yhtätoista Niskanperän tornille. Paikalta löytyi kaksi vuodaria. Ensin lensi 7 muuttavaa sepelkyyhkyä koilliseen ja heti perään tuli tornin päälle kiertelemään varpushaukka. Kiikaroidessani en nähnyt sen tuloa ennenkuin se oli 3-4 metrin päässä ja kuulin siipien havinan. Ei ollut tietenkään mitään mahista saada kameraa kouraan siihen hätään. Haukka taisi olla paikallinen, ainakin kiertely vaikutti siltä, että se ei ollut muuttomatkalla. Tänä talvena en ole nähnyt kaupungilla ainoatakaan varpushaukkaa vaikka tiedän niitä täällä olleen. Sitten iski taas tenavakuskin hommat ja staijaus piti jättää kesken noin tunniksi. Eipä sen jälkeen sitten enää näkynyt mitään merkittävää.

pulmunen11.4. blogissani kerroin Koskenrannan pulmusista, jotka olivat olleet paikalla muutaman päivän. Ne ovat viipyneet jo pari viikkoa samoissa koivuissa. Parvi oli vielä aamulla tutulla paikalla. Parven koko on vaihdellut noin 40 ja 110 välillä. Eilen yritin taas kerran kuvata niitä. Joitakin käyttökekolpoisia tulikin. Tänään iltapäivällä parvea ei enää näkynyt, kun kävin hakemassa sitä kuvattavaksi. Ehdin ottaa pulmusista tuhatkunta kuvaa (jäljellä vajaa 100), mutta nyt kaduttaa miksen ottanut vaikkapa 5000 kuvaa, kun loistava tilaisuus oli 400 metrin päässä kotiovesta. Jossain kauempana oli aina mukamas jotain tavoiteltavampaa. Toivottavasti veijarit ovat paikalla vielä huomenna. En lähde hötkyilemään muiden houkutusten perään. Pulmuset ovat luottavaisia lintuja. Liikettä ne kavahtavat, mutta jos havainnoija seisoo paikallaan niitä pääsee lähelle. Kuvan naaras taapersi lähimmillään noin metrin päähän minusta. En niin läheltä pystynyt edes kuvaamaan. Kuva on otettu noin kolmen metrin päästä.

Märkää touhua

Eilen taisi kevät tulla Rovaniemelle ainakin lintumaailman mukaan. Aamulla oli Jätkänkynttilän sulan reunalla 7 naurukokkia, jotka välillä kiertelivät ja antoivat ääninäytteensä keväästä. Monille rovaniemeläisille naurulokki on eräs kevään airueista. Pohjoisnorjalaisille se on meriharakka, joka tulee sinne jo maaliskuun alkupuolella. Olisi mielenkiintoista tietää mikä on pohjoisruotsalaisille samanlainen lintumaailman kevään tuoja. Eiliset lokit olivat aivan liian kaukana kuvattavksi ja kun etsin vanhoista kuvista keväistä kuvaa naurulokista, huomasin taas kerran kuinka vähän näitä ”arkipäiväisiä” lintuja tuleekaan kuvattua.

Kävin pari päivää sitten ostamassa GPS-laitteen. Kylmäharjoittelin sen käyttöä parina iltana, mutta eilen otin sen opettelumielessä taskuun lähtiessäni kuvajahtiin. Laite oli koko päivän taskussani kauppareissut mukaanlukien. En oikein ollut uskoa myllyn lukeniin, mutta kai se gepsi tietää kuljetun matkan oikein. Olin päivän mittaan kävellyt 13,8 kilometriä.

Koskikorento?Taisin iltapäivällä herättää hilpeyttä, kummastusta ja epäilyä mielenterveydestäni. Olin jo aamupäivällä huomannut, että koskikorennot alkavat nousta lentoon. Korrit, niinkuin rovaniemeläiset sanovat, tai potnapekat oululaisittain, lentelivät ja paarustelivat hangalla. Silloin minulla ei ollut G11 mukana. Iltapäivällä jätin kaikki sitä lukuunottamatta kotiin saadakseni kuvia siitä. G11:n mainio ominaisuus on makrokuvausmahdollisuus, joka uusimmasta mallista on taidettu jättää pois. Makrokuvauksessa tarkennus on millimetreistä kiinni. Minä konttasin Koskenrannan latupohjalla polvet ja kyynärvarret likomärkinä yrittäen saada edes yhden terävän kuvan liikkuvasta otuksesta. Katsojathan eivät nähneet pientä otusta, jota kameroineni jahtasin. Koskenrannassa alkaa olla ravintoa hyönteissyöjillekin.

Tänään oli nurja sää. Koillistuuli toi räntää ja rännänsekaista vettä. Sulassa ei ollut iltapäivällä yhtään ainoata lintua, enkä yhtään ihmettele. Piti kuitenkin käydä tarkistamassa. Siinä märässä sössössä tarpoesani toisen jalan sukka alkoi tuntua märältä. Kotona sukat joutivat pesukoneeseen. Nykyään ei enää taida kukaan osata tehdä kunnon kestäviä kenkiä. Tänään käyttämissäni talvikengissä toiseen oli kulunut noin puolen sentin reikä pohjan ja kengän nahkaosan väliin. Kengätkään eivät ole kuin viitisentoista vuotta vanhat. Mihin enää luottaa?

Väärin määritetty

Reilun viikon ajan pohjoisessa on ollut loistavat kevätkelit. Aurinko on räköttänyt pilvettömältä taivaalta tyynessä ilmassa. Kylmää vain ollut. Tänään on säätila vaihtunut aivan toiseksi. Räntää ja tihkusadetta on tullut lähes koko päivän kovan etelätuulen saattelemana. Samanlaisena säätila taitaa jatkua lähipäivinä. Tietää pikuhiljaa lintumuuton alkamista. Sain iltapäivällä Veikolta sähköpostia, että Jätkänkynttilän sulassa oli taas vieraillut saukko.  Kurjan sään takia ei nyt aivan määrättömästi kaduttanut oma laiskotteluni ja löhöäminen sohvalla Katja Ketun seurassa.

Lapin Lintutieteellisen Yhdistyksen sähköpostilistalla käytiin jokin aika sitten keskustelua vääristä lintujen määrittämisestä. Syytä sysättiin hieman vähemmän lintuja tarkkailleille, mutta kyllä joku kokenutkin harrastaja kertoi niihin sortuneensa. Itseäni en jälkimmäisiin lue, mutta jollain lailla lintuja kuitenkin tunnen. Eilen aamulla minulle sattui omaa huolimattomuuttani ja ennakko-odotusten takia oikein reipas vikamääritys. Ounaskosken sulassa on jo jonkin aikaa ollut 4-6 telkkää. Kiikaroin pikaisesti sulaa ja totesin siinä olevan 7 lintua. Nopea toteamukseni oli, että porukkaan oli liittynyt pariton naaras. Kiersimme Veikon kanssa joen vastarannalle ja yritin saada linnuista kuvia kaupunki taustanaan. Kotona kuvia selaillessani huomasin, että paikalla olikin 5 isokoskeloa ja telkkäpari. Ei siinä mitään maatakaatavaa sattunut. Minulta vain olisi siirtynyt yksi vuodari muutamaa päivää myöhemmäksi. Kamera on mainio määritysten varmistaja. Kuvia olen ottanut huonoistakin tilanteista pelkästään määrityksen varmistamiseksi tietäen, että kuvista ei ole muuhun käyttöön.

PulmunenKesäteatterin vieressä majaili muutaman päivän ajan pulmusparvi. Veikko laski siinä kuvan perusteella enimmillän 38 lintua. Eilen aamulla itse sain kiikarin avulla 29 lintua. Paikalla on ollut talvella ruokinta ja oheisessa kuvassakin näkyy lintujen löytävän siitä maahan varisseita  auringonkukan siemeniä. Linnut kuitenkin ruokailivat muuallakin lähiympäristössä. Mitä ne löysivät koskemattoman hangen päältä?

Istukkaita

Olen nyt kolme päivää pyörinyt kotinurkilla osin jalkapelillä, osin autolla. On ollut upea pääsiäiskeli koko ajan.

Keskiviikkona oli Jätkänkynttilän sulassa minulle ensimmäiset muuttaneet telkät, kaksi pariutunutta.

Eilen kävin Tavivaaran ruokinnalla. Sieltä löytyi kevään ensimmäinen peippo. Käpytikkoja oli paikalla neljä, jotka nahistelivat ensin keskenään ja sitten porukalla paikalle tulleen närhen kanssa. Linnut jäivät huomiotta, kun huomasin parinkymmenen metrin päässä vilahtelevan lumikon. Aivan liian nopea veijari kuvattavaksi ja kuvausmatkan äärirajoilla. Mielenkiintoista sitä oli seurata. Kun se ilmestyi jostain näkyviin, se oli jo pujahtanut  johonkin lumikuoppaan tai ensimmäisten pälvien kätköihin ennekuin sain leuan alla valmiina olevan kameran silmilleni. Puolisen tuntia otus poukkoili näkyvillä ja häipyi sitten omille teilleen.

naarasfasaaniTämän päivän ohjelma oli eilisen kaltainen. Paitsi, että Tavivaarasta köröteltyäni paninkin vinkkarin Ranualle päin. Pyörähdämpä piruuttani katsomassa näkyisikö Pöykkölässä fasaaneja, joiden tiesin siellä majailevan ruokintojen turvin, mutta joita en ollut siellä äänihavaintoja lähemmäksi koskaan päässyt. Yksi naaras paarusti Leimaajankujan risteyksen yli. Auto parkkiin ja kamera kouraan. Sillä välin toinenkin naaras käveli tien yli ja kun pääsin ulos autosta, kolmas liittyi seurueeseen. Nousin lumivallin päälle ja hämmästyin lintujen määrää. Matalassa pajukossa teutaroi 7 fasaania ja kohta paikalle lensi 8:s. Linnut olivat niin pajujen keskellä, että en edes yrittänyt kuvata, mutta muutama niistä nousi tien penkan päälle ja sain parikymmentä kuvaa.

Sitikka törötti keskellä katua liikenteentukkona. Kävin ajamassa sen parinsadan metrin päässä olevalle bussipysäkille. Kun palasin takaisin odottavin mielin kuvaamaan yhteistyöhaluisia lintuja, paikalla ei ollut pajukkoa kummempaa. Eikä lintuja löytynyt lähialueiltakaan.

Lintuatlaksen 2006-2010 aikaan Rovaniemeltä (lähinnä Pöykkölän lähialueilta) löytyi kolme mahdollista, mutta ei yhtään varmistettua fasaanin pesintää. Jos paikalla on enemmänkin naaraita ja 3-4 haaremihakuista, viriiliä herrasmiestä, mikä ettei lähivuosina päästäisi todistamaan varmasti rovaniemeläissyntyisiä fasaaneja.

Kilpisellä

Menneet muutama viikko ovat antaneet minulle mahdollisuuden nähdä ja kuvata kahta lintua, joita olen pitänyt mahdottomina nähdä saati sitten kuvata. Niskanperän tunturipöllö tuntuu jo kovin arkiselta, mutta eilen pääsin näkemään ja kuvaamaan tunturihaukkaa.

Kerroin tuolla alla olevassa jutussa Krissen kokemuksista. Sunnuntai-iltana puhuttiin puhelimessa, että miksen minäkin tulisi haukkaa katsomaan. Mikäpä siinä, pari yötä voisin viipyä. Maanantaina Sitikan nokka pohjoiseen ja alkuillasta olin Kilpisellä. Tiistaina Krisse kysyi jossain vaiheessa, että miltä tuntuu olla eläkeläinen ja tehdä mitä itse huvittaa ja koska huvittaa. Tajusin vasta siinä vaiheessa kuinka onnellisessa elämäntilanteessa olen.

Aamuvarhaisella lähdettiin moottrikelkalla vaihtamaan maata kuningaskunnan puolelle. Haukkojen pesäpaikka on pitkähkön kurun päässä. Kelkalla pääsee noin 2,5 kilometrin päähän. Loppumatka on aluksi umpitiheää tunturikoivikkoa ja loppumatka louhikkoa, jonne kelkalla ei ole mitään asiaa. Olen miettinyt ensi talvea ajatallen ostaisinko metsäsukset vai lumikengät. Vuokrasin kokeeksi lumikengät tätä reisua varten. Ostan metsäsukset. Lumikengillä on helppo liikkua hyvissä olosuhteissa lyhyhköjä matkoja, mutta viiden kilometrin lenkki niillä välillä vaikeissa paikoissa vei meikäläisen, vähän yli kuusikymppisen voimat niin loppuun, että vannoin, että Krisse saa pyytää minua uudelle tunturihaukkaretkelle ilman mitään vastakaikua. Mieli muuttui, kun pääsin puhdistautumaan, sain oluttuopin ja ruokaa vatsaan ja nukuttua unta pyytämättä yhden yön.

tunturihaukkaPerustettin jonkinlainen leiri Krissen  suksista ja makuulaustasta kurun yläpuolelle 250-300 metrin päähän näkyvästä pesäpaikasta. Toiveena oli, että haukat lentelisivät ja  saisimme niistä lentokuvia.  Oli varsin mellevää istua siellä tyynessä, aurinkoisessa ja pikkupakkasessa säässä. Jossain vaiheessa naaras oli tullut pesälle torkkumaan, mutta koirasta ei näkynyt. Välillä jostain kauempaa kuului kääkätys. Sain linnuista kaikkiaan noin 140 kuvaa, joista karsinan jälkeen on vielä noin 30 kuvaa ja niistäkin osa joutaa hävittää.

Käsivarressa on tähän aikaan vuodesta käsittämättömän paljon valoa. Pidän kamerassa perussäätoinä jatkuvan tarkennuksen ja aukon esivalinnan täydellä aukolla. Kamerani suurin suljinnopeus on 1/8000 sekunttia. Aukolla 4 se ylivalottaa joissain tapauksissa kuvat. Jokaista kuvaa ottaessani, pitää tarkkailla etsimen alareunan arvoja.