Hornöyalla


Opastekyltti
Riskilä, Cepphus grylla, Tobisgrissala, Razorbill

Keskiviikkoaamuna pilvet olivat tipotiessään ja tuuli oli tyyntynyt. Herättyämme auton lähellä oli noin kolmesataa merisirriä lämmittelemässä auringon paisteessa. Taas pääsimme niitä yllättävän lähelle kuvaamaan. (Kuvia kuvasivustolla linkin takana). Ajoimme sitten hyvissä ajoin satamaan katsomaan mitä kuvattavaa sieltä löytyisi. Paikalla oli reissun ainoa riskilä. Bertus oli sopinut kuljetuksen saarelle kymmeneksi, mutta kuulimme, että aamun ensimmäinen ja ainoa kuljetus onkin jo 9.30. Saimme Bertuksen kiinni ja hän oli viereisellä aallonmurtajalla ja ehtisi hyvin mukaan.

Lasikuituvahvisteisella kumiveneellä matka saarelle kesti viitisen minuuttia. Saaren rantavesissä uiskenteli etelänkiisloja tuhatpäisenä lauttana, jonka läpi vene ajoi. En tiedä jäikö lintuja veneen ruhjomaksi, kaikki ainakin näyttivät ehtivän alta pois. Veneessä meitä oli kuusi henkeä. Kaksi ilmeistä lintujen tutkijaa, joista ainakin toinen jäi yöksi saarelle ja nainen, joka oli paikalla alueen huoltotehtävissä ja me kolme. Matkasta veloitettiin 300NOK/nuppi eli noin vajaat 40 euroa.

Tämä oli toinen vierailuni lintusaarella. Ääni- ja hajumaailmat  ovat ihmeellisiä. Ensimainitutusta nauttii ja jälkimmäisestä vähän vähemmän. Ääniä on laidasta toiseen. Kaikkia en pysty tunnistamaan, mutta ne ovat välillä karimetsojen röhkimisestä lokkien kirkumiseen. Ja kaikki äänet ovat kuuluvissa tauotta tuhansien lintujen aikaansaamina.

Karimetso, Phalacrocorax aristotelis, Toppskarv, European Shag

Maihin päästyä tuli jotenkin päättämätön olo. Mistä aloittaa lintujen etsiminen ja mitä pitäisi kuvata. Etsittiin kaukoputkelle hyvä paikka ja kierrätettin sitä pitkin jyrkännetä. Se oli oikeastaan aivan turha kapine matkassa. Kaikki linnut olivat näkyvissä paljain silmin tai kiikarilla. Ensimmäisenä säntäsin kuvaamaan karimetsoja, joita en ole ennen päässyt kuvausetäisyydelle.  Myöhemmin huomattiin, että niistä sai kuvia todella läheltä. Jotkut yksilöt selvästi närkästyivät ja alkoivat hätistelemään kauemmaksi, jos niitä meni kolmea metriä lähemmäksi. En tiedä olivatko linnut tottuneet ihmisiin vai eivätkö ne vain välittäneet meistä. Saarella on rajat, joita ei saa ylittää. Noudatimme niitä. Rajallakin kuvatessa linnut olivat alle 20 metrin päässä ja touhusivat omiaan ikään kuin meitä ei olisi olemassakaan.

Bertus tunnisti jostain meille uuden linnun äänen. Lähellä oli luotokirvinen, joka sitten löydettin kiikariinkin. Meille lintu olisi mennyt niittykirvisenä, mutta tarkemmin sitä katsottaessa näkyi sen vähän vihreämpi väritys.

Lunni, Fratercula arctica, Lunnefågel, Atlantic Puffin

Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin nähnyt lunnia. Se oli jotenkin reissun päämäärä. Saarelle tullessamme. Löysimme pitkän etsiskelyn jälkeen kaukana yhden yksilön. Sitä yritimme tietysti kuvata, mutta eihän niistä mitään tullut.  Lunnit tulivat mereltä vasta puoli kolmen jälkeen, jolloin nittä alkoi olemaan niin paljon, ettei tiennyt mihin kameran ojentaa.

Lähdettin käymään sitten saaren päällä majakan luona. Melkein turha reissu. Sieltä löytyi kuitenkin vuodariksi kymmenkunta vuorihemppoa. Matkalla tunnistettiin viekä kaksi luotokirvistä lisää. Seuraavalla kerralla sinne ei tarvitse lähteä, jos ei halua ihailla hulppeita maisemia.

Turhaa on monikin hakenut. Ivalonjoella Appisjoen suuta vastapäätä asui kesäelinkautinen kullanhuuhtoja Viktor Koivula. Tiedossa on, että Ivalojokeen pohjoiseta laskevissa vesissä ei ole kultaa, mutta Viktor päätti yhden kesän kokeilla löytyiskö sieltä sittenkin jotain. Ei löytynyt. Joku sitten murjomaan, että sinulta se sitten meni kesä hukkaan. Viktor totesi, että ei se hukkaan mennyt. Nyt tiedän, että ei siellä mitään ole.

Etelänkiisla, Uria aalge, Sillgrissla, Commom Murre

Etelänkiislan kannat ovat Tromssan Yliopiston Ottar-julkaisun mukaan Norjassa huolestuttavasti laskemassa. Yhtenä poikeuksena mainitaan Hornöya, jossa pesimäkanta on viimevuosina vahvistunut. Molemmat kiislat olivat parhaiten kuvattivissa kalliojyrkänteillä. Etelänkiislat olivat alempana ja paremmin tavoitettavissa.

Pohjankiisla, Uria lomvia, Spetsbergsgrissla, Thick-billed Murre

Pohjankiisloja saarella pesii viitisensataa paria. Ne viihtyivät kalliopahdan yläosissa kuvausetäisyyden ulkopuolelle, mutta joitain kuvia niistäkin sain

Ruokki, Alca torda, Tordmule, Razorbill

Ruokkeja saarella pesii saman verran kuin pohjankiislojakin, mutta ne viihtyivät taas kalliopahdan alaosissa paljon paremmin kuvattavissa.

Lisää kuvia Hornöyan linnuista on kuvasivuillani ja lisää tulee kunhan ehdin niitä muokata.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s