Oiva kaikukoppa

Kroppa ei kääntynyt yhdessä yössä kesäaikaan. Heräsin vähän ennen seitsämää niinikuin ennekin vähän ennen kuutta. Aamupalan jälkeen lähdin liikkeelle. Ensin tarkistin, optimisti kun olen, Jätkänkynttilän sulan sitten Pöykkölän tallit.  Eipä löytynyt kummastakaan uusia tulokkaita.

Kahdeksan maissa olin Tavivaarassa, jossa oli taas hiljaista. Talitiainen, pari kävi ruokinnalla yhdessä kolmen viherpeipon kanssa. Punatulkkupari pyörähti ruokinnan laitamilla, mutta ei tullut syömään. Kello oli yli yhdeksän

tikka, Dendrocopos major, Great Spotted Woodpecker

ennekuin paikalle tulivat ensimmäiset kaksi hömötiaista. Sitten kauempana lenteli 2 närheä, joilla niilläkään ei tainnut olla nälkä. Mikä ihme sieltä on vienyt linnut. Onko joku peto pelotellut linnut vai mistä muutoin vilkkaan ruokinnan hiljaisuus johtuu.

Istuin paikalla puolisentoista tuntia. Ei aika kuitenkaan pitkäksi käynyt. Ruokinnan ympärillä pyöri 3 käpytikkaa, 2 koirasta ja 1 naaras. Koiraat olivat löytäneet oivan rummutuspaikan. Ruokinnan viereistä linnunpönttöä pärisyttämällä tikat saivat aikaan mojovan äänen, joka lienee kantautunut pitkälle. Kaikupohjaa ainakin oli kuin aukustisessa kitarassa. Jonkilainen reviirikisa niillä oli menossa. Kun toinen koiraista aloitti pärisyttämämisen, toinen ilmestyi jostain paikalle ja sen jälkeen herrat ajoivat toisiaan takaa  rääkyen ja  lähipuita kierrellen ja sillä aikaa neiti tai rouva kävi päräyttämässä oman sanomansa maailmalle.

Kesykyyhky, pulu

Kävin eilen ja tänään Piisivalkeantien ruokintapaikalla kuvaamassa puluja. Joikimäen Jukka kyseli jokin aika sitten tietoja valkoisista puluista. Viikko sitten sain kuviin kaksi valkovoittoista lintua. Eilen löysin parvesta kolme lisää. Yksi niistä oheisessa kuvassa. Yksikään niistä ei ole täysin valkoinen Pablo Picasson piirtämän rauhankyyhkyn tavoin, mutta valkoinen (tai melkein valkoinen) on kuitenkin vallitsevana värinä.

Kesykyyhky, pulu

Olen kuullut aikaisemmin jo Kalliskodan Raunolta paikalla joskus olevasta ruskeasta pulusta. En ole sitä aikaisemmin nähnyt, mutta tänään se oli mukana parinkymmenen linnun parvessa. Kaunis lintu. Sen oikella puolella on sivuilla jo aikaisemmin kuvana ollut lähes valkoinen lintu.

Joku aika sitten kirjoitin, että tavikset jäävät niin helposti kuvaamatta ja dokumentoimatta. Eri väristen pulujen kuvaaminen ja arkistointi voisi olla ihan mielenkiintoinen projekti. Kohde ainakin on kohtuudella saavutettavissa. Sen voisin ottaa suunnitelmiin, mutta jääkö se taas yhdeksi muiden suunnitelmien joukkoon.

Mainokset

Karoja ja käpylintuja

Lähdin eilen taas liikkeelle vähän jälkeen kahdeksan. Pakkasta oli vielä 11 astetta, mutta aurinko lämmitti jo ihan mukavasti. Pienen hetken. Pian taivas meni pilveen ja pakkanen alkoi tuntua.

Kävin ensimmäisenä tarkastamassa olsiko Jätkänkynttilän sulaan ilmestynyt jotain yön aikana, mutta eipä siinä mitään näkynyt.

Sitten ajoin Vikajärvelle. Tarkistin ensin Korpikosken. Siellä lenteli yksi koskikara. Yhden pyrähdyksen aikana yritin kuvata sitä. Kamera ehti ottaa 8 kuvaa ennen sen katoamista näköpiiristä. Seitsämässä tarkennus oli osunut

Koskikara, Cinclus cinclus, White-throated Dipper

taustaan, mutta yhdessä osapuilleen kohdalleen. Se kuva oli kuitenkin pahasti alivalottunut ja se teetätti käsittelyssä aikalailla töitä. Ei siitä julkaisukelpoista tullut, mutta laitan sen kuitenkin tähän mukaan. Kuva on otettu Kemijärventien sillalta ja vähän liian kaukaa.

Korpikosken yläpään sula uimarannan kohdalla on kasvanut jo melkoiseksi. Nyt siellä ei näkynyt mitään, mutta sinne voi olla odotettavissa päivänä minä hyvänsä ensimmäiset joutsenet ja muitakin vesilintuja.

Vikakönkäälläkin oli yksi kara, mutta se pysytteli sinnikkäästi vastapäisellä rannalla liian kaukana kuvattavksi.

Pikkukäpylintu, Loxia curvirostra, Red Crossbill

Toista tuntia yritin kuvata käpylintuja. Viime aikoina liikkeellä on näkynyt vain koiraita, mutta nyt paikalla oli yksi naaras, jota yritin kuvata. Ennestään naaraasta ei olekkaan kelvollisia kuvia. Nyt sain muutaman kohtuullisen kuvan koivujen oksien välistä.

Tästä kuvasta muuten käy hyvin ilmi se miksi käpylintuja tuntuu olevan joka paikassa. Kuusen latvukset ovat täynnä käpyjä.

Pikkukäpylintu pystyy hyödyntämään hennomman nokkansa ansiosta paremmin kuusen käpyjä. Isokäpylinnun nokka on jo niin tuhti, että sille kelpaavat kovemmat männyn kävyt. Jos joku löytää käpylintuparven ruokailemassa männyssä, voi olla kohtuulisen varma, että kyseessä on juuri isokäpylintu. Muuten näitä kahta lajia on vaikea erottaa toisistaan ilman hyvää kiikaria tai äänten tuntemista

Ajelin sitten Vaattunkiin ja Könkäänsaaren laavuille paistamaan makkaraa. Käpylinnut pitivät siellä melkoista mekkalaa. Taisivat varoitella jostakin. Joukossa rääkkyi yksi kuukkelikin. En kuitenkaan pitkänkään etsimisen jälkeen löytänyt paikalta petoa. Linnutkin rauhoittuivat pikku hiljaa. Jos siellä peto oli, se oli tainnut mennä menojaan.

Laavusta on tullut suosittu paikka. Nytkin siellä oli yksi rovaniemeläinen pariskunta ja kuusi henkeä jostain etelästä. Hieno juttu, että sinne panostettu työ ei ole mennyt hukkaan.

Teeriaamu

Heräsin aamulla taas hyvissä ajoin kuuden maissa. Keittelin aamuteet ja lähdin liikkeelle vähän seitsämän jälkeen. Ajelin mutkien kautta Tavivaaraan. Jarkonojalla oli teeriä hakomassa aivan tien varressa. Ensimmäiset olivat

Teeri, Tetrao tetrix, Black Grouse

vähän ennen Jarkonojaa. Kuvasin niitä autosta ja sen ulkopuolelta sitä näkösuojana käyttäen. Häirityessään ne siirtyivät 50-100 metriä eteenpäin, mutta seurasivat kuitenkin tieuraa. Laskin niitä 11 kappaletta, 6 naarasta ja 5 koirasta.

Jälkeenpäin kuulin Kreivin Ismolta, että joku oli arvioinut teeriä olleen kolmisenkymmentä. No ne 11 on kuitenkin yksin kappalein laskettuja.

Teeret pysyivät koko ajan puiden latvoissa. Taivas oli pilvessä ja se oli kuvien valottamisen kannalta hankala tilanne. Onneksi linnut pysyivät niin kauan paikallaan, että minulla oli mahdollista kokeilla monia erilaisia valotusvaihtoehtoja. Suurin osa kuvista meni aivan poskelleen.

Otin tänään kaikkiaan 793 kuvaa. Vähän yli 700 näistä teeristä ja lopuilla yritin taas kerran täydentää harakkatiedostoa.

Teeri, Tetrao tetrix, Black Grouse

Kuvaaminen on mukavaa touhua. Sydän sykkii joskus ylikierroksilla. Toisaalta ilosta hyviä kohteita kuvatessa toisaalta pelosta mahtaako näistä tulla kelvollisia kuvia.

Mutta… Tietokoneella työskentely voi joskus olla tuskastuttavaa suurten kuvamäärien kanssa. Niinkuin tänäänkin. Ihan muut käyrät voivat käydä melko korkeallakin. Kuvien karsintaan käytän Adope Photoshopin Bridge ohjelmaa. Minulle paras tapa on valita 6 kuvaa kerrallaan tarkasteltavaksi. Jokaisen kuva suurennan 100 prosenttiseksi, jolloin näen onko kuvasta mihinkään. Ensimmäisellä kierroksella poistan kuvista epäterävät, tärähtäneet, yli- ja alivaloittaneet jne. Seuraavilla kierroksilla käyn kuvia tarkemmin läpi. Vertailen kuutta kuvaa kerrallaan ja katson mitkä niistä jäävät ja mitkä poistetaan. Kierroksen tein tänään 4 kertaa. Tavoitteenani on , että päivän kuvista jäisi 10-15%. Tänään jouduin avamaan sen kuuden kuvan otoksen 207 kertaa. Nyt siitä alkuperäisestä 793 kuvasta on jäljellä enää 114 kuvaa. Käyn ne vielä kerran läpi jonkun ajan kulutua. Saattaa kuvamäärä vielä pienentyä. Laskin, että tänään valintoihin meni tehokasta työaikaa reilut viisi tuntia. Ja sitten vasta pääsen varsinaiseen kuvien käsittelyyn.

Keväinen päivä

Tänään oli ensimmäinen keväinen päivä. Aamulla herätessä pakkasta oli vielä 17 astetta, mutta aurinko lämmitti ilman nopeasti. Lämpötila pysyi ilmeiseti koko päivän nippanappa pakkasella, mutta auringossa tarkeni jo hyvin. Eikä nyt heti tule mieleen koska olisi ollut näin tyyntä kuin tänään.

Lisäsin kameraan aamulla pitkästä aikaa 1,4xtelejatkeen. En ole sitä vähän valon aikana käyttänyt, koska se syö aukon verran valovoimaa ja kameran tarkennus toimii sen kanssa epävärmemmin. Oli kuitenkin niin kirkas päivä, että kuvatessa pystyi senkin kanssa käyttämään keskiaukkoja.

Koskikara, Cinclus cinclus, White-throated Dipper

Kymmenen jälkeen ajelin Vikajärvelle etsimään karoja kuvattavaksi. Eipä vain niitä enää näkynyt. Korpikoskelta löysin pitkän kiikaroinnin jälkeen yhden karan, mutta se oli liian kaukana kuvattavaksi. Vikakönkäälle lensi Korpikoskelta päin yksi kara. Liekö ollut sama kuin Korpikoskella näkemäni. Joka tapauksessa alueelta löysin vain 1-2 karaa. Muut ovat ehkä jo lähteneet luoteeseen pesimäsijoilleen. Rovaniemen seudulla talvehtivat karat ovat todennäköisesti Norjassa jossain Altan ja Tromssan välillä pesiviä lintuja. Niiden muuttosuunta on kaakkoinen. Jotenkin hupaisaa on, että ilmeisesti Lapissa pesivät karat noudattavat samaa viettiä ja muuttavat täältä kaakkoon ja Norjasta tulee toisia tilalle talvehtimaan.

Suomen pesimäkanta on vähän lähteestä riippuen 400-500 paria. Rovaniemeä lähin tietämäni pesimäpaikka on Auttikönkäällä. Jos joku likkuu Pallaksen Vatikurussa, voi sieltäkin loppukesällä yhyttää karaperheen.

Koskikara on muuten Norjan kansallislintu. Se on norjaksi fossekall, koskimies tai koskiukko suomennettuna.

Yllä oleva kuva on otettu jo 3 vuotta sitten.  Tänään en saanut ensimmäistäkään karakuvaa.

Vikakönkäällä oli tulilla nuoripari lapsensa koiransa kanssa. Minä änkesin itseni paistamaan makkaraan heidän seuraansa. Laavussa, johon aurinko paistoi, tarkeni istua syömässä kärkkäriä ja juomsaa keltaista Jaffaa jo villapaitasillaan.

Otin Korpikoskella ja Vikakönkäällä muutamia panoraama-aihiota. Alla yksi 5 kuvasta muodostettu panoraama Vikakönkäältä

Rovaniemi, Vikajärvi, Vikaköngäs
Pikkukäpylintu, Loxia curvirostra, Red Crossbill

Olin juuri lähdössä pois Vikakönkäältä, kun Krisse soitti. Peruutin auton takaisin parkkipaikalle ja jäimme juttelemaan. kesken jutustelun huomasin, että auton viereen 3-4 metrin päähän aurauspenkan päälle  lensi pikkukäpylintukoiras. Auton ikkuna oli puoliksi auki, mutta en ehtinyt ottaa siitä kuvaa, vaan lintu lennähti 10 metrin päähän pysäköintimerkin päälle istumaan. Syntyi varsin epätavallinen kuva käppäristä.

Ajelin sitten Vaattungille ja kiersin Könkäänsaaren lenkin. Sielläkin lenteli vähän joka puolella pikkukäpylintuja. Kaikki tänään näkemäni käppärit olivat uroksia. Lieköhän naaraat jo pesänrakennus tai haudontapuuhissa. Värriön luontopäiväkirjan ( http://varrio.blogspot.com/ )  mukaan ainakin hätäisimmillä kirjosiipikäpylinnuilla on jo lentopoikasia.

Punatulkku, Pyrrhula pyrrhula, Eurasian Bullfinch

Eilinen meni kokonaan Tavivaarassa. Ruokinnan vieressä olevaa tietä ei ollut aukaistu, mutta pukkasin sinne kuitenkin lingon jättämän palteen läpi autoni. Ruokinnalla oli viime viikonloppua vilkkaampaa. Tuuli pudotteli edellisen vuorokauden aikana satanutta lunta alas puista ja yritin saada kuvia linnuista putoavan lumen läpi. Jokusen kerran onnistuin ja tässä yksi esimerkki siitä.

Auto sujahti mukavasti em. palteen läpi, mutta eipä tullut takeperin pois. Ajattelin, että ajanpa sitten etuperin auraamattoman tien läpi. N. 150 metriä kaikki sujui ihan ok, mutta sitten tuli vastaan tuulen kinostama palle, josta en enää vauhtia lisätenkään päässyt läpi. Enkä enää peruuttamallakaan. Siinä sitten olin jumissa eikä auttanut kuin soittaa Kreivin Ismolle ja ja pyytää apua. Ismo oli onneksi tulossa perheineen ja koirineen ulkoilemaan alueelle ja seurakunnan traktorin ja lingon avulla pääsin pinteestä. Kiitos Ismolle.

Puluja ja harakoita

kesykyyhky, pulu

Rovaniemen puluparvissa lentelee muutamia enemmän tai vähemmän valkoisia lintuja. Arktisen keskuksen tutkija, dosentti Jukka Jokimäki on keräämässä parhaillaan tietoa niiden määristä.

Tänään puolenpäivän maissa Piisivalkeantien ruokintapaikalla oli 2 ”valkoista” pulua. Toisen on muuten valkoinen, mutta päässä on harmaita alueita. Toisen siivet ja osa pyrstöstä ovat harmaat ja harmaita laikkuja on muutenkin siellä täällä.

kesykyyhky, pulu

Pulujen väritys vaihtelee paljon. Iso osa väriltään kalliokyyhkyn kaltaisia. Kaikki pulut ovat muodoltaan sen kanssa identtisiä. Pulu, vähän virallisemmin kesykyyhky, polveutuu juuri kalliokyyhkystä, joka pesii Välimeren maissa ja Mustan Meren ympäristössä.

Keski-Euroopassa myös kaksi pulun lähisukulaista on kaupunkilaistunut: meillä yleisenä metsissä pesivä sepelkyyhky ja Lapissakin silloin tällöin tavattava turkinkyyhky

harakka, pica pica, common magpie

Kun olen siirtänyt kuvia sivustolleni, olen törmännyt pikku ongelmaan. Minulla ei ole julkaisukelpoisia kuvia aivan tavallisista lajeista. Näitä lintuja näkee päivittäin töihin tai kauppaan mennessä. Siksi ne eivät kai ole olleet muka kuvaamisen arvoisia. Minulla ei ole kunnon kuvia harakasta, variksesta, varpusesta, tali- ja sinitiaisesta jne. Siinä on taas uusi projekti kaiken entisen lisäksi. Monesta muustakin lajista puuttuu kuvia, mutta niitä en yksinkertaisesti ole päässyt kuvaamaan tai kuvat ovat syystä tai toisesta niin huonoja, että en viitsi niitä julkisesti esitellä. Säilytän niitä kuitenkin kovalevyllä muistokuvina.

Tänään aloittelin projektia kuvaamalla harakoita ja talitiaisia. Harakka on arkuutensa lisäksi hankala kuvattava näin kirkkaalla ilmalla koska mustan ja valkoisen kirjavan linnun värien kontrasti on niin jyrkkä, että sekä kameran että kuvankäsittelyohjelman ominaisuudet joutuvat tiukoille, jotta saisin niin tummille kuin vaaleille alueille yksityiskohtia näkyviin.

Hiljaiseloa Tavivaarassa

Olin aamulla Tavivaarassa 8.40. Paikalla ei ollut yhtään lintua eikä kuulunut ääniäkään. Leikkimielellä ajatuksissa kävi voisiko lintujen ”kello” olla vielä kaamosajassa. Se ei tuntunut kovinkaan uskottavalta. 8.55 paikalla pyörähti talitiainen, joka ei kuitenkaan tullut hakemaan ruokaa. 9.10 paikalla oli 3 talitiaista, joista 1 kävi syömässä. 9.15 syötävää käväisi hakemassa 2 punatulkkua.  Aamu jatkui samalla lailla. Pisimpään paikalla viihtyivät 2 kuukkelia 9.45-9.55. Sen jälkeen oli 20 minuutin tauko, jolloin ei näkynyt eikä kuulunut lainkaan lintuja lukuunottamatta ylilentäviä käpylintuja. Olisikohan paikalla ollut joku peto, jota en löytänyt. Lähdin pois 10.40. Kahden tunnin aikana ruokinnalla kävi laskujeni mukaan vain 15 lintua.

kuukkeli, perisoreus infaustus, siberian jay

Ylläolevassa, tänä aamuna otetussa kuvassa, on vanha tuttu, josta kerroin jo viikko sitten. Markku Pernu on rengastanut linnun tunnistusrenkaalla P54 5.3.06. Kuukkeli on rengastustilanteessa pystytty määrittämään ennen vuotta 2005 syntyneeksi. Se on siis vähintään 7 vuoden ikäinen. Sillä on talven aikana ollut kumppaninaan Ismo Kreivin värirengastama lintu, jota ei vähään aikaan ole näkynyt. Kaverikseen ”vanhus” on saanut minulle aivan uuden tuttavuuden, rengastamattoman linnun, jonka olen nähnyt sen seurassa 2 viikonloppuna. Yhdessä ne liikkuivat tänäänkin.

Tavivaarasta ajoin ensimmäisen kerran sitten joulukuun Ounasvaaralle ja kävin siellä Pernun Markun ylläpitämällä ruokinnalla. Paarustaessani sinne kuulin pähkinähakin jatkuvaa ääntelyä latu-uran lähettyviltä.. Toivoin, että se tulisi jossain vaiheessa näyttäytymään. Hakin äänen tunnistan, mutta koska olen huono äänten kanssa johtuen kai olemattomasta nuottikorvastani, sen pitäisi tulla näkyville, jotta voisin kirjata sen havaintoihini. Pelkkiä äänihavaintoja en kirjaa edes omiin havaintoihini. Varttitunnin odottelun jälkeen se sitten tuli rääkkyen ruokinnan lähipuihin nähtäväkseni.

Vein auton halliin ja lähdin etsimään kaupungilla lennelleitä tilhiparvia kuvattavaksi. Kävelin monen mutkan kautta Piisivalkean tiellä olevalle ruokinnalle. Joku pöläytti koko alueen varpuset ja pulut kerralla lentoon. Varpusparvi oli varmaan suurin koskaan näkemäni, täytyi olla reilusti yli 100 lintua.. Niitä lähti kaikkialta ruokinnan viereisistä pensaista ja puista. Mikä lie ne säikäyttänyt. Petoa en ainakaan nähnyt. Huikea näky jokapäiväisistä linnuista. Muutaman minuutin jälkeen niitä alkoi palailla takaisin

Lieköhän enneaikaista arvoida, että puluilla alkaisi olla myös kevättä rinnoissa. Kovin mieluusti tuntuvat istuvan ja lentävän parittain. Eiväthän ne toki varhaisimpia ole. Käpylinnuilla on pesänrakennuspuuhat täydessä käynnissä ja saattaapa hätäisimmillä olla jo haudontakin meneillään.

 

kesykyyhky, pulu
varpunen, passer domesticus, house sparrow