Olin lupautunut Rovaniemen luonnon kararetkelle oppaaksi. Ilmoittautuneita oli kuusi, mutta nyhjötimme Hännisen Sarin ja kuljettajamme kesken kolmestaan teatterin parkkipaikalla. Varttitunnin odottelimme ja lähdimme kolmestaan etsimään karoja.

Eilen aamulla töihin lähtiessä oli pakkasta vielä 35 astetta, mutta nyt vain 16. Melkein 20 asteen lämpeneminen vuorokaudessa.

Ajoimme Vikajärven kaupan pihaan ja köppyröimme Sarin kanssa sillalle. Heti kun näin sulan veden, huomasin siinä isokoskelokoiraan aivan sillan yläpuolella. Sen verran se pysyi paikallaan, että ehdin määrityksen vielä varmistaa kiikarilla, mutta huomatessaan meidät se lensi tiehensä ylävirran suuntaan.

Korpikoskessa oli 3 karaa.

Tallustelimme kelkkauraa pitkin Vikakönkään laavuille kahville. Kaiken aikaa kuulimme pikkukäpylintujen ääniä. Arvioni mukaan lintuja oli 5-7 yksilöä, jotka lentelivät edestakaisin.

Muuta ihmeempää emme enää nähneet. Hömö- ja talitiaisen ääniä kuului pitkin matkaa.

Poislähtiessämme soitin Krisselle, joka oli jo Apukan kohdalla tulossa joukon jatkoksi. Sovittiin, että jään Vikakönkäälle odottamaan häntä.

Krisse halusi vielä käydä Korpikoskella katsomassa olisiko koskelo palannut takaisin.

Kosken rannassa kuvasimme karoja. Paikalle lennähti pari käpylintua joita aloimme kuvaamaan. Yksi linnuista ruokaili roikkuen pää alaspäin ja syöden kuusen siemeniä. Homma näytti varsin tehottomalta. Kummallakin on useita kuvia, joissa siemen karkaa syöjältään ja leijuu alas. Oheinen kuva on yksi esimerkki siitä.

Kuvauksen edetessä Krisse huomasi yks´kaks, että metrin alempana oli kaksi kuusitiaista. Toinen linnuista pysyi paikalla siipiään löyhytelle ja toinen pujahteli koko ajan kuusen oksien lomaan samasta tiheästä paikasta.

Isokoskelo jäi Krisseltä näkemättä, mutta bonuksena kummallekin vuoden ensimmäiset kuusitiaiset.