WordPressin kummallisuuksia

Sain Antilta tänään meilin, että se edellisissä jutuissa mainitsemani joutsenkuva näkyy edelleen toisen kuvan alla. Menin käyttäjätunnuksillani katsomaan pitääkö se paikkansa ja siellä se möllötti. Kuva ei kuitenkaan näkynyt varsinaisilla editointisivuilla. Minä hain kuvan näkyville ja löysin toiminnon delete photo. Mikäpä siinä, poistetaan se nyt sitten lopullisesti sivuilta. Painoin hiiren namikkaa ja se todella poistui blogisivuilta, mutta niin häipyivät kaikki muutkin artikkelieni kuvat. Otsikkokuvaa myöten.

Tietojeni mukaan WordPress.com on maailman eniten käytetty ilmainen blogisivusto. Sen toiminnot ovat kuitenkin harvinaisen monimutkaisia. Minulla meni kauan ennekuin opin yhteensovittamaan kuvat ja tekstin.  Homma on pelannut tähän asti tyylikkästi. En vieläkään oikein tajua, vaikka olen selaillut WordPressin tukisivuja pitkin ja poikin, miksi yhden kuvan poistaminen vie mennessään kaikki muutkin ja jättää kuitenkin kuvatekstit jäljelle.

Korpeaa tässä vaiheessa, mutta en luovuta. Jatkan kirjoittelua uusien kuvien kanssa.

Järjestelmän ylläpitäjät ilmoittavat, että poistetut tiedot on tietyin edellytyksin mahdollista palauttaa. Saas nähdä pitääkö se lupaus paikkansa.

Mainokset

Kuinkahan aloittaisin

Sen mnkä olen kirjoittanut olen kirjoittanut. Kuvien kanssa olkoon hieman toisin. Te, jotka nyt käytte lukemassa 24.4. kirjoitettua blogiani, ihmettelette varmaan missä on se kuva, josta tekstissä kerron. Se ehti olla siellä vajaan

Laulujoutsen, Cygnus cugnus, Sångsvan, Whooper Swan

vuorokauden. Sitten tulin toisiin ajatuksiin. Laskurin mukaan sen ehti nähdä 4-5 henkilöä. Kävin katsomassa kuvaa useasti omissa tiedostoissani ja olin entistä varmempi siitä että kuva on kohtuullisen hyvä. Sillä voisi olla käyttöä jossain muussakin tilanteessa, joka ei siedä tässä vaiheessa julkista esilläoloa. Siksi olen poistanut sen sieltä eilen illalla. Vieressä on kuitenkin kuva samasta linnusta saman napin painamisen aikana otettuna ehkä sekuntti, kaksi myöhemmin.

Olen huono tunnistamaan lintujen ääniä niinkuin olen monta kertaa todennut. Olen kuvaanut joutsenia välillä kyllästymiseen asti. Joutsenten ”jutustellessa” keskenään niiden ääni ja ääntely muuttuu toiseksi muutama sekuntti ennen lentoonlähtöä. En pysty itsellenikään selittämään mikä ero on saati sitten jollekin muulle. Pystyn sen kuitenkin tunnistamaan.  Tämäkin joutsenpari äänteli pitkään minun kuvatessani selin niihin lokkeja ja sinisorsia. Sitten se muutos tuli ja osasin kääntyä ympäri ja hakea toisen niistä kameran tarkennuspisteeseen ja nämä kuvat syntyivät.

Eilen uskalsin olla jo flunssan jäljiltä joitakin tunteja ulkona. Jokunen uusi laji tuli lakkariin. Mielenkiintoisin oli parissakin mielessä merikotka. Havainto syntyi nimittäin samoilta jalan- ja putkensijoilta kuin viime keväänäkin yhdessä Krissen kanssa. Jopa aika tarkalleen samaan aikaankin. Pysäköin auton Rautiosaaressa Rommantien peltojen pienelle levikkeelle. Kiikariin osui heti suuri peto, joka kuitenkin hävisi vasemmalla olevan metsän taakse. otin putken autosta ja etsin lintua uudelleen kiikariin.

Sinisorsa, Anas platyrhyncyhos, Gräsand, Mallard

Luulin sen jo lähteneen, mutta sitten se putkahti näkyviin metsän takaa ja tuli hyvin tunnistettavaksi. Muutaman kymmenen metrin päässä, omakotilaon pihassa oli perhe haravoimassa ja kuulin lasten kinuavan, että sasivatko he mennä ”lintumiehen” luokse. Huusin, että tulkaa vain ja koko perhe tuli. Isä ensimmäisenä putkeen kiinni. Ei löytänyt enää kotkaa enkä minäkään.

Toinen uusi havis olivat aamulla Kuolajoella jään reunalla torkkuvat 3 jouhisorsaa. Ne olivat putkietäisyydellä ja aivan liian kaukana kuvattaviksi. Kävin päivän päätteeksi ensimmäistä kertaa tänä keväänä Harjulammen tornissa. Siellä oli 2 kuovia, naurulokkeja ja telkkiä. Otin muutaman kuva sinisorsakoiraiden kuviokellunnasta.

Kävin joisain välissä tätä kirjoittaessani parvekkeella tupakalla. Maisema näytti autiolta. Meni hetki ennen kuin tajusin, että melkein puolitoista vuotta paikalla ollut tuulimittarini, YIT:n Rovakadulla rakennusnosturin päässä ollut lippu oli häipynyt nosturin myötä.

Viheliäinen aurinko

Minun tietsikkani on makuuhuoneessa ikkunaa vasten. Tähän aikaan vuodesta sisään alkaa paistamaan aurinko puoli kuuden tietämissä ja piinaa jatkuu sen pitempään mitä lähempänä juhannusta ollaan. Aurinko painui vastapäisten talojen taakse juuri nyt eli kello yhdeksän. Vaikka ikkunassa on paksut mustat verhot, kuvien käsittely ja muokkaaminen on hankalaa. En kuitenkaan odota syksyn ja talven pimeitä ilmoja. Ihan hyvä näin.

Pääsiäisen alku meni sairastellessa. Jo torstaina tunsin, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Perjantaina kävin pienen reissun kaiken uhallakin Niskanperällä ja Jängiksellä. Ei olisi pitänyt. Illalla kuumetta oli minulle hurjat lukemat 38,4. Muutonseuranta lauantaina sai jäädä väliin.

Aamulla mittari näytti jo reilusti alle 37:n lukemia, ja mikäs minua sen jälkeen pitäisi kotona tähän aikaan vuodesta. Kävi Niskanperän tornilla, jossa ei mitään ihmeellistä näkynyt noin kahden tunnin aikana. En tiedä mistä joen toiselle puolelle ilmestyi yksinäinen kurki, joka löysi jostain hyvän termiikin. Se kierteli lähes siipiään räpäyttämättä toistakymmentä minuttia lisäten korkeuttaan ja suuntasi sitten matkansa pohjoiseen. Sitä oli muikea seurata.

Niskaperän jälkeen kävi Rautiosaaressa mistä ei löytynyt mitään uutta. Rommantien pelloilla oli nyt ainakin kolme kiurua laululennossa.

Pikkukuovi, Numenius phaeopus, Småspov, Whimprel

Sitten ajelin Kuolajoelle. Siellä syntyi yksi tähän asti parhaista joutsenkuvistani ihmisen muokkaamassa ympäristössä. Samlalla pysähdyksellä tuli muutamia muitakin mahdollisesti kelvollisia kuvia, joita en ole ehtinyt käydä läpi.

Läjitysalueella oli tuulihaukkakoiras pesäpöntönsä päällä varisten antamatta sille hetkenkään rauhaa.

Jossain vaiheessa näin lännestä lähestyvän kaksi kuovia. Tarkensin kameran valmiiksi toiseen niistä ja pidin nappia pohjassa sen ollessa edes joltisellakin kuvausetäisyydellä. Kuvatessa en ehtinyt miettiä läjimääritystä kuovia kun olin kuvaavinani. Kotona se sitten muuttui pikkukuoviksi.

Ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta, kun lajimääritys vaihtuu tai syntyy kotona tietsikan ääressä

Onni yksillä, pääsiäinen kaikilla

Minulla taitaa olla vapaa-ajan ongelma. En millään ehdi töiden jälkeen tehdä kaikkea mitä pitäisi tai mitä haluaisin tehdä. Onneksi  tilanne muuttuu noin puolentoista vuoden kuluttua. Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa näille sivuille vähintään kerran viikossa, mutta nyt jo on ote lipsunut.

Naakka, Corvus monedula, Kaja, Western Jackdaw

Joudutte seuraamaan ainakin kesäkuun alkuun poliisitalon naakkojen elämää. Ne ovat melkein kotiovella ja ovat liian houkutteleva kohde jättää kuvaamatta ja tarkkailematta lintujen elämää. Naakat näyttävät olevan oppivaisia lintuja. Kun ensimmäisiä kertaa niitä kuvasin ne pyrähtivät pesäpaikalleen katonreunan kautta. Nyt ne ovat mennen tullen oppineet tarrautumaan kiinni kulkuaukon alapuolelle rappauksen epätasaisuuksiin.

Naakka, Corvus monedula, Kaja, Western Jackdaw

Viimeksi kerroin, että naakat kävivät hakemassa oksia pesäänsä vain yhdestä ja samasta lehtikuusesta. Nyt näyttää kelpaavan jo lehtipuun oksatkin.

Aluehallintokeskuksen alueelta käy nyt hakemassa oksia toinenkin naakkapariskunta. En ole löytänyt niiden pesäpaikkaa, mutta jossain virastojen alueella se on.

Vaaliaamuna tuli aluehallintokeskuksen pihasta mies, joka kertoi seuranneensa touhujani useana aamuna ja kyseli miksi ihmeessä kuvaan poliistalon kattoa. Sanoi, että ei hän ole huomannut niitä lintuja vaikka työkseen liikkuu koko ajan niillä kulmilla. Ei sen enenmpää puhuttu, mutta luulisin, että oli kiinteistönhoitaja, koska oli liikkeellä aamuisin ennen seitsämää.

Töyhtöhyyppä, Vanelius vanelius, Tofsvipa, Northern Lapwing

Viime viikonvaihteessa kiertelin autolla ja jalan tuttuja havaintopaikkoja. Viikonlopun ”saaliina” oli vain neljä utta lajia: töyhtöhyyppä, sepelkyyhky, kottarainen ja mustarastas.

Kelvollisia kuvia ei muista lajeistä syntynyt kuin töyhtöhyypistä.

Jos minulla on ollut hiljainen viikko, niin Krisselle on tänään tapahtunut enemmän kuin tarpeeksi. Minä en yleensä ehdi työaikana lukemaan tekstareita tai lukemaan sähköpostia. Aamulla töiden alettua Krisse ilmoitti, etä ruokinnalla on kaksi vuorihemppoa. Ne ovat jokakeväisiä vieraita siellä eikä niistä nyt vielä sen kummempaa.

Mutta sitten tuli varsinainen jytky. Krisse lähetti kaksi kuvaa linnusta ja kysyi voiko olla, että ruokinnalle on tullut sinipyrstönaaras. Ennennäkemätön laji meille molemmille. Kiirastorstaista johtuen minulla oli aikaa. Kävin lintukuva.fi sivustolla katsomassa ja määritys oli jo 60% varma. Vähän ajan kuluttua tuli uusia kuvia. Lintu oli tullut ruokinnalle uudestaan. Nyt näytti varmalta. Krisse lähetti vielä kuvat Jormalle ja Antille määrityksen varmistamiseksi. Tunnistus varmennettiin. Kyseessä on joko naaras tai n-puk 2kv koirassinipyrstö.

Eihän Krissen päivä vielä tähän loppunut. Hän lähti käymään katsomassa olisiko Saarikosken sulassa jotain. Ei ollut kummempaa. Muotkatakassa alkoi taas tapahtua. Vaaran päällä kierteli kaksi maakotkaa. Krisse yritti kuvata niitä, mutta auto oli täristänyt kameran asetukset aivan poskelleen. Olen itse joutunut kokemaan saman monta kertaa. Ammattilaiskameroissa on säätöjen lukitus. Miksei se voi olla myös harrastaja- tai semiprokameroissa. Ei voi lisätä monellakaan kympillä kameran hintaa.

Muutama sata metriä matkaa ja tapahtui taas. Muotkatakan kylänpuoleisen vaaran päällä kierteli taas maakotka, jonka väritys poikkesi selvästi edellisistä. Ja sitä tuli ajattamaan pois kaksi tuulihaukkaa. Aikansa haukkoja seurattuaan Krisse löysi vielä haukkojen mahdollisen peäpaikankin.

Oiskohan se kevät nyt

Naurulokki, Larus ridibundus, Skrattmås, Black-headed Gull

Tänään olen törmännyt muutamiin kevään merkkeihin

Kävin taas aamulla ennen töihin menoa tarkastamassa  Jätkänkynttilän sulan. Löysin 6 sinisorsaa ja 2 telkkää. Osa ui sulissa osa torkkui niiden reunoilla. Sain vuoden ensimmäisen havainnon västäräkistä. En olisi sitä huomannut sulan alapään lohkareiden joukosta, jollei se olisi välillä äännellyt. Leirintäalueella lauloi peippo. Se ei pelkän äänen perusteella ole vielä mulle vuodari.

Harmaalokki, Larus argentatus, Gråtrut, European Herring Gull

Töiden jälkeen piti taas hankkiutua pikimmiten sulalle. Päivän mittaan sinne oli kertynyt 21 naurulokkia, joista osa ylläolevassa kuvassa. Vasemmanpuoleinen lokki on muuten rengastettu, mutta renkaasta ei saa selvää edes kuvankäsittelyssä.

Sulan reunoilla lenteli myös 4 harmaalokkia.

Lokit ovat kevään airueita rovaniemeläisille. Sillan tietämille kokoontui nyt vanhoja tuttuja kuvaajia, joita en ole nähnyt viime kesän jälkeen.  Joukossa oli myös yksi aivan uusi kasvo. Lokkeja pysähtyivät ihailemaan myös monet lenkkeilijät ja koiran ulkoiluttajat. Rantaan kertyi pieniä porukoita, joissa ainakin käsien liikkeistä päätellen puhuttiin paikalla olevista linnuista.

Norjalaisten naurulokkeja ovat muuten meriharakat, jotka ovat siellä kevään merkkejä.

Naurulokki, Larus ridibundus, Skrattmås, Black-headed Gull

Laitan tähän mukaan viime vuoden huhtikuun 20. päivänä Ounaskoskelta otetun kuvan naurulokeista. Kuva itsessään ei ole hääppöinen niinkuin eivät ylläolevatkaan. Kuvan tekee mielenkiintoiseksi keskellä oleva lintu, jonka vaaleat höyhenet ovat selvästi vaaleanpunaiset. Kuvaa näytettiin talvella Tromssan yliopiston lintututkijalle Rob Barrettille. Hän kertoi tavanneensa samanvärisiä lintuja Norjan rannikolla. Tutkimustietoa hänellä ei värityksestä ollut, mutta piti todennäköisimpänä syynä muuttomatkalla nautittua äyriäisravintoa. Sama juttu, joka saa flamingojenkin höyhenpuvun punaiseksi. Lintu ei siis ole likainen.

sumuinen aamu

Kävin aamulla 6.30-7.00 katsomassa mitä Koskenrannan sulassa näkyisi. Tenniskentän kohdalta löytyi yksi sinisorsapariskunta. Muuta sulissa ei ollutkaan.

Sinisorsa, Anas platyrhynchos, Gräsand, Mallard

Aamulla oli melkoinen sumu. Kamera ”näkee” oman kokemukseni mukaan sumun läpi paremmin kuin ihmisen silmä.

Kuvassa on aamuinen naarassinissorsa. Kuvassa näkyy, että se on otettu sumussa. Oma näkemäni tänä aamuna oli vieläkin sumuisempi. Kuvaa olen säätänyt hyvin hienovaraisesti, jotta oikea tunnelma säilyisi.

Sinisorsa, Anas platyrhynchos, Gräsand, Mallard

Kuvakäsittelyssä otoksille voi tehdä paljonkin Tämä alempi kuva on täsmälleen sama kuva, jota olen käsitellyt jo vähän karrikoidenkin Photoshopissa. Hirveää, jotten sanoisi. Tunnelma on tipotiessään.  En tätä vaihtaisi alkuperäiseen.

Ajattelin vain näyttää mitä kuville nykyään voi tehdä hyvinkin vähällä vaivalla. Vain valoitusta ja kontrastia säätämällä.

Vielä vähän juttua poliisitalon naakoista. Tiistaiaamuna pesänrakennuspuuhissa oli niinkuin jo aiemmin kerroin neljä naakkaa. Tänä aamuna niitä oli jo viisi. En nähnyt ikkunastani olisiko siinä ollut jo kaksi pariskuntaa tekemässä pesää samaan paikkaan. Samassa lehtikuusessa kaikki kävivät ja yhtämatkaa lensivät poliisitalolle päin. Pitääpä viikonloppuna seurata niitä vähän tarkemmin.

Ihan mielenkiintoinen juttu risujen keräämisessä on. Naakat käyvät hakemassa kaikki oksat (näkemäni mukaan) yhdestä ja samasta lehtikuusesta. Aluehallintokeskuksen pihassa on useita lehtikuusia, mutta vain tämä pesää lähin näyttää kelpaavan. Puiden juurella on lisäksi koko liuta talven aikana tippuneita oksia, mutta ne eivät näytä kelpaavan rakennuspuuhiin. Vain kasvavista puista katkotut oksat ovat kelvollisia.

Tähän aikaan vuodesta pystyy kuvatessa käyttämään jo pienempiä aukkoja lisääntyneen valon vuoksi. Sen myötä kuviin tulee näkyviin entistä enemmän kennon pinnalle kulkeutuneita pölyhiukkasia. Niiden poistamiseen on saatavilla erilaisia puhdistussarjoja. Minä en uskalla niitä käyttää, sen verran herkkä osa kenno on. Vein maanatai-iltana töiden jälkeen kamerani RoiFotoon kennon puhdistusta varten. Kimmo lupasi kameran takaisin seuravan aamuna, mutta kävin hakemassa sen töiden jälkeen. Talon hinnasto on alkaen 10 euroa puhdistus pölyn määrästä riippuen. Minä selvisin sillä kympillä. Pölyjälkien töpötteleminen kuvista on aikaa vievää ja turhaa puuhaa. Jos jälki on vielä jossain rajakohdassa, voi sen poistaminen olla tuskaista puhaa. Kymppi turhan touhun välttämisestä on vähän.

Mieli muuttuu

Päivät eivät ole toistensa kaltaisia. Lauantaina kuvasin eri kohteita vajaat 400 kuvaa. Eilen sain väkisin pungerrettua 140 otosta. Kävin eilen illalla molempien päivien kuvat läpi ja kovalevylle jäi viitisenkymmentä kuvaa.

Naakka, Corvus monedula, Kaja, Western Jackdaw

Naakkojen pesänrakennuspuuhat poliisilaitoksella jatkuivat. Tässä kuvassa oikealla puolella oleva lintu on se lauantaina mainitsemani valvova työnjohtaja, joka ei vieläkään näyttänyt osallistuvan pesänrakentamiseen, mutta seurasi tarkoin kahta muuta naakkaa.

Lähdin tänä aamuna ennen seitsämää käymään Jätkänkynttilän sulalla katsomaan olisiko sinne yöllä tullut uusia lintuja. Paikalla oli harmaalokki, koirastelkkä ja minulle tämän kevään ensimmäinen koirassinisorsa. Naakkojen joukkoon oli nyt liittynyt neljäskin jäsen, joka seurasi tarkasti muiden tekemisiä, mutta ei lennellyt niiden mukana. Istui vain valaisinpylvään päällä ajokaistojen välissä ja kävi Alakunnaksen grillin tarjontaa hyödyntämässä muiden mukana.

Paljon muuta kuvattavaa eilen ei löytynytkään. Kiertelin kaupungilla vanhat, tutut kuvauspaikat, mutta oikeastaan näiden naakkojen kuvaamiseen päivä jäi.  Rauhankadun

Pikkuvarpunen, Passer montanus, Pilfink, Eurasian Tree Sparrow

alapäässä oli muutamia pikkuvarpusia panemassa toinen toisiaan järjestykseen. Liekö kyse ollut reviirikahinoista. Pari niistä asettui kuitenkin sen verran paikalleen, että sain niistä otettua muutaman kuvan. Autollakin kävin kiertelemässä mm kahden maissa olin Jängislahdella, mutta en löytänyt sieltä kiikariini ensimmäistäkään lintua.

Närhi, Garrulus glandarius, Nötskrika, Eurasian Jay

Otsikko vaatii nyt selityksensä. Olen käynyt läpi viimeisten vuosien aikana ottamiani kuvia. Suurin osa niistä ihmetyttää, että miksi olen moista potaskaa viitsinytkään säilyttää. Mutta on joukossa kelvollisiakin kuvia. Närhi on kuvattu aamulla 13.10.07. En silloin vielä ymmärtänyt raw-kuvien mahdollisuuksia ja tämä on jpeg-kuva, jota ei paljon pysty muokkaamaan. Muistan miettineeni kuvian siirtäessäni, että nämä eivät ole oikeita lintu- tai luontokuvia. Onhan siinä metsien piileskelijä yrittämässä saada jotain irti jonkun kävijän Vaattungin Könkääsaaren nuotiopaikalle jättämästä, umpeen jäätyneestä HK:n sinisen pätkästä. Nyt ajatus on ihan toisenlainen. Elämäähän sekin kaikki on. Miksi pitäisi ottaa kuvia vain jossain erämaassa olevista linnuista ihmisen muokkamattoman luonnon keskellä. Linnut ovat oppineet hyödyntämään meidän ihmisten toimintaa ja sen seurauksia. Miksi se ei voisi näkyä myös minun kuvissani. Vahinko, että tätä mielestäni hienossa valaistuksessa olevaa närheä ei voi hyödyntää paremmin. Närhi muuten suhtautui kuvaajaan kuukkelimaisella rauhallisuudella.