Vähän matkailumainontaa

Olin mukana reilu viikko sitten työnantajan tarjoamalla yhdistetyllä ”koulutus”- ja virkistymatkalla Luulajassa. vapaa-ajan ohjelmassa meillä oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Risteily saaristossa ja opastettu kiertokäynti vanhassa kaupungissa. Valitsin jälkimmäisen.

Luulaja, vanha kaupunki

Olen käynyt siellä omin nokkineni perheen kanssa pari kertaa, mutta oli mielenkiintoista käydä kuuntelemassa tarkemmin paikan historiaa. Muita tutustuminen ei suurestikaan tuntunut kiinnostavan. Meitä oli paikalla vain kourallinen koko loppuporukan istuessa laivassa. Kadun valintaani vain yhdessä suhteessa: risteilyllä oli a-tarjoiluluokan paikassa piikki auki koko neljän tunnin ajan. Me saimme vain lounaan yhteydeesä tarjotun oluen. Mutta ihan hyvä näin. Tiedän, että meillä oli mielenkiintoisempi iltapäivä

Ehdin kierrellä kaupungilla ja rannoilla parikin kertaa kameran ja kiikarin kanssa. Luulajan varpusmaailmaa hallitsevat pikkuvarpuset. Näin niitä arviolta parisataa, mutta joukossa oli vain kaksi varpusta. En tiedä mikä tilanne on osapuilleen samalla korkeudella olevassa Oulussa, mutta muistini mukaan siellä näkyy kuitenkin varpusiakin ihan yleisesti. Naakkojakin näkyi keskustassa joitakin kymmeniä. Viitisentoista kilometriä ennen Luulajaa oli tienvarsipellolla satakunta hanhea. Ehdin ne vain huomata. Paluumatkalla osasin jo varautua katsomaan niitä tarkemmin. Määrä näytti reilun vuorakauden aikana tupalaantuneen ja joukossa oli pari kandanhanheakin. Pikahavainto rajoitinta vastaan ajavan bussin ikkunasta.

Olen ollut kuluvan viikon lomalla. Päätettiin Krissen kanssa tehdä poikkeus tavallisiin lomasuuntiin. Aina on lähdetty jonnekkin Rovaniemeltä pohjoiseen päin: Pallakselle, Kilpikselle, Pyhälle jne. Nyt suunnattiin reissu ennen koluamattomalle seudulle Posiolle. Olen siellä toki joutunut käymään aikoinaan paljonkin työmatkoilla, mutta aina kravatti kaulassa ja nappaskengät jalassa.

Posio, Korouoma

Maanantaina ajettiin Korouomalle. Kuva on otettu Piippukalliolle johtavien portaiden ensimmäiseltä näköalatasanteelta. Kaunis maisema. Mielenkiintoisempi näky oli kuitenkin kuvan esittämässä paikassa kaarrelleet kaksi nuorta maakotkaa. Seurasimme niitä ehkä noin kahdenkymmenen minuutin ajan. Välillä ne istahtivat kanjonin toisella puolella olevien kelojen latvaan ja jatkoivat sitten kaarteluaan kunnes hävisivät kanjonin luoteispäätä kohti. Jatkettiin paarustamista Piippukallion näköalapaikalle. Matkalla vastaan tuli pariskunta, joka kertoi olleensa viikonvaihteessa Kuusamon luontokuvatapahtumassa. Siinä jutellessa kuului taas selvä petolinnun naukaisu ja toisella puolella kanjonia kiertelivät taas samat maakotkat. Välillä niitä kävi hätyyttämässä kolme tuulihaukkaa. En ole ennen kuullut maakotkan ääntä, vaikka niitä olenkin nähnyt kymmeniä. Enkä taida muistaa tarkkaan sitä nytkään, niin lyhyt ääninäyte oli.

Olimme varanneet majoituksen Mourusalmen Matkailumajoista. Eivät mökit mitään luksusta ole, mutta täysin kelvollisia kahden hengen majoittumiseen. Ovat aivan hintansa väärttejä. Posion kylälle tullessa huomattiin tien vieressä lintutorni. Se on ilmeisesti rakennettu tämän kesän aikana eikä sitä vielä ole LLY:n lintutornilistalla. Ei sieltä mitään kummoista näkynyt, tavislajeja suurehkoja määriä. Havikset näkyvät Tiirassa. Majoittumisen jälkeen pyörähdimme vielä Mouruaslmella katsomassa mitä siellä näykyisi. Muutama lokki kierteli ja paikalla oli 19 kuikkaa.

Tiistaina ajoimme tihkusateessa Kuusamoon. Tien varressa näkyi aika ajoin nuoria teeriä ilmeisesti täydentämässä hiekkavarantojaan. Ensimmäinen vierailukohde oli Hannu Hautalan Kuvakeskus, joka oli pienoinen pettymys. Kuvia oli nähtävissä kuvapöydällä, joka ei aina toiminut moitteettomasti. Ripustuksena oli vain parikymmentä kuvaa. Vierailevana kuvaajana oli Krissen tuntema tromssalainen kuvaaja Arvid Sven, joka on kuvannut kaupungiltakin näkyvää Tinden-vuorta eri vuorokauden ja eri vuoden aikoina.

Kuusamo, Oulankajoki

Matkaa jatkettiin Oulangalle. Sade jatkui ja teeret väistelivät edelleen autoamme. Kiutakönkäällä pyörähdettiin, mutta pidemmälle emme halunneet lähteä, koska kameroita piti varjella jatkuvalta tihkusateelta. Tietysti ne olisi voinut jättää autoon ja kävellä ilman niitä, mutta mistä sen tietää etukäteen kuinka hyviä ja harmittavasti väliinjääviä mahdollisuuksia matkalla olisi tullut vastaan. Kiutakönkäällä odotti pienoinen ylläri. Näimme aluksi kaksi västäräkkiä lennossa ja pidimme niitä keltaväiskeinä. Ne tulivat takaisin kosken vastarannalla seinämälle kiipeilemään. ja havainto vahvistui kahdeksi joko naarapuoliseksi tai tämän kesän poikaseksi virtavästäräkiksi. Yritettiin niitä kuvata, mutta tihkusateisessa iltapäivässä valoa oli liian vähän kohtuullisen kaukana olevien lintujen saamiseksi terävinä kortille

Keskiviikkona päivän aluksi käytiin taas Nolijoen linturnilla. Havainnot ovat taas nähtävissä Tiirassa. Iltapäivällä käytiin Riisitunturin juurella olevissa turistirysissä. Keramiikkapajasta Pot Novasta tarttui matkaan pari kahvimukia ja päiväkahvit juotiin Korpihillassa, jossa kannatta käydä ihan vain jo paikan tunnelman takia.

Torstaina kierreltiin Kirintövaaran maisemissa. Sieltä ei mitään ihmeellsitä kerrottavaa jatkuvaa tihkusadetta lukuunottamatta.

Posio, Riisitunturi

Perjantaiksi oli luvattu parempaa säätä ja päivän olimme jättäneet Riisitunturin käynnille. Majapaikkamme emäntä oli kehoittanut meitä menemään paikalle hyvissä ajoin, jos mieli saada autolle parkkipaikka. Olin kuullut, että siellä käy paljon ihmisä, mutta en ollut osannut varautua siihen kävijämäärään mikä siellä ainakin tähän aikaan vuodesta on. Ajoimme paikalle puoli kymmenen maissa ja saatiin autollemme viimeinen vapaa paikka. Siellä oli jo siinä vaiheessa useita kymmeniä henkilöautoja ja kaksi bussia ja lisää tuli koko ajan. Voisin kuvitella, että paikan suosio johtuu ainakin siitä, että tunturin laelle on parkkipaikalta helppo reitti Siinä ei ole yhtäkään jyrkkää nousua ja reitti on hyvin pohjustettu ja pitkostettu. Meitä vain vaivasi se, että tunturissa ei reittien läheisyydessä ollut hetkenkään omaa rauhaa. Pahimmillaan ihmiset kulkivat pitkissä jonoissa. Oheinen kuva on tunturin huipulta otettu. Taustalla, kekskellä kuvaa näkyy Kitkajärven takana Ruka.

Ruskaa Riisitunturissa

Krisse on tätä kirjoittaessani ajamassa kotia kohti. Puhelimessa se on kertonut, että Kittilän, Muonion ja Käsivarren suunnassa on poikkeuksellisen vaatimaton ruska. Ei se Posiollakaan ollut huippua. Puuruskaa oli ihan kohtuullisesti, mutta maaruska oli ainakin silloin vielä melkein hävyyksissä. Riisitunturissa oli ruskan värejä siellä täällä pienillä alueilla, mutta ruska oli tänä vuonna sielläkin ruskan ruskeaa. Ilmeisti kuitenkin väriloistoa ajatellen teimme tällä kertaa oikean valinnan.

Tänä kesänä olen  hyvin harvakseltaan nähnyt kulorastaita. Ajoimme Oulngalta Kitkan kautta kämpällemme. Vähän Riisitunturin tienhaaran jälkeen nähtiin tien yli lenteleviä lintuja, joita emme taas pystyneet autosta tunnistamaan. Ei kun auto parkkiin ja kiikareiden kanssa katsomaan mitä lintuja ne olivat. Kulorastaitahan siinä lenteli tien kahta puolen. Sateessa niitä tihrusteltiin ja yritettiin laskea. Lukumäärä jäi vähän arvoirtukseksi, mutta tien yli lentäviä lintuja pystyttiin laskemaan 15.

Kuukkeli

Kulorastaita on näkynyt koko kesänä harvakseltaan pari kolme kappaletta. Kotimatkalla nähtiin vielä heti Taivalkosken ja Ranuan teiden risteyksen jälkeen toinen pienempi parvi niitä. Taas meni parven koko arvioimiseksi lintujen lennellessä edestakaisin väilillä maasta puuhun ja puusta maahan. Toistakymmentä niitä ainakin oli. Joku muukin oli nähnyt Posiolla samankokoisen kulorastasparven. Kaipa mun blogissa pitää aina olla lintukuvakin. Nyt ei vain sateiden takia tullut paljoakaan kuvattua. Viiden päivän aikana vain parisataa kuvaa. Sama määrähän saattaa syntyä hyvänä päivänä parissa tunnissa.  Vieressä kuitenkin perjantaina Riisitunturilla kuvattu kuukkeli.

Mainokset

kapustarinta ja vähän kuvamanipulaatiosta

Lähdin aamulla liikkeelle kauniissa ja lämpimässä säässä. Pitkälle en ehtinyt, kun Marko tuli paikalle ja hänen kanssaan kävellä lontostelttiin pikkuhiljaa, välillä kuvaten, Arktikumin rantaan. Kiikaroin joelle päin, kun Veikko tuli paikalle huomauttaen, että herrat seisovat aivan väärinpäin. Selän takana 15 metrin päässä oli jokin kurppa.

Kapustarinta, Plivialis apricaria, Ljunpipare, European Golden Plover

Liekö se ollut muutosta väsynyt tai muutoin kesyhkö lintu. Se päästi kuvaamaan varsin läheltä ja jo siinä vaiheessa aprikoimme lintua nuoreksi kapustarinnaksi. Kumpikaan meistä ei ennen ollut sellaista nähnyt ja päätettiin jättää tunnistaminen kotiin tietsikan ääreen. Aikamme lintua kuvattiin (kuvia tulee sivuilleni jahka ehdin niitä muokata) ja viimein se äänteli muutaman kerran ja laji varmistui. Lähdimme Veikon kanssa hieman eri teitä pois tilanteesta ja lintu jäi meidän väliin. Harvemmin tulee kuvattua kuvan mukaisessa tilanteessa. Kirjoja selailtuanikaan en pysty sanomaan onko kyseessä tämän kesän poikanen vai jo talvipukuun vaihtanut aikuinen, mutta kapustarinta kuitenkin.

Ruotsissa kärähti muutama päivä sitten Årets Naturfotograf 2010 palkinnolla palkittu Terje Hellesø kuvamanipulaatiosta. Hän on yhdistänyt eri kuvista otettuja kohteita toisiinsa ja saanut aikaan näyttäviä kokonaisuuksia kaivamalla jopa netistä toisten ottamia kuvia omiin tarkoituksiinsa. Hän jäi kiinni seuraavan linkin takaa löytyvän bloginkirjoituksen ansiosta. http://www.jagareforbundet.se/blogg/index.php/2011/08/drombilden/comment-page-8/#comments. Katsokaa tätä kirjoitettaessa ylimpänä olevan kommentin (nimimerkki Hans 2.9.11 kl 22.58) alla oleva linkki. Siinä näytetään kuinka homma tapahtuu. Jos oikein ymmärsin, kyseessä on juuri Terjen kuva.Hänen kotisivunsa ovat suljettuna, mutta kuvia löytyy googlettamalla ja em palkinnon kotisivuilta, http://www.naturvardsverket.se/sv/Toppmeny/Press/Pressbilder/Arets-naturfotograf-2010/. Nyt kun asian tietää, huomio kiinnittyy heti pariin siellä olevaan kuvaan. Minä olen kerran eräällä kurssilla nähnyt kuinka opettajamme siirsi kahdesta peräkkäin otetusta kuvasta kauriin toisen kuvan kahden kauriin seuraksi. Aikaa lie mennyt koko operaattioon pari minuttia ja manipulaatiota oli liki mahdoton huomata vaikka sen tiesikin. Minä en temppua osaa, mutta joskus senkin voisi opetella, ei muistaakseni ole kovinkaan vaikea. Minulla on naamakirjakaverina Tromssassa tapaamani norjalainen ammattikuvaaja Willy Broks, joka tekee välillä upeita manipulaatioita. Hän ei tee sitä salaa vaan kaikkien tietäessä ja myös nähdessä jutun juonen. http://www.willybroks.com

Digiaika ja kuvakäsittelyohjelmat ovat tehneet manipulaatioista helppoa. Onhan kuvien väärentelyä toki tehty maailman sivu. Varsinkin itäisessä naapurimaassamme on sitä käytetty propagandatarkoituksiin. Ompa suomessakin useita tapauksia, joista tekijä on kärähtänyt. UKK:n syntymäkodin Lepikon torpan mustavalkoisesta kuvasta on joskus poistettu savupiippu kai sen vuoksi, että annettaisiin kuva herran ja hidalgon syntyneen savupirtissä.

Harmaasieppo, Muscicapa striata, Grå flugsnappare, Spotted Flycatcher

Ehkä yleisin ja helpoin manipulaatio on poistaa kuvista jotain kokonaisuutta häiritsevää. Laitan tähän mukaan kaksi kuvasivuillani olevaa manipuloitua kuvaa. Harmaasiepon kuvasta on poistettu kuvan alareunasta täysin irrallisia jostain alemmasta oksasta törröttäviä koivun lehtien osia. Jos ne olisivat olleet kuvassa näkyvässä oksassa olevia lehtiä, ne olisivat antaneet väriä muutoin yksitoikkoiseen kuvaan. Tästä kuvasta voi helposti tulla mieleen, että lintu oksineen on syvätty irti jostain toisesta kuvasta ja siirretty tummalla taustalle. Se on kuitenkin lehtien poistoa lukuunottamatta luomu. Tumma tausta on otsokkokuvassa näkyvän mökkini saunan tummaksi valtattu ja varjossa oleva seinä. Tätä kuvaa ei voisi (ei ole edes sen arvoinen) lähettään Vuoden Luontokuvakilpailuun. Säännöt kieltävät kuvan osien poistamisen. Moni muukin taho mm Reuters on asettanut tarkat rajat mitä sen julkaisemille uutiskuville saa tehdä. Sääntöjen venyttäjiä on poistettu Reutersin kuvaajalistoilta.

porot

Porot on ensimmäisiä manipuloimiani kuvia. Se on otettu Pallashotellin pihaan räkkää pakoon tulleista eläimistä. Se on muokattu pari vuotta sitten alkuvaiheen Photshopin opetteluni yhteydessä (opettelu muuten jatkuu edelleen). Se on hyvin tökeröä tekoa. Lähinnä olevan poron turvan alta on poistettu toisena seisovan poron kopara. Nyt, kun tiedätte asian, jälki näkyy selvästi. Nykyisillä ”taidoilla” osaisin jutun oletettavasti tehdä huomaamattomammin, mutta en taida siihen ryhtyä. Jääkööt kuva sivuilleni semmoisenaan. Maininta manipulaatiosta on ollut alusta alkaen kuvan yhteydessä.