Karoja ja käpylintuja


Lähdin eilen taas liikkeelle vähän jälkeen kahdeksan. Pakkasta oli vielä 11 astetta, mutta aurinko lämmitti jo ihan mukavasti. Pienen hetken. Pian taivas meni pilveen ja pakkanen alkoi tuntua.

Kävin ensimmäisenä tarkastamassa olsiko Jätkänkynttilän sulaan ilmestynyt jotain yön aikana, mutta eipä siinä mitään näkynyt.

Sitten ajoin Vikajärvelle. Tarkistin ensin Korpikosken. Siellä lenteli yksi koskikara. Yhden pyrähdyksen aikana yritin kuvata sitä. Kamera ehti ottaa 8 kuvaa ennen sen katoamista näköpiiristä. Seitsämässä tarkennus oli osunut

Koskikara, Cinclus cinclus, White-throated Dipper

taustaan, mutta yhdessä osapuilleen kohdalleen. Se kuva oli kuitenkin pahasti alivalottunut ja se teetätti käsittelyssä aikalailla töitä. Ei siitä julkaisukelpoista tullut, mutta laitan sen kuitenkin tähän mukaan. Kuva on otettu Kemijärventien sillalta ja vähän liian kaukaa.

Korpikosken yläpään sula uimarannan kohdalla on kasvanut jo melkoiseksi. Nyt siellä ei näkynyt mitään, mutta sinne voi olla odotettavissa päivänä minä hyvänsä ensimmäiset joutsenet ja muitakin vesilintuja.

Vikakönkäälläkin oli yksi kara, mutta se pysytteli sinnikkäästi vastapäisellä rannalla liian kaukana kuvattavksi.

Pikkukäpylintu, Loxia curvirostra, Red Crossbill

Toista tuntia yritin kuvata käpylintuja. Viime aikoina liikkeellä on näkynyt vain koiraita, mutta nyt paikalla oli yksi naaras, jota yritin kuvata. Ennestään naaraasta ei olekkaan kelvollisia kuvia. Nyt sain muutaman kohtuullisen kuvan koivujen oksien välistä.

Tästä kuvasta muuten käy hyvin ilmi se miksi käpylintuja tuntuu olevan joka paikassa. Kuusen latvukset ovat täynnä käpyjä.

Pikkukäpylintu pystyy hyödyntämään hennomman nokkansa ansiosta paremmin kuusen käpyjä. Isokäpylinnun nokka on jo niin tuhti, että sille kelpaavat kovemmat männyn kävyt. Jos joku löytää käpylintuparven ruokailemassa männyssä, voi olla kohtuulisen varma, että kyseessä on juuri isokäpylintu. Muuten näitä kahta lajia on vaikea erottaa toisistaan ilman hyvää kiikaria tai äänten tuntemista

Ajelin sitten Vaattunkiin ja Könkäänsaaren laavuille paistamaan makkaraa. Käpylinnut pitivät siellä melkoista mekkalaa. Taisivat varoitella jostakin. Joukossa rääkkyi yksi kuukkelikin. En kuitenkaan pitkänkään etsimisen jälkeen löytänyt paikalta petoa. Linnutkin rauhoittuivat pikku hiljaa. Jos siellä peto oli, se oli tainnut mennä menojaan.

Laavusta on tullut suosittu paikka. Nytkin siellä oli yksi rovaniemeläinen pariskunta ja kuusi henkeä jostain etelästä. Hieno juttu, että sinne panostettu työ ei ole mennyt hukkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s