Kuinkahan aloittaisin


Sen mnkä olen kirjoittanut olen kirjoittanut. Kuvien kanssa olkoon hieman toisin. Te, jotka nyt käytte lukemassa 24.4. kirjoitettua blogiani, ihmettelette varmaan missä on se kuva, josta tekstissä kerron. Se ehti olla siellä vajaan

Laulujoutsen, Cygnus cugnus, Sångsvan, Whooper Swan

vuorokauden. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. Laskurin mukaan sen ehti nähdä 4-5 henkilöä. Kävin katsomassa kuvaa useasti omissa tiedostoissani ja olin entistä varmempi siitä että kuva on kohtuullisen hyvä. Sillä voisi olla käyttöä jossain muussakin tilanteessa, joka ei siedä tässä vaiheessa julkista esilläoloa. Siksi olen poistanut sen sieltä eilen illalla. Vieressä on kuitenkin kuva samasta linnusta saman napin painamisen aikana otettuna ehkä sekuntti, kaksi myöhemmin.

Olen huono tunnistamaan lintujen ääniä niinkuin olen monta kertaa todennut. Olen kuvaanut joutsenia välillä kyllästymiseen asti. Joutsenten ”jutustellessa” keskenään niiden ääni ja ääntely muuttuu toiseksi muutama sekuntti ennen lentoonlähtöä. En pysty itsellenikään selittämään mikä ero on saati sitten jollekin muulle. Pystyn sen kuitenkin tunnistamaan.  Tämäkin joutsenpari äänteli pitkään minun kuvatessani selin niihin lokkeja ja sinisorsia. Sitten se muutos tuli ja osasin kääntyä ympäri ja hakea toisen niistä kameran tarkennuspisteeseen ja nämä kuvat syntyivät.

Eilen uskalsin olla jo flunssan jäljiltä joitakin tunteja ulkona. Jokunen uusi laji tuli lakkariin. Mielenkiintoisin oli parissakin mielessä merikotka. Havainto syntyi nimittäin samoilta jalan- ja putkensijoilta kuin viime keväänäkin yhdessä Krissen kanssa. Jopa aika tarkalleen samaan aikaankin. Pysäköin auton Rautiosaaressa Rommantien peltojen pienelle levikkeelle. Kiikariin osui heti suuri peto, joka kuitenkin hävisi vasemmalla olevan metsän taakse. otin putken autosta ja etsin lintua uudelleen kiikariin.

Sinisorsa, Anas platyrhyncyhos, Gräsand, Mallard

Luulin sen jo lähteneen, mutta sitten se putkahti näkyviin metsän takaa ja tuli hyvin tunnistettavaksi. Muutaman kymmenen metrin päässä, omakotilaon pihassa oli perhe haravoimassa ja kuulin lasten kinuavan, että sasivatko he mennä ”lintumiehen” luokse. Huusin, että tulkaa vain ja koko perhe tuli. Isä ensimmäisenä putkeen kiinni. Ei löytänyt enää kotkaa enkä minäkään.

Toinen uusi havis olivat aamulla Kuolajoella jään reunalla torkkuvat 3 jouhisorsaa. Ne olivat putkietäisyydellä ja aivan liian kaukana kuvattaviksi. Kävin päivän päätteeksi ensimmäistä kertaa tänä keväänä Harjulammen tornissa. Siellä oli 2 kuovia, naurulokkeja ja telkkiä. Otin muutaman kuva sinisorsakoiraiden kuviokellunnasta.

Kävin joisain välissä tätä kirjoittaessani parvekkeella tupakalla. Maisema näytti autiolta. Meni hetki ennen kuin tajusin, että melkein puolitoista vuotta paikalla ollut tuulimittarini, YIT:n Rovakadulla rakennusnosturin päässä ollut lippu oli häipynyt nosturin myötä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s