Valo voittaa

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet pilvisiä päiviä ja tänään on tainnut loppua Rovaniemen yli 110 päivää kestänyt pakkasjakso. Sietikin loppua.

Päivät ovat jo paljon kirkkaampia kuin kuukausi sitten, jolloin sai tuskailla kuvaushommissa riittämättömän valon kanssa. Teräviä kuvia ei saanut oikein millään. Nyt pilvisenäkin päivänä valoa on tarpeeksi paikallaan olevien lintujen kuvaamiseen.

Eilen kävimme Krissen kanssa Tavivaarassa ja tänään istuin siellä yksin. Suunnitelmissa oli käväistä tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna myös Ounasvaaran ruokinnalla, mutta alkoi parahiksi vihmomaan rännän sekaista lunta, enkä välitä viedä kameraa ulos sellaiseen säähän.

Eilen ja tänään näkyi Tavivaarassa uusi tuttavuus. Ruokinnalla on vieraillut säännöllisesti kaksi rengastettua kuukkelia. Vanha tuttu P54 ja Ismon värirengastama lintu. Viimeksimainittua ei näkynyt kumpanakaan päivänä, mutta tilalla oli rengastamaton kuukkeli, jota en ole talven aikana aikaisemmin nähnyt.

Pientä muutosta vierailijoissa näyttäisi muutenkin olevan. Talven mittaan ruokinnalla olen nähnyt silloin tällöin 1-2 urpiaista. Tänään paikalla oli jo 12-13 urpon pikkuparvi ja joukossa yksi tundraurpiainen. Lisäksi tänään näin ruokinnalla tämän talven ensimmäiset viherpeipot 3 yksilöä. Kumpanakin päivänä paikalla kävi nahistelemassa uros- ja naaraskäpytikat. Närhiä ei näkynyt lainkaan samoin kuin talven siellä olleita lapintiaisia.

Tavivaaran ruokinta 27.2.11

Eilen oli LLY:n vuosikokous. Aallon Pirkka oli ilmoittanut ettei jatka enää puheenjohtajana. Tilalle valittiin Esa Huhta. Hallitus uusiutui sen verran, että Raution Ilkan tilalle valittiin Jukka Jokimäki ja varajäseneksi Tuomo Ollilan tilalle Marja-Liisa Kaisanlahti. Minulle lankesivat yhdistyksen sihteerin tehtävät

Mainokset

Auringonkukan siementen hyötykäyttöä

Pahnanpohjimmaiseni Jaana muutti Jyväskylään. Veimme hänen muuttokuormansa eilen torstaina sinne vuokrapakulla. Meillä oli käytössämme Hiace. Jo ennen auton lastaamista se osoittautui takavetoisena ja kevytperäisenä kesäkeleille suunnitelluksi. Mahdoton ajettava näillä liukkailla. Liikkellelähtö liikennevaloista sai varmaan suurimman osan takanaolijoista näkemään ihan oikeasti punaista.

Täyteen pakattuna (tavaratilaan olisi sopinut ehkä pari hammasharjaa) auto oli ihan ok ajettava.

Auto purettiin Jyväskylässä ja lähdettiin Krissen kanssa ajamaan Saarijärvelle isäni luokse yöksi. Tiet olivat kuivia ja 65 kilometriä sujui hyvin.

Aamulla pakkanen oli lauhtunut 10 asteeseen ja yöllä satanut muutaman hiutaleen lunta. Auton takapää eli omaa elämäänsä välittämättä tuon taivaallista kuskin kaasujalasta tai ratin vääntämisestä. Kilometrin jälkeen piti miettiä kuinka ihmeessä päästään Rovaniemelle 550 kilometriä. Ei oikeastaan ajettu vaan yritettiin vain saada auto vielä lisää kilometrin päähän Patisen K-rautaan asti ja katsoa löytyisikö sieltä jotain painolastia. Meillä molemmilla oli tarpeemme. Krisse tarvitsi hiekoitussepeliä ja minä (oikeastaan Ismo ja linnut) auringonkukan siemeniä. Molempia löytyi 25 kilon säkit. Varastomies ymmärsi yskän ja sanoi säkkejä siirtäessään että, eiköhän näillä pito parane. Ja parani. Hyvissä ajoin ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissa oltiin kohtuuajassa Rovaniemellä.

Huomenna aamupäivällä Ismo saa ruokinnalleen taas lisää jaettavaa.

Sunnuntain tavikset

11.00 – 16.00 kierreltiin Krissen kanssa ympäri tuttuja lintupaikkoja. Tavivaarassa taas yllättävän hiljaista. Tali-, sini- ja hömötiaisia ja 11 punatulkkua. Paikalla pyörähti 2 urpiaista ja 1 närhi.

Ajeltiin sitten Vikajärvelle. Sielläkään ei mitään uutta ja ihmeellistä. Kuvattiin sillalta karaa, joka oli kymmenen metrin päässä sillasta. Kuvista tulee vähän hölmönnäköisiä, kun ne otetaan melkein suoraan ylhäältä päin. Vieressä kuitenkin yksi esimerkki tämän päivän kuvista.

Koskikara, cinclus cinclus, white-throated dipper

Huikea päivä

Olin lupautunut Rovaniemen luonnon kararetkelle oppaaksi. Ilmoittautuneita oli kuusi, mutta nyhjötimme Hännisen Sarin ja kuljettajamme kesken kolmestaan teatterin parkkipaikalla. Varttitunnin odottelimme ja lähdimme kolmestaan etsimään karoja.

Eilen aamulla töihin lähtiessä oli pakkasta vielä 35 astetta, mutta nyt vain 16. Melkein 20 asteen lämpeneminen vuorokaudessa.

Ajoimme Vikajärven kaupan pihaan ja köppyröimme Sarin kanssa sillalle. Heti kun näin sulan veden, huomasin siinä isokoskelokoiraan aivan sillan yläpuolella. Sen verran se pysyi paikallaan, että ehdin määrityksen vielä varmistaa kiikarilla, mutta huomatessaan meidät se lensi tiehensä ylävirran suuntaan.

koskikara, cinclus cinclus. white-throated dipper

Korpikoskessa oli 3 karaa.

Tallustelimme kelkkauraa pitkin Vikakönkään laavuille kahville. Kaiken aikaa kuulimme pikkukäpylintujen ääniä. Arvioni mukaan lintuja oli 5-7 yksilöä, jotka lentelivät edestakaisin.

Muuta ihmeempää emme enää nähneet. Hömö- ja talitiaisen ääniä kuului pitkin matkaa.

Poislähtiessämme soitin Krisselle, joka oli jo Apukan kohdalla tulossa joukon jatkoksi. Sovittiin, että jään Vikakönkäälle odottamaan häntä.

Krisse halusi vielä käydä Korpikoskella katsomassa olisiko koskelo palannut takaisin.

pikkukäpylintu, loxia curvirostra, red crossbill

Kosken rannassa kuvasimme karoja. Paikalle lennähti pari käpylintua joita aloimme kuvaamaan. Yksi linnuista ruokaili roikkuen pää alaspäin ja syöden kuusen siemeniä. Homma näytti varsin tehottomalta. Kummallakin on useita kuvia, joissa siemen karkaa syöjältään ja leijuu alas. Oheinen kuva on yksi esimerkki siitä.

kuusitiainen, parus ater, coal tit

Kuvauksen edetessä Krisse huomasi yks´kaks, että metrin alempana oli kaksi kuusitiaista. Toinen linnuista pysyi paikalla siipiään löyhytelle ja toinen pujahteli koko ajan kuusen oksien lomaan samasta tiheästä paikasta.

Isokoskelo jäi Krisseltä näkemättä, mutta bonuksena kummallekin vuoden ensimmäiset kuusitiaiset.

morus bassanus

Vanhin lapsistani, Antti, lähti n. 8 vuotta sitten opiskelemaan Edinburghin yliopistoon ja jäi sille tielleen löydettyään sieltä työpaikan. Kävin siellä taas kerran Krissen kanssa elokuussa 2010 Edinburgh Festivalsien aikaan, jotka ovat maailman suurimmat kulttuurifestivaalit. Kokemus sekin.

Noin puolen tunnin junamatkan päässä Edinburghista itään on pieni kaupunki North Berwick. Kaupungin laidalla meren rannassa on Scottish Seabird Centre. Sieltä tehdään venematkoja kolmelle lintusaarelle. Pääsimme mukaan viimeisinä yhdelle muutaman tunnin venematkalle, jolla ei ollut mahdollisuutta päästä maihin. Elokuussa paikalta olivat häipyneet jo lunnit, kiislat ym. Suulia,  meri- ja karimetsoja oli kuitenkin vielä paikalla. Kuvassa oleva Bass Rock on maailman suurin suulakeskittymä. Tuolla joidenkin hehtaarien suuruisella kalliolla on pesimäaikaan noin satatuhatta yksilöä. Elokuussakin siellä näkyi vielä poikaisia untuvikoista lentopoikasiin.

Tulimme veneellä saaren rantaan vastatuuleen. Haju oli melkoinen.  Kärpäisiä pörräsi lintujen ympärillä kuin meillä Lapissa sääskiä räkkäaikaan.

Katselin tänä aamuna (13.2.11) telkkarista Pohjanmerestä kertovaa luonto-ohjelmaa. Siinä oli lyhyt pätkä myös Bass Rockin suulista. Vaikka olen tiennyt suulan latinankielisen nimen morus bassanus, en ole osannut nimeä yhdistää tähän kalliosareen. Ohjelman mukaan suula on kuitenkin saanut nimensä juuri tämän saaren mukaan.

Olen siis vieraillut historiallisella paikalla.

Kuvassa näkyvät vaaleat alueet ovat vieriviereen pakkautuneita suulia.

Lisää kuviani Bass Rockin suulista löydät kuvat linkistä

Alla on sivu, josta löytyy jatkuvasti toiminnassa olevia web-kameran kuvia saarilta

http://www.seabird.org/home.asp

Aurinkoinen, mutta kylmä viikonloppu

Ulkoilutin kameraa molempina päivinä.

Lauantaina kiersin 10.30-12.00 ensin normaalin lenkkini: Koskenranta, Kirkkolampi, kaupungintalo ja tori. Ei mitään mainittavaa. Kävin hakemassa auton ja ajoin Tavivaaraan. Ruokinnalla oli tavanomaista rauhallisempaa. Tali-, sini- ja hömötiaisia ja 2 punatulkkukoirasta. Juhlarakennusta vastapäätä olevissa männyissä oli 5 käpylintua, joiden uskon olleen isokäpylintuja. Niin paljon niiden ääntely poikkesi tämän talven aikana jo tutuksi tulleesta pikkukäpylinnun ääntelystä. Ne kuitenkin lensivät hautausmaalle ennenkuin sain niitä kuvattua.

pikkukäpylintu, loxia curvirostra, red crossbill

Sitten ajoin Vikakönkäälle. Olen lupautunut ensi lauantaina Luonnonsuojeluliiton koskikararetkelle oppaaksi. Vikakönkäältä en löytynyt yhtään karaa. Korpikoskessa niitä onneksi oli 3 yksilöä. Ei taida retki mennä hukkaan. Vikakönkäällä oli vielä 5 pikkukäpylintua (3 koirasta ja 2 naarasta), jotka ruokailivat kuusien latvoissa. Toivottavasti eivät lähde pesintäpuuhiinsa ensi viikon aikana.

Pakkanen vaihteli yllättävän paljon Auton mittarin mukaan kaupungissa oli -13 astetta, Tavivaarassa -19 ja Vikakönkäällä -17 astetta pakkasta.

Tämän päivän kävelyt menivät kokonaan ulkoiluksi. Ainoat kuvat otin alkavan auringonlaskun aikaan G11:lla Jätkänkynttilästä. Tulipahan kuitenkin ulkoiltua pari tuntia parta jäässä. Pakkasta on tainnut olla koko päivän yli 20 astettaa ja välillä kävi viima pohjoisesta päin.