Väärin valittu

Työkaverini, joka asuu Niskanperällä, oli kertonut, että siellä istui aamuisin sähkölangoilla paljon lintuja ja pyysi katsomaan mitä ne ovat. Ajelin sinne lauantaiaamuna puoli kahdeksan maissa näkemättä langoilla ensimmäistäkään lintua. Tornilla näin lahdella kiertelevän puolensataa räystäspääskystä, joita oletin jo kertoman mukaan lintujen olleen. Tornia vastapäätä oli kannon nokassa sääksi kala-aterialla ja pari varista kärkkymässä makupaloja. Ei siellä sen kummempaa ollut, tukkakoskelopoikue ja 26 haapanaa. Kylmä tuuli pakotti lämpimään kesään tottuneen pois kädet kontassa jo tunnin postailun jälkeen. Kotiin ajellessa arvoin mielessäni mennäkkö Jängislahdelle lintuja katsomaan vai kaupungille Wanhoille markkinoille. Jälkimmäinen voitti. Olisinko voinut enemmän väärin valita.

Samaan aikaan kun kiertelin markkinakojuja ja katselin löytyisikö sieltä kerrankin jotain, mitä vastaavissa myyntikojuissa ei olisi myyty jo satoja kertoja, kaverit kuvasivat jängiksellä pikku-, lapin- ja kuovisirrejä.

Suokukko, Philomachus puxnax, Brushane, Ruff

Sunnuntaiaamuna sonnustauduin Jängikselle jo kuudelta. Ensimmäinen kierros purukasan ympäri oli aivan turha. Kävin vähän matkaa kiertelemässä kauempana ja palasin takaisin. Kasan ja joen välisestä pietaryrttikasvustosta nousi kahlaaja, joka lensi kasan toiselle puolelle ja laskeutui sinne. Kuvatessa ei aina ehdi tunnistaa kuvattavaa lintua. Kuvien saaminen on tärkeintä. Aamuhämärissä pilvisenä päivänä otin suokukoksi osoittautuneesta linnusta 1/40 sekunnin valotuksella noin 60 kuvaa, joista jäljellä on 5 eikä niistäkään yksikään taida päätyä kuvasivuilleni.

Kiertelin aikani taas Jängiksen kenttää ja purukasalle palatassani sen suurimmasta sulavesilammikosta nousi 2 pikkuruista kahlaajaa. Minulla oli mukana naamioverkko ja retkituoli, jotka virittelin lätäkön lähelle. Ehdin päivystää siinä puolisen tuntia näkemättä vilaustakaan sirreistä. Paikalle tulivat Lea ja Olli-Pekka ja kuoriuduin verkon suojista. Mahtoi heitä vähintäänkin hymyilyttää mies istumassa tuolissa naamioverkon alla keskellä avointa kenttää. Verkko on kuitenkin pari kertaa osoittautunut ihan kelvolliseksi piiloksi kuvatessa lintuja, joiden paikan tiedän.

Pikkusirri, Calidris minuta, Småsnäppa, Little Stint

Olli-Pekka huomasi heti takanani oikealla olleesta lätäköstä ne pikkusirrit. Kuvasin niitä monelta eri hollilta. Naamionti oli ollut aivan turhaa. Lintuja pääsi kuvaamaan läheltä niiden mitenkään häiriintymättä. Jälkeenpäin vähän kadutti, että miksen koettanut kuinka lähelle niitä itse asiassa olisi päässyt. Olen nähnyt kuvia, jotka on otettu pikkusirristä noin puolen metrin päästä laajakulmaobjektiivilla. Toivottavasti vähän taustalla pysytellyt Lea älysi ottaa kuvia  kahdesta aikuiseta miehestä, jotka kuvaavat lintua mahallaan lumenkaatopaikalla. Kuovisirristä eikä lapinsirristä ei näkynyt enää sunnuntaina merkkiäkään.

 

Mainokset

Vielä Tromssan reissusta

Viikko on mennyt kevään ja kesän kuvien perkaamisessa. Homma alkaa olemaan voiton puolella. Vielä on pari 500-1000 kuvan tiedostoa käymättä läpi. Siinä sivussa olen muokannut jonkin verran kuvia ja siirtänyt viitisenkymmentä uutta kuvaa kuvasivuilleni.

Kun aloitin vuosien, melkein vuosikymmenten tauon jälkeen opettelemman taas kuvaamista, kuvasin ihan omaksi ilokseni ja pelkästään itselleni. Näytin kuvia jossain vaiheessa muutamille kavereille, jotka sitten alkoivat puhumaan minua ympäri, että kuvia pitäisi saada nettiinkin kaikkien katseltavaksi. En oikein syttynyt ajatukselle, mutta saivat pannahiset puhutuksi minut ympäri. Muistaakseni tammikuun lopussa pukkasin ensimmäiset kuvat sivuille. Vähän myöhemmin sitten ajattelin, ettei miksi en tekisi myös blogia. Tämän sivuston kävijämäärät näette laskurista. Vaikea uskoa sitä lukua, mutta vielä vaikeampaa on uskoa kuvasivujen kävijämäärää. Eilisen tilaston mukaan sivuilla on vieraillut 9700 katselijaa. Tätä tahtia 10.000 kävijän raja ylittynee muutamassa viikossa. En oikein voi tajuta sitä. Kävijät ovat varsin kansainvälistä porukkaa. Sen jälkeen, kun laitoin lintujen nimet tageihin englanniksi, on parina kuukautena eniten kävijöitä ollut Jenkeistä. Muita suurempia kävijämaita Suomen lisäksi ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja suuri määrä tunnistamattomia kyseilijöitä. Suunnitelmissa on katsoa mitä tapahtuu, jos laitan nimet myös saksaksi.

Yes, mennään otsikon aiheeseen.

Sommaröy on viehättävä pieni saari Tromssasta länteen, jossa kannattaa pyörähtää, jos aikaa on. Sinne voi tehdä rengasmatkan. Tiet erkanevat tai sitten yhtyvät edellisessä jutussa kehumani Eidehandelin kohdalla. Matkaa sinne on kaupungista 70-80 kilometriä. Valitsimme menomatkaksi etelänpuoleisen reitin. Sen varrelle muuten on Tisnäsin lintujensuojelualue. Pohjoisen reitin maisemat ovat jylhempiä. Matkalla ei oikeastaan näkynyt sen ihmeempiä ennenkuin muutama sata metriä ennen Brensholman kylää huomattiin lintu, jota ei autosta ehditty tunnistamaan. Äkkiä pirssi parkkin ja katsomaan vieläkö se löytyisi.

Merikihu, Stercorarius parasiticus, Kustlabb, Parasitic Jaeger

Löytyihän se ja löytyi 12 muutakin merikihua. Paikka on vähän soinen, ehkä noin neliökilometrin laajuinen nummi lähellä merta. Kuvasimme lintuja tieltä. Oletimme, että niillä on pesintä käynnissä emmekä lähteneet suolle tarpomaan mahdollisten parempien kuvien toivossa. Otin kihuista ja paikalla olleista kolmesta taivaanvuohesta vajaat neljäsataa kuvaa ennen matkan jatkumista ja häirintämme lopettamista ja ajattelin niiden riittävän. Mitä vielä. Niinkuin allaolevassa jutussa kerroin, olin päivällä kuvannut hautovaa kaakkuria ja hautovia kala- ja lapintiiroja telejatke kamerassa ja jalustan kanssa. Convertteri jäi kameraan eikä siitä ole parantamaan nopeasti liikkuvia ja jatkuvasti paikkaansa vaihatavia lintuja kuvatessa. Telejatke, vaikka Sigman 1.4 sellainen onkin hyvä, hidastaa kameran tarkennuksen toimintaa oleellisesti. Kihujen kuvista on jäljellä vajaat kaksikymmentä parasta eikä niistäkään ole yksikään toivomusteni mukainen. Molemmista värimuodoista on kuitenkin kuvat sivuillani.

Tromssa, Sommaröy

Sommaröylla on monia pieniä poukamia, joissa kalliot ja hiekkaiset rannat vaihtelevat. Tiedettin mukava sellainen poukama tien lähellä.  Sinne kiikutimme eineemme ja kokeilimme minulle aivan uutta kertakäyttögrilliä. Olipa yllättävän tehokas värkki. Eidehandelista ostetut possun lihat valmistuivat yhtä nopeasti ja mehukkaiksi kuin kotoisassa pallogrillissäkin. Ökyä olisi jäänyt vielä toisen ehkä kolmannenkin satsin paistamiseen. Kuvassa eivät näy ne hiekkaiset osat rannasta, mutta niitä luikerteli kallioden välissä. Olimme esimmäisinä sillä rannalla, mutta se taisi olla kaikkien tiedossa, koska sinne kerääntyi pikkuhiljaa muitakin grillaajia.  Paikalla pyörähti myös riskilä, jota kuvasin, mutta en ole ehtinyt katsoa saisiko siitä kelvollista kuvaa sivuille. Muuten siellä oli vain lokkeja.

Sommaröystä länteen on lyhyen, mutta korkean sillan jälkeen pieni saari Hillesöy. Sen tuulensuojaisella puolella on joitakin omakoti- tai kesähuvilataloja. Tie päättyy sinne. Parkkipaikan vieressä on pieni kukkula, jonka takana aukeaa avomeri. Sieltä on mahdollista putkella saada mielenkiintoisia havaintoja ainakin keväisin. Merihanhia, meri- ja karimetsoja, riskilöitä, alleja jne.

Lofoten, Ramberg

Minulla ei ole kuvia Tromssan seudun hiekkaraanoista kaupungin rantoja lukuunottamatta. Laitan tähän mukaan muutama vuosi sitten Lofooteilla otetun kuvan Rambergin kylän rannasta.  Rannan hiekka ei ole hiekan väristä vaan paljon vaaleampaa. Niinkuin edellisessä blogissa kirjoitin, hiekka on kotiloiden ja simpukoiden hienokksi jauhautunutta kuoriainesta

 

 

 

 

Taas Norjassa käymässä

Loman ensimmäisen viikon jälkeen lähdin ajelemaan taas pohjoiseen päin. Yöksi jäin Kilpikselle. Illalla kiertelin järven rantoja pari tuntia ilman mitään merkittävää havaintoa. Aamulla lähdin tuttua reittiä kävelemään Luontotalolta Tsahkaljärvelle päin. Pitkällekkään en päässyt, kun näin vastaan tulevan nuoren miehen, joka kävi tarkastamassa pönttöjä. Arvasin heti kenestä on kyse. Tapasin Aki Aintilan, joka oli laittanut haviksiaan LLY:n sivuille. Aki kertoi olleensa aikaisemmin parin viikon exkursiolla Kilpisjärvellä, mutta pestautuneensa nyt paikalle koko kesäksi. Aki kertoi kahdesta sekapesinnästä. Toinen oli hömö- ja lapintiaisen pönttöpesintä luonnonpuiston alueella ja toinen paljon mielenkiintoisempi. Aki näytti minulle gepsistä paikan, jossa pöntössä pesii höpintiaisen ja hömötiaisen sekapari. Paikka oli noin puolentoista kilometrin päässä meistä. Kävin etsimässä pönttöä, mutta en löytänyt sitä ulkomuistin perusteella. Mukanani ei ollut tutulla paikalla karttaa, johon olisin pöntön paikan voinut merkitä. Olisi mielenkiintoista nähdä nämä 3/4-osageeniset linnut edellyttäen, että pesintä onnistui.

Tromssa, Telegraphbukta

Norjaa on maailman sivu pidetty puheissa mahdottomana matkailumaana säiden takia; aina sataa. En ole samaa mieltä. Tänä vuonna olen käynyt Norjassa kaksi kertaa. Toukokuussa olin Varangilla kuusi päivää. Siellä oli yksi sade- ja myrskypäivä. Muutoin paistoi aurinko ja meri oli lähes tyyni. Nyt olin Tromssan seudulla kolme päivää ja siellä oli t-paitakeli ja niinkuin kuvasta näkyy tyyntä. En enää muista kuinka monta kertaa olen maassa viime vuosina käynyt, mutta yhden 3 päivän reissun olen joutunut kulkemaan sateenvarjon kanssa. Eihän siellä alkukesästä varsinkaan ole merestä johtuen yhtä lämmintä kuin täällä. Kokemukseni mukaan norjalaiset ovat samanlaisia humantereita kuin skotitkin. Kun lämpömittari näyttää himpun yli kymmenen astetta väki alkaa liikkumaan t-paidoissa ja shortseissa. Huh.

Saukko

Ensimmäisenä iltana kävin vanhassa tutussa paikassa Prestvannetilla. Pieni Harjulampea pienempi lampero aivan keskellä kaupunkia. Siellä pesii useita kaakkuripareja vuosittain. Lisänä molempia tiiralajeja ja lokkeja tavalliemmista vesilinnuista puhumattakaan. Osa Ympäristöstä on pesimäaikaan rauhoitettu. Lammen rannoilla kamera kaulassa kierrellessä ihmiset jäävät usein juttelemaan ja kertomaan omia havaintojaan. En kerinnyt pitkällekkään, kun muuan pariskunta tuli kertomaan nähneensä paikalla muutama päivä aikaisemmin saukon. Kiertelin lampea ja yritin kuvata hautovaa kaakkuriemoa kun lokit ja tiirat nousivat varoittelemaan ja pitämään mieletöntä mekkalaa. Katselin taivaalle ja etsin petoa. Suunta vain oli väärä. Älysin katsoa maahan päin ja parinkymmenen metrin päässä se saukko lymysi ja etsi linnun pesiä.

Toisena iltana lähdin ystävien kanssa Tromssasta länteen olevalle Sommaröyn saarelle piknikille. Olen käynyt siellä aikaisemminkin. Viehättävä pikkusaari, jossa on lukuisia pieniä, kauniita ”hiekkarantoja”. Norjalaiset hiekkarannat ovat harvoin oikeita hiekkarantoja. Se vaalea aines, joka rannoilla on, on vuosituhansien aikana hienoksi jauhautunutta kotiloiden kuorimassaa. Matkalla käytiin ostamassa noin kymmenen kilometriä sillasta etelään olevasta Eidehandelista evästä. Kauppa on ainoa kulmakunnan ketjuihin kuulumaton liike, jossa on loistavat valikoimat liha ja kalatuotteita. Kukaan ei minulle ole maksanut eikä maksa mainoksesta, mutta käykää ihmeessä kaupassa, jos sielläpäin liikutte. Norjalaiset ovat ihastuneita kertakäyttögrilleihin. Niiden raakileita näkee aamuisin varsinkin nuorison suosimissa paikoissa. Siellä täällä on kontteja, jotka on tarkoitettu vain käytettyjen grillien keräämiseen. Kertakäyttögrilli tarttui meidänkin matkaan marinoitujen possunlihojen ja perunasalaatin yms mukana. Matka Sommaröylle ja siitä vielä edelleen Hillesöylle ja edelleen kotiinpäin jatkuu seuraavassa kyhäelmässä