Varangin reissu


Nyt ollaan jo matkalla kotia kohti. Kirjoitan tätä lainatulla raijattavalla ja kaverin mokkulan piikkiin.

Asuntoauto on parkissa Kaamasessa Neljän Tuulen Tuvan sähköpaikassa. Sähkön saanti onkin ollut koko matkan suurin ongelma. Vestre Jakobselvin jälkeen ei ole mahdollisuutta saada autoa sähköpiuhan päähän. Eläminen ja oleminen toki onnistuu kaasunkin varassa, mutta kameran akkujen lataus ja muistikorttien tyhjennys ei kaasuvalolla onnistu. Vesisaaressa bensa-asema lupautui lataamaan akut, kun lupasimme tankata auton ennen matkan jatkamista. Vuoreijassa taas paikallinen hotelli tarjosi apuaan ja saimme ladattua akut ja tyhjennettyä kortit ulkoisille kovalevyille.

Matkaan päästiin vapun aattona kolmen maissa. Parin pysähdyksen jälkeen yövyimme Saariselällä. Yöllä oli satanut lunta, mutta aamu oli kirkas.

Vappupäivänä ajettiin sitten suoraan Vesisaareen. Auto osoittatui varsinaiseksi juopoksi. Tankki ei lähtiessä  ollut aivan täynnä, mutta kolmensadan kilometrin jälkeen löpöä upposi 60 litraa. Päätettiin pudottaa vauhti 80 km/h ja kulutus pieneni heti.

Vesisaaressa ei tosiaankaan löytynyt autolle paikkaa ja paikalliset kertoivat, että muutkin yöpyvät kaupungin kirjaston viereisellä alueella. Sinne mekin sitten suunnistimme. Auton vieressä meressä ui reissun eka eliksiä  – allihaahkoja.

Aamulla kiertelimme vielä Vesisaaren alueella jalan ja sieltä löytyi lisää vuodareita.

Lintuihin palaan myöhemmin kuvien kera.

Vuoreijassa paikallinen info neuvoi meidät parkkipaikalle, josta on suora näköyhteys pääkohteeseemme Hornøyan saarelle, ja jossa kuulemma sinne menijät kokoontuvat. Sinne tuli heti meidän peräämme hollantilainen harrastaja, joka oli lentänyt Ivaloon ja vuokrannut auton vain päästäkseen katsomaan sen alueen lintuja. Liikuimme pari päivää hänen kanssaan. Bertus oli liikkunut laajalti maailmalla lintujen perässä. Hänen asiantuntemuksestaan tulimme hyötymään myöhemmin.

Tiistai oli meidän suunnitelmissamme Hornøya-päivä. Yöllä oli noussut autoa keikuttava tuuli ja räntää satoi vaakasuorassa. Sovittiin Bertuksen kanssa, että siirretään käyntiä päivällä ja käydään Hamninbergissä, josta voisi löytyä uutta katsottavaa. Ja löytyi. Paikassa muuten kannattaa käydä vaikkei lintuja harrastaisikaan. Kylässä ei ole mitään näkemistä, mutta tie sinne on uskomaton. Kuin ajaisi jonkun huonolla maulla suunnitellun tieteiselokuvan lavasteissa.

Seuraava päivä oli sitten se Hornnøya-päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli tyyntynyt. Päivästä tuli yksi elämäni kohokohtia.

Viime yö oltiin sitten siellä Vestre Jakobselvin leirintäalueella. Olipa ruhtinaallista päästä pitkästä aikaa käymään suihkussa. Auton suihku on niin onneton, että sitä ei kannata käyttää. Leirintäalue toimi itsepalveluperiaatteella. Jos respassa oli aamulla joku, sai maksaa, jos siellä ei ollut ketään, oli leirintä ilmaista. Meidän lähtiessä paikalla ei ollut ristin sieluakaan. Jätettiin kuitenkin yhteystietoni, jos haluavat laskuttaa.

Tänään ollaan ajeltu pikkuhiljaa tänne. Matkalla on kertynyt vielä muutamia ihan hyviä haviksia.

Koko matkan tarkemman kertomisen pilkon lintuhavaintoineen päivineen pienemmiksi osiksi kuvien kanssa.

Suomen kielessä on muuten hirveän paljon ä- ja ö-kirjaimia. Näiden norjalaisten veijareiden tietsikoilla ne on kaikki useamman näppäinyhdistelmän takana. Hidastaa kirjoittamista ja raivostuttaa, mutta minkäs teet. Sponsori määrää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s