Myräkkä


Tiistai 3.5. Tänään piti suunnitelmien mukaan mennä Hornöyalle.

Tässä jutussa menen seuraavaan aamun asti aina siihen asti, kun hypätään saarelle menenvään veneeseen.

Heräsin aamulla kuuden jälkeen auton vallattomaan heilumiseen. En heti tajunnut mistä oikein on kyse, mutta sitten unenpöpperöisenä kuulin sateen ropinan ikkunaan ja aaltojen pauhinan rannassa. Yr.no oli jo lähtiessä ennustanut tällä päivälle viikon huonointa keliä, mutta se oli vähätellyt. Tuuli kävi autoon etuvasemmalta ja sekin sai auton heilumaan ihan nokko. Mitä sitten, jos se olisi osunut suoraan kylkeen.

Kyhmyhaahka, Somateria, spectabilis, Prakteijder, King Eider

Nousin kuitenkin ylös ja asetuin oleskelutilan sohvalle kiikaroimaan merelle ja odottelemaan Krissen heräämistä. Sateen kasteleman ikkunan läpi ei näkynyt mitää ihmeellistä. Istuin paikallani puolinukukusissa välillä merelle kiikaroiden. Saatoinpa ottaa välillä muutaman minuutin aamutorkkujakin. Muuattta haahkaparvea katsellessani uni karisi silmistä. Reissun kolmas elis kyhmyhaahka oli parvessa mukana. Krisse äkkiä hereille ja ulos uhmaamaan luonnon voimia. Tuuli oli niin kova, että kiikarointi oli vaikeaa, saati sitten kuvaaminen, koska tuuli tarttui kroppaan ja oli melkein mahdotonta seisoa täysin paikallaan. Kuvaamista haittasi lisäksi korkea aallokko, jonka sekaan linnut tuntuivat välillä häipyvän ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi. Muutama huono kuva siitä kuitenkin tuli. Kuvassa kyhmyhaahkan vasemmalla puolella olevan haahkapariskunnan vieressä on nuori, keltanokkainen kyhmyhaahka, josta näkyy aallon takaa vain pää. Aamun mittaan kyhmyhaahkoja löytyi kolme kappaletta. Sitä olen etsinyt kaikilla Norjan vierailuillani. Väilillä Krissellä on ollut tiedossa tarkka paikka, jossa lintu on vaikkapa aamulla nähty, mutta ei ole koskaan ennen osunut kohdalle.

lintujen tarkkailua autosta

Palattiin auton suojaan ja yritettiin sieltä käsin katsella tapahtumia merellä. Sateen kastelema ikkuna haittasi havannointia yllättävän vähän. Enemmän hommaa vaikeutti auton heiluminen. Puoli kymmenen aikaan Bertus tuli paikalle kyselemään lähdetäänkö sinne saarelle vai ei. Hän oli varannut meille kyydin kymmeneksi. Yhdessä todettin, ettei siinä ole mitään järkeä ja sovittiin lähtö seuraavaksi aamuksi. Kummallakin oli varasuunnitelmissa käynti Vardön pohjoispuolella Hamningbergissä. Olimme saaneet siitä vinkin Honkolan Juhanilta. Paikalle menevää noin 50 kilometrin pituista tietä ei pidetä auki talviaikaan. Meille kerrottiin, että tie on aurattu ja aukaistu pari päivää aikaisemmin, mutta ei virallisesti. Tien käyttäminen on jokaisen omalla vastuulla.

Suomen kielessä on käyttökelpoinen ja kaikkien tuntema sana, kun jotain kohdetta katsellaan kiikarin avulla: kiikaroida. Jos tarkkailua tehdään tähti-, lintu- tms muun kaukoputken avulla, ollaankin jo sormi suussa. Mitä tehdään. Voitaisiinko vaikka putkiloida.  Pitäisikö kielitoimostolle lähettää meili vähän kieli poskessa uudissanasta.

Hamningsbergin tie
Hamningsbergin tie

Hamninbergin tie oli mielennpainuva, niinkuin jo tuolla jossain alempana olevassa jutussani kerroin. Tie kierteli parinkymmenen kilometrin matkan kuun tai jonkun muun planeetan mieleentuovia pieniä, teräviä kalliolohkareita. Hienoimmissa paikoissa ei ollut mahdollista pysäyttää autoa yksikaistaisella, hyvällä ja asfaltoidulla tiellä, koska sillä liikkui jonkin verran erilaisia huoltoajoneuvoja. Viereisessä kuvassa näkyy kuitenkin maistiaisia kalliomuodostelmista. Perillä oli pyyntö jättäää auto ennen kylää olevalle parkkipaikalle luonnon säästämiseksi.. Teimme työtä käskettyä. Viereisellä lumilaikulla lenteli kymmenkunta pulmusta. Piti nekin tulla hakemaan vuodariksi täältä, yli 700 kilometrin päästä. Kylässä on vain muutama talo. Sataman vieresä oli kolme vanhaa, todennäköisesti 1800-luvulta peräisin olevaa turvekattoista taloa, joiden räystäistä haimme ensihavaintoja varten tuulen- ja sateensuojaa. Paikalta löytyi vain nuori riskilä, jonka määrittämiseen tarvittiin kirjaa.

Bertus oli ajanut kylmän rauhallisesti kylän läpi ja sieltä hänet löysimme. Siellä paukahti sekä Krisselle että minulle kaksi elistä. Bertus oli löytänyt läheltä rantaa jo 2 jääkuikkaa, joiden paikan hän neuvoi. Aaallokko oli noin puolitoismetristä ja linnut hävyyksissä niiden välissä. Lopulta ne löytivät ja vartin päästä vielä 3 lisää. Satoi tuulen mukana sen veran, että toisen käyttäessä putkea toisen piti toimia tuulilasinpyyhkijänä eli kuivata paperilla putken etulinssiä. Sitten tuli se reissun toinen missi. Bertus huomasi oikealta läheltä lähestyvän isolokin, joka lensi parinkymmenen metrin päästä ohi. Kamera oli repussa sateensuojassa ja lintu oli mennyt rantalkallioiden taakse ennenkuin kamera oli kourassa. Tämä missi ei harmittanut lähellekkän niin paljon kuin edellisen päivän merikotkasta ottamatta jäänyt kuva. Nyt oli kyse olosuhteista, kotkan kanssa omasta valmistautumattomuudesta

Pikkukajava, Rissa ridactyla, Tretåig mås, Blakc-legged Kittiwake, räntäsateesa

Vardössä oli taas ongelmana saada akut lautaukseen ja muistikortit tyhjennettyä. Paikallinen hotelli tarjosi mielihyvin sähköt. Pari tuntia siinä kaikkiaan meni. Sinä aikana tuli se pikkumissi. Jossain vaiheessa lähdin käymään vessassa. Krisse oli sinä aikana kuulemma kuin kuumilla hiilillä, että ehdinkö paikalle. Hotellin eteen oli laskeutunut alli, joka kuitenkin jatkoi matkaansa ennenkuin tulin paikalle. Jäi vain yksi vuodari saamatta. Parkkipaikalle lähdettäessä kuvattiin vielä pikkukajavia pesintäpuuhissa ja räntäsateessa. Kovin kauan ei pakalla voitu viipyä, etteivät kamerat kastu kuvasuskelvottomaan kuntoon.

jalanjäljet

Illalla tuuli tyyntyi ja taivas alkoi selkeentymään. Autolla avattiin hanapakkaus ja juotiin pari lasillsita viiniä ja taas kerran oltiin varsin tyytyväisä elämäämme. Sitten päätettiin lähteä etsimään sitä minun päivällä näkemättä jäänyttä allia. Käveltiin kaupungille, mutta eihän sitä satama-altaasta enää löytynyt. Sataman aallonmurtajalla oli paikallinen Hollywood Boulevard, johon tähdet olivat käyneet jättämässä jälkensä tuoreeseen betoniin.

Merisirri. Calidris maritima, Skärsnäppa, Purple Sandpiper

Yö nukuttiin hyvin. Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja taivas pilvetön. Olimme taas hereillä hyvissä ajoin ja ennen saarelle lähtöä kuvattiin paljon auton viereen leiriintyneitä merisirrejä, joita oli paikalla auringossa lämmittelemässä noin 300 lintua. Taas kerran niitä päästiin kohtuulliselle kuvausetäisyydelle. Yritettin lähteä etuajassa satamaan etsimään alleja. Eihän niitä siellä ollut. Hyviä kuvia kuitenkin riskilästä, joita en nyt tähän laita, koska Suomi-Ruotsi peli odottaa. Aikanaan ainakin yksi niistä on kuvasivuillani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s