Vesisaaresta Vuoreijaan


Aamulla haahkat olivat tiessään. Muutamia yksilöitä näkyi kauempana merellä, mutta jonnekin se illallinen suuri parvi oli hävinnyt.

Vähän hölmöä kirjoittaa blogiin jatkokertomusta. Lukijan pitäisi tietää mitä alempana olevissa jutuissa on kerrottu. Mutta näin ajattelin edetä päivä tai kaksi kerrallaan kunhan aikaa on jutustelulle.

Vadsössä merenpuolella, sillan takana on Kulturpark, jossa on jälkiä kivikautisesta asutuksesta. Alue on myös luonnonsuojelualue, jossa pesii opastaulun mukaan paljon kahlaajia. Aamu oli kylmä, kun lähdimme kiertelemään aluetta. Toppavaatetus ei ollut yhtään liikaa, vaikka aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta. Tuuli navakasti pohjoisesta.

kalastuslaiva palaa mereltä lokkien ympäröimänä

Löysimme tuulensuojaisen paikan ja jäimme siihen istuskentelemaan ja ihailemaan maisemia.Seurasimme mereltä palaavia kalastusaluksia ja pitkin rantaa lentäviä lintuja ja nautimme elämästämme. Lokit olivat enemmistönä, mutta meni siinä haahkoja, tukkakoskeloita (vuodari muuten) ja muutama allihaahkakin. Lähistöllä oli kaksi pyöriäisen raatoa. Mietittiin mikä nekin oli tappanut. Aallot sitten heittäneet ne pitkälle kuivalle maalle.

Tunturikiuru, Eremophila alpestris, Berglärka, Norned Lar

Yks kaks paikalle lehahti viisi pikkulintua. Emme lennossa niitä tunnistaneet mutta ne laskeutuivat melko lähelle rantakivikkoon, johon hävisivät. Pitkän kiikaroinnin jälkeen ne löytyivät. Taas tuli minulle vuodari ja Krisselle elis. Tunturikiuruilla oli kivikkoon erinomainen suojaväri, mutta sitten ne nousivat rannemmaksi kuivien levälauttojen päälle, jossa niitä sitten päästiin kuvaamaan. Kaukaa tosin eikä yhdestäkään kuvasta tullut kelvollista kuvasivuille.

Kymmenen minuuttia näiden kuvien ottamisen jälkeen sää muuttui täysin. Taivas meni pilveen, tuuli yltyi ja alkoi satamaan rakeita. Kiersimme pois alueelta toista kautta kuin olimme tulleet ja sade hakkasi naaman turraksi. Sitä kesti parikymmentä minuuttia ja taivas kirkastui taas, mutta tuuli jäi. Kävelimme kaupunkiin kahville paikalliseen koditoriaan. Iso paikka, joka oli lähes täysi. Taas kerran tuli todettua, että norjalaiset eivät osaa tehdä kunnon kahvipullaa. Jos Antikaapo möisi samanlasia tuotteita, sitä syytettäisiin kolme päivää vanhojen viinereiden myymisestä ja Maritta saisi piankin panna kahvilansa kiinni. Tromssassa on pääkadulla, melkein tuomiokirkkoa vastapäätä Helmersens-niminen pieni paikka, jossa saa erinomaista pullaa ja focassa-leipiä ja muita herkkuja. Paikan perustaja ja vieläkin osaomistaja onkin italialainen. Kahvila on pieni, sisälle sopii istumaan puolenkymmentä ihmistä ja kesäaikaan ulos samanverran. Kannattaa käydä jos Tromssassa pyörähdätte.

Sitten oli aika etsiä sähköä. Kävimme kysymässä paikalliselta huoltamolta voisivatko he ladata kameroidemme akut. Asia järjestyi, kun lupasimme tankata auton samalla. Se oli tarkoituksemmekin, koska tietojemme mukaan Vardön ainoa huoltoasema olisi suljettu talvella. Tieto oli kuitenkin väärä. Sulkeminen oli ollut vain välaikaista ja paikka oli taas auki. Akkujen latautuessa lähdimme kävelemään satamaan. Siellä oli muutama allihaahka hyvällä kuvaushollilla ja hetken päästä huomasimme ensimmäiset merisirrit. Taas yksi elis. Eikä kameraa tietenkään matkassa. Kirosimme tuuriamme, koska arvelimme niiden jäävät ainoiksi sirreiksi joihin törmäisimme. Pelko oli kuitenkin aiheeton. Kuvasin niitä kuitenkin G11:sta satamalaiturilta suoraan ylhäältäpäin.

Merisirri, Calidris maritima, Skärsnäppa, Purple Sandpiper

Kahden maissa lähdimme ajamaan eteenpäin. Ensimmäinen pysähdys oli Ekkeröyssä. Tiesimme sen hyväksi lintupaikaksi. Valmistautumisemme oli ollut vähän huonoa. Siellä olisi ollut kalliopahta, jolla pesii satoja lintuja. Huomasin asian vasta kotiintultua selallessani Ottar-julkaisua. Emme sitä löytäneet. Kiertelimme paikalla aikamme ja löysimme parinkymmenen merisirren parven, joka päästi kelpo kuvausetäisyydelle varovasti lähestyen. Muutenkin ne vaikuttivat melko luottavaisilta ja helposti lähestyttäviltä linnuilta. Sirrejä vilisi sitten tästä eteenpäin vähän joka paikassa. Muita rantalintuja meriharakkaa lukuunottamatta  ei paikalla vielä ollut tai emme niitä löytäneet.

Tälle reissulle sattui kolme missiä. Kaksi isompaa ja yksi pienempi. Pahin niistä muutaman kilometrin päässä Ekkeröystä.

Olimme jo ihmetelleet, miksemme ollet nähneet yhtään merikotkaa olimmehan kuitenkin ajaneet jo toistasataa kilometriä vuonon rannassa.. Kotkat ovat varsin yleisiä Norjan rannikolla. En muista yhtään Tromssan reissua ettenkö niitä olisi nähnyt.

Kokemus on opettanut, että kuvaushommissa pitää olla aina valmiina. Nyt en ollut.

Merikotka, Haliaeetus albicilla, Havsörn, White-tailed Eagle

Näimme kaukaa merikotkan liitelevän matalalla tien päällä ja se laskeutui hetken päästä rantaan. Luulimme nähneemme paikan ja pysäköin auton pienelle levikkeelle olettamamme paikan kohdalle. Auto jäi käyntiin ja istuimme turvavöissä ja etsimme lintua. Olimme kuitenkin ajaneet siitä ohi. Krisse huomasi linnun tulevan auton takaa. Se lensi 30 metrin päässä kolmen, neljän metrin korkeudella ohitsemme taustanaan vuonon vastarannan lumilaikkuiset rinteet. Elämäni kotkakuva jäi ottamatta vain sen takia etten sammuttanut autoa ja noussut ulos kameran kanssa niinkuin yleensä teen. Samanlainen mahdollisuus tuskin toistuu minun elinaikanani. Sammutin auton, irroitin turvavyön ja etsin kameran käsiini, mutta olin raakaasti myöhässä. Kaukaa takaapäin otettuja petokuvia minulla on ennestäänkin ihan nokko. Itselleni lohdutukseksi vieressä Hornöylla korkealla kaartelevasta linnusta otettu kuva. Merikotkia näimme matkan aikana sitten kaikkiaan 12.

Ennakkomaistiaisia Hornöyasta

Vardön turisti-info neuvoi meille paikan, jossa voisimme yöpyä. Sinne kuulemma kokoontuvat saarelle menijät ennen ja jälkeen visiittiä. Sähköstä ei taaskaan tietoakaan. Paikka oli meren rannassa. Siitä oli suora näköala retkemme pääkohteeseen Hornöylle, jonne kuvittelimme menevämme seuraavana päivänä. Heteken päästä perästämme tuli paikalla suomalaisissa rekistereissä oleva henkilöauto, jonka kuljettaja jäi kiikaroimaan saarelle. Menin jututtamaan kaveria, mutta hän osoittautuikin hollantilaiseksi. Hän oli lentänyt Ivaloon ja vuokrannut sieltä auton vain päästäkseen katselemaan Varangin lintuja. Pertuksen kanssa sitten liikuimme tulevat kaksi päivää aika tiiviisti yhdessä.

Paikalla lenteli edestakaisin merimetsoja. En oikein päässyt perille minne ne menivät ja mistä tulivat. Niitä saattoi olla yhtäaikaa näkyvillä yhdessä karimetsojen kanssa useita kymmeniä. Kuvasimme niitä lentoon siihen asti kunnes valo alkoi loppua lenkuvia varten.

hylje

Sitten illallisen tekoon. Tällä kertaa pääsimme jo syömään asti ennekuin häiriö tuli paikalle. Yks kaks aivan auton vieressä nousi pintaa hylje kala suussaan. Lokit lehahtivat heti ympärille ilmaisen makupalan toivossa. Hylje viihtyi paikalla sen aikaa, että ennätimme ulos autosta ottamaan siitä muutaman kuvan.

Hetken päästä auton lähelle tuli vielä merikihu, mutta se lensi tiehensä ennenkuin ehdimme ulos kuvaamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s