Varangin ensimmäiset 2 päivää


Vappuaamu Saariselällä

Asuntoauton saimme vappuaattona puolenpäivän jälkeen. Auton vieressä seistessä tuli vähän nöyrä olo. Näinkö helkkarin iso se olikin. Korkeutta yli kolme metriä ja pituutta taisi olla seitsämisen metriä. Miten tämmöistä ajetaan. Helppo ajetttava loppujen lopuksi, kun vain muisti, että auto on kaksi kertaa suurempi joka suuntaan, kuin oma pikkusitikka. Matkaan päästiin kolmen jälkeen. Ensimmäinen pysähdys oli Petkulan parkkipaikalla. Soilla oli vain kaksi töyhtöhyyppää. Yöksi päätettiin jäädä Saariselälle. Yöllä oli satanut lunta tai räntää ja aamulla oli vielä pakkasta . Käytiin aluksi Kaunispään päällä kiertelemässä ja katselemassa, mutta sieltä ei löytynyt yhtä räksää lukuunottamatta mitään.

Ivalossa tankattiin kärry ja dieseliä upposi rapeat 60 litraa. Tankki ei ollut lähtiessämme aivan täysi, mutta päätettiin ottaa matkanteko vähän rauhallisemmin ja pudotettiin matkanopeus 80 km/h ja löpön kulutus pieneni.

Inarissa Juutuanjoen sulasta löytyi 13 isokoskelokoirasta, 2 mustalintua ja 1 kuikka telkkien ja lokkien seurasta.

Suopöllö, Asio flammeus, Jorduggla, Short-eared Owl

En tiedä tarkkaa nimeä paikalla. Lihavakalajärvien jälkeen eräässä notkelmassa, jonka jälkeen oli postilaatikossa osoite Säytsjärvi, oli lintuja. Notkelmaan ajaessamme näimme suopöllön lentelevän tien vasemmalla puolella. Auto saatiin parkkiin pienen liittymän kohdalla tien ulkopuolelle ja vähän ajan päästä suopöllöjöä olikin 3 kiertelemässä. Hangella vilisteli sopuleita, joita pöllöt taisivat olla jahtaamassa. Paikalla oli myös 4 metsähanhea. Viitisen kilometriä myöhemmin tien päällä kierteli vielä neljäskin suopöllö.

Matkaa jatkettiin pikkuhiljaa ja Vardössä oltiin kahdeksan maissa Suomen aikaa. Aika metkaa, että meidän itäpuolellamme on laaja alue, jonka aika on tunnin jäljessä Suomen ajasta. Kyselimme paikallisilta sähköpaikkaa autolle, mutta sitä ei, niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroin,  ei ollut olemassa. Meille kerrottiin, että ajakaa kirjaston viereiselle täyttömaaalueelle. Siinä yöpyvät kaikki muutkin asuntovaunuilijat ja -autoilijat. Sinne köyräsimme mekin itsemme.

Kaunispäällä käytiin poislähtiessä perinteisellä munkkikahvilla. Sen jälkeen ravintoa olivat tarjonneet pähkinät ja rusinat. Ei kun ruoanlaittopuuhiin. Auton vieresä meressä oli pari- kolmesataa haahkaa uiskentelemassa. Ikkunan läpi kiikaroin parvea ja eineksen laitto jäi siihen. Reissun eka elis oli löytynyt. Haahkojen joukossa oli

Allihaahka, Polysticta stelleri, Alförrädare, Steller`s Eider

viitisenkymmentä allihaahkaa. Käytiin kuvaamassa lintuja. Haahkat ovat yleensäkin vaikeita kuvattavia vaikka niitä on paljon pitkin Norjan rannikkoa. Elelevät yleensä merellä kaukauna kuvausetäisyyden ulkopuolella. Vaikka olen niitä yrittänyt kuvata kaikilla Norjan reissuillani, olen saanut vain harvoja kuvia niistä. Uivat pannahiset ulommas merelle heti kun niitä yrittää lähestyä. Nyt ne pysyttelivät jollain lailla kuvattavissa, mutta niistä tuli vain muistokuvia, joita ei oikein sovi julkisesti esitellä. Oheinen kuva on pari päivää myöhemmin Vardössä satamalaiturilta otettu kuva.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s