Yritän parantaa tapani


Edellisestä kyhäelmästä on vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Esitän ainakin tekosyitä. Toukokuun alun jälkeen on kuvavarastoon kertynyt  7000-8000 uutta kuvaa, joita olen yrittänyt karsia vähemmäksi. Aurinko, onneton, on räköttänyt liian monena iltana suoraan silmiini tietsikan ääressä ja tehnyt homman mahdottomaksi ennenkuin on painunut vastapäisten talojen taakse. Mitä pidemmälle syksyä kohti mennään, sen enemmän minulle jää aikaa istua kunnolla myllyni ääressä. Nyt aurinko on armollisesti pilvessä, joten palaan edellisen kirjoituksen lupaukseen jatkaa laiturihaviksista kertomista.

Telkän poikanen?

Koko lomani ajan näin melkein päivittäin kuvan yksinäisen telkänpoikasen, jos nyt oikein osasin lajin määrittää. Oliko se jo vieroitettu, eksynyt emostaan vai olivatko emo ja muut poikueen linnut kuolleet syystä tai toisesta. Se oli melko kookas jo ja näytti pärjäävän vallan mainiosti omillaan. Paikalla kävi silloin tällöin telkkäpoikue, jonka untuvikot olivat huomattavasti tätä pienempiä. Veijari yritti liittyä poikueen joukkoon, mutta emo ajoi sen kylmästi kauemmaksi omista poikasistaan. Sinnikkäästi se yritti päästä porukkaan mukaan kolmekin kertaa, mutta joutui sitten luovuttaman ja ja jatkamaan  omin nokkineen. Sinne se jäi kiertelemään lomani loputtua ja uskon sen selvinneen yksinkin.

Saarijärven Pyhäjärvestä on julkaistu joitakin vuosia sitten kirja. Siihen on linnustoa käsittelevän osion kirjoitanut kuikkatutkijana tunnettu Jukka Virtanen. Hänellä on mökki omaani vastapäisessä saaressa.

Härkälintu, Prodiceps grisegena, Gråhakedopping, Red-necked Grepe

Virtanen on kartoittanut tietääkseni useita kymmeniä vuosia järven lintukantoja. Kirjan mukaan härkälintu on Pyhäjärven yleisin pesivä vesilintu. Toisena tulee telkkä. Monena vuotena mökin ympärillä on pesinyt kaksi härkälintuparia, joiden reviirien raja on kulkenut jossain mökkini niemenkärjen tietämillä. Olen useammin kuin yksi tai kaksi kertaa herännyt aamuyöstä, kun herrat härkälinnut ottavat mittaa toisistaan reviirien rajalla. Voinette kuvitella äänimaailman. Tänä kesänä näytti kuitenkin olevan vain yksi, meiltä länteen oleva reviiri ja sain nukkua yöni rauhassa. Kuvan lintu on palaamassa laiturini ohitse sieltä aikaisemman toisen parin reviiriltä ahven nokassaan viemessä sitä poikasilleen. Härkälinnun poikaset viettävät havaintojeni mukaan hyvin piiloittelevaa elämää kotikaislikon kätköissä ja tulevat näkyville vasta lähes aikuisen linnun kokoisena.. Tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa näkemään vilaukselta kaksi untuvikkovaiheen poikasta. En osaa arvioida niiden ikää, mutta ruumiin pituus oli vajaat 20 senttiä. Yleensä vesilintujen untuvikot ovat hellyttävän näköisiä palleroita, mutta nämä olivat rumia kuin mustin synti. Tummanharmaita otuksia, joiden untuvat ja sulkien alut sojottivat mikä mihinkin suuntaan. Niitä katsoessa oli vaikea kuvitella, että niistä tulee aikuisena kauniita lintuja.

Nuoruudessani selkälokit olivat kalanperkuupaikan kingejä, napsivat haluamansa ja muut saivat rippeet. Lokit oppivat nopeasti tietämään mistä herkkupaloja saa vähällä vaivalla. Meillä on aina ollut yksi ja sama paikka, jossa verkosta tai onkimalla saadut kalat perataan. Kun joku istuu sille tietylle kivelle, ympärille kerääntyy heti lokkeja. En muista koska porukassa on viimeksi ollut selkälokkeja.. Ei niitä ole näkynyt muutenkaan moneen vuoteen. Olen jo pelännyt, että niitä ei enää järvellä ole. Tänä kesänä vastapäisen saaren rannassa näkyi aamuisin ja iltaisin kaksi selkälokkia. päivisin ne olivat ties missä. Lohduttava havainto.

Kuikka, Gavia arctica, Storlom, Black-throated Loon

Minkäänmaailman tilastoja minulla ei ole, mutta omien havaintojen perusteella kuikat ovat lisääntyneet Pyhäjärvellä viime vuosina. Päivittäin näin niitä yksin tai 2-6 linnun pikkuparvissa. Suurimmassa laskemassani parvessa oli yhdeksän lintua. Se jäi kuitenkin melko kauaksi viime kesän suurimasta parvesta, jossa laskin viisitoista lintua. Olin sen verran aikaisin lomalla, että nyt en nähnyt yhtään poikasta. Viime kesänä elokuussa näin kolme poikuetta, joissa kahdessa oli yksi poikanen ja yhdessä kaksi.

Otsikko lupaa, että enää ei tulisi melkein kolmen viikon paussia juttujen väliin. Mitkä sormet ne pitikään olla selän takana ristissä, ettei lupaus pidä. No, yksikään ei ole. Lomaltakin on vielä kerrottavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s