Krissen tylsä päivä

En ole ennen kirjoittanut muiden kokemuksista, mutta nyt aion tehdä poikkeuksen. Krisse on tarkastanut tekstin ennen julkaisemista.

Aamulla vaihdettiin tekstareita ja hän narisi, että hänen lintumaailmassaan ei tapahdu  mitään ja Rovaniemellä on niin mielenkiintoista, on pöllöt ja muuttolinnut ja kaikkea. Ei mennyt kuin vartti ja sain tekstarin, että ruokinnalla on kottarainen. En heti uskonut, mutta rouvalla oli kuvat todistaa. Oli pakko hyväksyä LLY:n eka kottaraishavainto hänelle. Lintu taisi olla Norjan tuomisia.

Krisse kertoi sitten vaihtavansa valtakuntaa vähän moottorin, mutta pääosin suksien avulla. Kertoi lähtevänsä katsomaan olisivatko tunturihaukat tulleet tutulle pesimäpaikalleen. Nyt sen vielä voisi tehdä häiritsemättä pesintää. Hiihtomatkan jälkeen kurun perältä nousi yksi tunturihaukka. Suku ainakin oli paikalla. Tavan mukaan haukka huomasi hiihtäjän ennen kuin toisinpäin, eikä kameraa ehtinyt kaivaa repusta. Krisse naamioitui kallion koloon ja kauanko lie odottanut, mutta rusticoluksesta ei näkynyt merkkiäkään.

IlvesRouva huomasi sitten kurun rinteessä ylös vievät jäljet. Ahma vai ilves? Oli vaikea hahmottaa jälkiä jyrkässä rinteessä tassujen lipsumisen takia. Mutta ei kun perään. Uskokaa huviksenne, että Krisse on peto toteuttamaan päätöksensä, vahvajalkainen porskuttaja, joka kävelee tunturissa minulta jalat alta koska vain. Katajista ja tunturikoivuista itseään ylös repien paksussa hangessa ja suksia edellä nakellen hän pääsi kurusta tunturipaljakalle.

Eikös vain ensimmäisenä osu silmiin kettu. Mutta… eihän se noin liiku. Kiikari repusta ja tilannetarkistus. Kamera edelleen repussa Krissen piti todeta, että ilves olisi ollut kohtuullisessa kuvausetäisyydellä. Muistokuva siitä kuitenkin tallentui jahka kamera löytyi repun pohjalta. Kaukaa otettu kuva ohessa.

tunturihaukkaHeti perään alkoi kuulua kiikitystä. Tunturihaukka palasi ja sekin kuvausetäisyyden rajoilla, mutta kuvituksena kuitenkin yksi otos. Kiikitys lisääntyi ja tuntui tuplaantuvan. Aikansa pöllön lailla päätään pyöriteltyään Krisse löysi syyn. Kurun vastapäisen tunturin laella kierteli kaksi maakotkaa, joita kohti hyökkäili kaksi tunturihaukkaa. Kaukana olivat, mutta kuvata piti. Yhtään käyttökelpoista kuvaa ei tullut. Varsinkaan ei yhtään edes jonkinlaista, jossa molemmat parit olisivat olleet samassa kuvassa.

Niinpä. Krissellä tyhjänpäivänen lintupäivä ja  minä täällä viettämässä mielenkiintoista lintupäivää kaiken muuttopaljouden keskellä (ei yhtään uutta lajia pariin viikkoon) ja tuijottamassa iänikuisen kuusen latvassa tuntitolkulla päätään pyörittelevää tunturipöllöä.

Tämän jutun kuvat ©krissej

Mainokset

Espen

Tänään lähdettiin Antin kanssa taas pöllöjahtiin. Antti ei ole nähnyt aikaisemmin lapinpöllöä elävänä. Eilisen auton yliajaman hän näki, mutta halusi nähdä elävänkin.

Sinetän tien varressa nähtiin kaksi autoa, joiden perusteella osattiin lähteä etsimään pöllöä oikeasta paikasta. Käveltiin moottorikelkkauraa Ounasjoen rantaan päin kunnes nähtiin kuvaajat noin 100 metrin päässä. Aamupäivällä oli vielä sen verran hankikantoa, että Antti pysyi sen päällä enimmillä askelillaan ja pääsi oikaisemaan, mutta minua hanki upotti. Piti kiertää röyhkeästi talon pihan kautta. Onneksi isäntä oli pihassa ja lupasi auliisti käyttää reittiä.

Pihakujalla tuli vastaa jo kolmena päivänä tapaamani ranskalais-italialainen parivaljakko suomalaisen oppaansa kanssa. Törmäsin kolmikkoon vielä iltapäivällä Niskanperälläkin. En tiedä kauanko porukka on ollut täällä ja missä majoittuvat ja ruokailevat, mutta muutaman euron Rovaniemen matkailulle lie jättäneet.

Tien varteen jäljelle jäänyt auto oli norjalaisessa rekisterissä. Arvasin heti kenestä on kyse. Olin Krisseltä jo kuullut, joka sekin oli kuullut viikolla Tromssan lintuyhdistyksen illassa tromssalaisen kuvaajan Espen Bergersenin olleen Varangin ja Båtsfjordin alueella etsimässä tunturipöllöä kuvattavakseen. Espen oli kuullut meidän pöllöistämme ja oli sompailemassa Rovaniemelle. Meni hevosmiesten tietotoimiston juttuja mukaillen, mutta piti paikkansa.

LapinpöllöMenin juttelemaan paikalle jääneen nuoren miehen kanssa ja kysyin suoraan onko hän Espen. Kuvitelkaa miehen ilme. Hän on 700 kilometrin päässä kotoaan vieraassa maassa ja joku uppo-outo tulee kysymään oletko se sinä. Kun asia selvisi kuinka tiesin hänen täällä olostaan, meillä riitti juttua sen vähän toista tuntia mikä Antin kanssa paikalla oltiin. Pöllö jökötti samoilla sijoillaan 25 metrin päässä. Olen talven mittaan yrittänyt opiskella norjaa, nutta nyt uskalsin aloittaa keskustelun vain englanniksi. Miksi? Espen kertoi tosiaan olleensa Båtsfjordissa ja Varangilla ja vierailleensa Hornöylla. Minä olen jo kauan seurannut Espenin sivuja, niin blogia kuin kuviakin. Hänen sivustoiltaan sain ajatuksen viikkokuvasta Facebookissa.

Juttukuvaksi laitan näin pääsiäisen alla melkein ristillä olevan lapinpöllön, jonka kuvasin Espenin kanssa turistellessa. Vierailkaa Espenin sivuilla: http://www.naturgalleriet.no. Veikko yritti neuvoa, kuinka linkin saisi suoraan jonkin hakusanan alle, mutta en näköjään saa sitä sinne.

Tänään on käynyt tätä blogisivua lukemassa neljästuhannes vierailija. Nöyrin kiitokseni kaikille lukijoille mielenkiinnosta.

Elävä ja vainaa

Lähdettiin Vesan kanssa puolen päivän aikaan katsomaan tietopaikoissa olevia pöllöjä. Niskanperän tunturipöllö päivysti tutussa kuusenlatvassa. Piti siitäkin yrittää ottaa uusia kuvia vaikka niitä kovalevyllä on jo ihan nokko. Paikalla oli orneja Italiasta ja Ranskasta hurjannäköisten putkien kanssa. Olivat tulleet paikalle vain tunturi- ja lapinpöllön takia.

Sinetästä ei sitten lapinpöllöä löytynytkään tutulta paikaltaan etsiskelyistämme huolimatta. Mikäpä siinä, linnuilla on siivet ja vapaus valita olinpaikkansa. Meilläkin oli vapaus ja halvatun kallista bensaa tankissa lähteä katsomaan vieläkö joku Lohinivan pöllöistö olisi paikalla. Menomatkalla ei näkynyt merkkiäkään veijareista vaikka tiesin niiden olinpaikkoja. Vesa tarjosi Lohihovissa syntisen hyvät munkkikahvit ja ostimme munkkeja kumpikin kotiinviemiseksikin. Kyselimme myyjältä mahdollisia havaintoja pöllöistä, mutta jutut olivat niin epämääräisiä, että emme lähteneet niiden perään. Suunta siis kotiinpäin.

Parin kilometrin päästä tien vasemmalta puolelta sähkölangalta löytyi sitten yksi lapinpöllö. Ajoin auton pihaliittymään ja aloitettin kuvaaminen. Pöllö oli tapansa mukaan luottavainen ja päästi kuvaamaan varsin läheltä. Paikalle ajoi sitten nuoripari ja huomasivat puuhamme. Pirssi pysäytettiin keskelle tietä ja pelkääjän paikalla ollut nainen alkoi kuvata lintua kännykkäkameralla. Liikennettä oli kohtuullisesti molempiin suuntiin ja Rovaniemelle päin tulijat joutuivat väistelemään kännykkäkuvaajia. Teki mieli mennä sanomaan, että ajakaa nyt helkkarissa vähän syrjempään. Ihmisiä kiinnostaa aina, missä vain, kun joku sojottelee vähän erikoisemman kameran kanssa, että mistä on kyse. Joskus on käynyt mielessä niinkuin tänäänkin, että vaikka minun autoni on turvallisesti pois tieltä ja itse seison penkkavallin päällä kuvaamassa ja joku jää töröttämään siihen toimintani takia, pitäisikö minun ajatella mahdollisia vaaratilanteita.

kuollut lapinpöllöJatkettin matkaa ja päästiin 200 -300 metriä, kun Vesa huomasi tien vieressä kuolleen lapinpöllön. Otettin lintu takakonttiin ja ensimmäiseltä levikkeeltä soitin Arktisen keskuksen dosentille Jokimäen Jukalle, että mitä tehdään. Rauhoitettua lintuahan ei saisi ottaa. Jukka sanoi, että ottakkaa pöllö matkaan ja hän toimittaa sen Oulun Yliopistoon tutkittavaksi. Vesa oli jo lintua ottaessan todennut sillä olevan poikkinaisia luita. Se ja löytöpaikka tien vieressä ei jätä paljon arvailuja kuolinsyystä. Kuvassa lintu Vesan käsissä ja Jukan käsi varmistaa ja tukee etteivät Vesan voimat hyydy.

 

Auto alla

Sain tänää puolen päivän jälkeen soiton korjaamolta, että Sitikan voisi käydä hakemassa pois. Tein töitä käskettyä. Samassa pihapiirissä on rengasliike, jonne seuraavaksi suunnistauduin. Vanhat nastat olivat niin loppuunajetetut, että niillä en olisi kehdannut ajaa myös samassa rykelmässä olevaan autokatsastukseen. Seisonta-aikana katsastuskin oli ehtinyt mennä vanhaksi. Pirssi hyväksyttiin ajokelpoisksi, mutta pakoputki pitää uusia ja rekisterivalo on pimeänä. Ei autoa niiden takia kuitenkaan pidä uuteen syyniin viedä. Perjantaille varasin ajan samaiselle korjaamolle äänenvaimentimen vaihtoon.

Tunturipöllö, Bubo scandiakus, Fjälluggla, Snowy Owl, Schnee-euleKatsastuksessa meni aikansa ilman aikavarausta ja pääsin lähtemään vasta neljän maissa pois ja heti suoraan kotiin hakemaan kameraa ja kiikaria matkaan. Ja sitten suorinta tietä Niskanperälle pöllöä kuvaamaan. Sähköpylväskuvia minulla on jo tarpeeksi ja jäin tielle odottamaan, jos veijari vaikka lähtisi lentoon. Puolen tunnin odottelun jälkeen se kävikin vastapäisen metsän reunassa maassa ladon takana  näkymättömissä jotain touhuamassa ja lensi sitten vakiokuusensa latvaan. Tässä kuva siitä. Taitavat pöllö ja Jalkanen olla yhtä kiinnostuneita toisistaan. Jos tarkkaan katsoo nokan ympäristöä, voi olla, että hangen alta löytyi vatsantäytettä.

Tehopesu

On taas ollut upea päivä. Olen ollut liikkeellä 7.30 alkaen ja käynyt kotona kerran kahvia keittämässä ja toisen kerran lämmittämässä vähän einestä vatsan täytteeksi.

Eilen oli ilmoitettu Tiiran Jängislahdella havaittu kuovi. Olin paikalla havaintoaikaan ja 100 metrin päässä ilmoitetusta paikasta. En nähnyt merkkiäkään kuovista. Tosin tapasin juuri niillä tietämillä parikin tuttua, joiden kanssa aikaa vierähti jutellessa ja ympäristön tarkkailu jäi vähemmälle.

Tänään olen ollut, niinkuin sanoin, ulkona kolmeen otteeseen. Synti viettää päivää neljän seinän sisällä näin hienona päivänä vaikka täälläkin olisi monenlaista puuhaa.

Varis kylvyssäViimeisen kerran kävin lontostelemassa Ounakosken rannassa kolmen maissa. Pääsin todistamaan variksen perinpohjaista pesua. Kun tulin paikalle, siellä oli kaksi varista, joista toinen kylpi vedessä jään reunalla. Sitten se siirtyi lumelle ja jatkoi puhdistautumista ja työnsi päänsä lumihankeen ja pöllytti lunta siivillään, lennähti takaisin veteen ja pörhisteli siellä perusteellisesti ja siirtyi taas lumelle pöllyttämään sitä höyhenpukuunsa. Ehdin nähdä sen toistavan rituaalinsa kolme kertaa, kunnes se ilmeisesti totesi olevansa puhdas ja lensi tiehensä. Viimeisellä lumikeikalla varis kääntyi selälleen ja työntyi pää edellä osin hangen sisään. Ohieset kuvat ovat valitettavasti otettu liian kaukaa käytettäväksi muuhun kuin tämän tarinan kuvitukseksi.

varis lumikylvyssäMaailmankansalaiset valtaavat olkkarin. Toistakymmentä vuotta Edinburghissa asunut esikoiseni, Antti, on vienyt jo pari viikkoa oman osansa lattiasta patjoineen ja jatkaa valloitusretkeään ilmeiseti huhtikuun loppuun ennen paluutaan sinne. Tänään kävin aamulla rautatieasemalla toivottamassa pahnanpohjimmaiseseni, Jaanan, tervetulleeksi Suomeen. Jaana joutui kahdesta hänestä riippumattomasta syystä keskeyttämään vuodeksi suunnitellun työskentelyn Shanghaissa kahdeksan kuukauden jälkeen. Meni nyt äitinsä luokse, mutta tulee huomenna valtaamaan oman tilansa huushollistani. Keskimmäiseni, Timppa, taitaa olla niin kiinni Metsähallitukselle tekemänsä lapsille suunnatun esitteen kuvituksen kanssa, että hän ei tähän syssyyn pääse tänne. Jää jotain tilaa minullekkin.

Jussivaroitin petti, kameratutka ei

Muutama juttu alaspäin kerroin Rovaniemellä talvehtineen mustavariksen tavoittamisesta. En ole nähnyt siitä vilaustakaan sitten tammikuun ensimmäisen päivän.

naakatLontostelin aamupäivällä ja alkuiltapäivänä 3,5 tuntia kameraa ulkoiluttamassa. Muutaman naakkakuvan otin, mutta en sitten muuta. Kävin torin tietämillä katsomassa näkyisikö mustavarista. Paikalla oli vain pari varpusta ja yletön määrä autoja ja ihmisiä.  Torilla oli markkinat, joita kävin myös katselemassa. Enemmän nautin aurinkoisesta, tyynestä ja nolla-asteisesta kevätpäivästä kuin kuvausinnon tyydyttämisestä.

Myöhemmin katselin koti-ikunasta upeaa päivää enkä malttanut pysyä neljän seinän sisällä vaan lähdin vielä katsomaan olisiko Jätkänkynttilän sulaan tullut jotain. Eipä ollut. Kotiinpäin kävellessä vastarannan puoleiseen sulan reunaan laskeutui kolme varista. Linnuista yksi oli se mustavaris tai lajitoverinsa. Se oli riittävän lähellä kiikarilla varmasti tunnistettavaksi, mutta äärettömän kaukana kuvattavksi. Se viipyi paikalla vain minuutin, puolitoista ja lensi sitten Katajarannalle päin ja jätti varikset taaperoimaan jäälle.

Olen monena päivänä nähnyt varisten napsivan jotain sulan reunalta tai sen läheisyydestä. Liekö koskikorentoja alkanut nousemaan jäälle. Ainakaan rannan lumilla niitä en vielä ole nähnyt.

Kallis huolto

Canon G11 oli jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä saanut ns. näköönsä. Lähes koko etulinssin läpi meni syvä naarmu. Mistä se oli tullut, en tiedä. Naarmu ei näkynyt kuvissa, kun käytin suurinta aukkoa 2.8, mutta kaikilla muilla aukoilla se näkyi. Kamera kävi Canonin huollossa Roifoton kautta. Kimmo palveli tapansa mukaan hyvin ja ilmoitti kustannusarvion, jonka hyväksyin. Huollossa vaihdettiin koko linssisysteemi. Hintaa kertyi 320 euroa. Työstä oli veloitettu 1 tuntia, joka maksoi 105 euroa. Liekö ammatti-ihmiseltä sitä aikaa linssien vaihtoon mennyt. Tekisin ihan mieluusti töitä sillä palkalla. Olen tykästynyt kameraan ja kuvasivuillani on paljon sillä otetuja kuvia.

naakkaSitikka lojuu edelleen korjaamolla. Olen päivittäin käynyt jalkamiehenä kiertämässä eri pituisia lenkkejä milloin kaupungissa milloin Oukulla. Homma on mennyt kameran ulkoiluttamiseksi ilman yhtäkään kuvaa. Mustavariksen aikaisemmin mainitsemani jussivaroitin toimii. En ole nähnyt vilaustakaan linnusta. Aamulla yhytin Romotken katolta 11 naakkaa. Paarustelun jälkeen torin ruokinnalla oli sielläkin 11 naakkaa. Liekö Romotken veijarit ehtineet huomaamattani siirtyä sinne. Mielenkiintoisin naakkahavainto oli taas melkein kotiportailla. Yksinäinen naakka kävi kaksi kertaa tarkastamassa viimekesäisen pesäpaikan poliisitalon katon alla. Oheinen, ennenjulkaisematon kuva viime vuoden huhtikuun 9 päivältä, jossa naakka vie jotain paperitolloa pesänrakennusaineeksi,on otettu juuri samasaisesta lokosesta.