Antti auttaa

Lipsahti pitkä väli sitten viime kirjoituksen.

Minulla on ollut ongelmia näytön kanssa. Värit ovat olleet sekaisin. Helpson on tehnyt yli 100 euron edestä hommia saadakseen kaiken pelaamaan ja värit kohdalleen. Jotain apua sieltä on löytynyt, mutta näyttö ei ole kelvannut minkäänlaiseen kuvien muokkaukseen. Yhtä vaikea on ollut WordPressin käyttö. Tämä sivu on sen alustalla. Kaikki asetukset olivat aivan poskellaan.

Esikoiseni Antti tuli perjantaina Edinburghista käymään Suomessa. Toissa iltana hän istui myllyni eteen ja askaroi pari tuntia sen kanssa ja nyt kaikki pelaa. Näyttö ei ole nytkään aivan kohdallaan ja se taitaa juoksuttaa minua lähiaikoina näyttökauppaan. Halpa kittinäyttö on tehtävänsä tehnyt. Antin ikäluokka on melkein syntynyt tietokone näpeissään. Uskon, että minulla kuusikymppiseksi on keskimääräistä paremmat tiedot näistä värkeistä, mutta en voinut kuin ihaillen katsoa Antin toimintaa koneella ja yrittää edes jollain tavalla pysyä jyvällä mitä oli tapahtumassa.

Nunnatasku, Oenanthe pleschanka, Nunnestenskvätta, Pied Wheater
Nunnatasku, Oenanthe pleschanka, Nunnestenskvätta, Pied Wheater

Rovaniemellä on ollut mielenkiintoinen lintumarraskuu. Viikon verran paikalla ollut nunnatasku on kirvoittanut mielenkiintoisen keskustelun LLY:n sähköpostilistalla. Avasin omaan sähköpostiini oman laatikon, johon olen tallentanut kaikki lähetetyt viestit ja käyn ne läpi joskus ajatuksen kanssa. Olen huono osallistumaan nopeasti käydyn keskustelun kaltaisiin meilien vaihtoon. Krissenkin kanssa olen ollut melkein kuunteluoppilaana hänen kertoessaan puhelimessa ja sähköposteissa omia mielipiteitään. Oheinen kuva on on otettu keskiviikoaamuna 16.11. ennen töihin menoa. Olen sitä muokannut (nyt, kun taas se jollain lailla onnistuu) sen verran, että olen poistanut siitä vähän aamuauringon antamaa oranssia.

Kävelymatkan päässä kotoa on näkynyt muitakin mielenkiintoisia lajeja. Isolokki ja mustavaris. Ovat vain olleet paikalla arkipäivinä enkä ole päässyt niitä katsomaan. Onneksi molemmat ovat jo vuodareina.

Portin Pirtillä

Marraskuun ensimmäisesessä viikonvaihteessa olimme perinteisesessä maastokauden päättäjäistilaisuudessa Sodankylässä Portin Pirtillä. Sodankyläläiset olivat järjestäneet Pekan ja Ossin sponsoiramana muikean viikonvaihteen. Paikalla oli tai kävi muistaakseni 16 yhdistyksen jäsentä. Kaltaiselleni noviisille ne pari päivää antoivat taas kerran paljon uutta tietoa. Juteltiin niitä näitä linnuista, pohditttiin montaakin tärkeää asiaa. Veikko kävi kertomassa MAALI-hankkesta. Katseltiin kuvia, saunottiin ja syötiin makoisaa porokeittoa.

Olen ollut mukana kolmessa neljästä järjestetystä tilaisuudesta. Jokaisessa tapaamisessa moni Tiirassa nimenä ollut harrastaja on saanut kasvot. Rovaniemi järjestää ensi vuonna kokoontumisen.

 

 

Tilhisyksyä

Kävin edellisenä viikonloppuna Saarijärvellä panemassa mökin talviteloille. Sattui huikea viinloppu. Lauantaina lämpömittari, joka ei ole varjossa eikä suorassa auringonpaisteessa vaan mäntymetsän suojassa, näytti enimmillään 20 astetta. Lokakuun alussa.

Olen aina käynyt mökillä omalla autolla. Rovaniemeltä on suora linja-autoyhteys Helsinkiin. Mökki jää vain kymmenen kilometrin päähän nelostiestä. Äänekoskelta pääsee taas jatkoyhteydellä perille. Päätin tällä kertaa kokeilla sitä vaihtoehtoa. Ja jatkan kokeilua. Mikä sen mellevämpää kuin istua omassa rauhassa, lukea ja ottaa välillä torkkuja ja ajatella omiaan ilman, että tarvitsee keskittyä ajamiseen. Edestakainen matka oli vain noin 40 euroa kallimpi kuin oman auton bensakulut. Pikavisiiteillä linja-auto on hyvä vaihtoehto. Pidemmällä olemisella tavaraa on sen verran, että se ei enää tule kyseeseen.

Pyhäjärven linnut olivat tainneet muuttaa jo etelämmäksi tai sitten ne pysyttelivät jossain piilossa. Pitäisi siellä olla vesilintuja vielä tähän aikaan vuodesta. Hiljaista oli mantereellakin. Näkyi ja kuului vain talitiaisia, hömppiä ja yksinäinen käpytikka. Hommaa oli tietysti sen verran, että lintumaailma jäi vähän sivuseikaksi.

Sunnuntaiaamuna ennen kotiinlähtöä kävin kiertelemässä Mansikkaniemen asuntoalueella, joka on käytännössä kaupungin keskustassa.

Tilhi, Bombycilla carrulus, Sidensvans, Bohemian Waxwing

Siellä on entinen kotitaloni, joka nykyään on kaupungin päivähoitopaikkana. Alue on pääosin rakennettu heti sotien jälkeen ja viimeiset talot ovat tulleet 60- ja 70-luvuilla. Ajan tavan mukaan monien talojen ympärillä on orapihlaja-aita. Orapihlajalla on ollut siellä satoisa vuosi. Sielläkään ei pihlajissa ollut juurikaan marjoja. En eläissäni ole nähnyt niin paljon tilhiä kuin sen aamupäivän aikana. Alue on kooltaan reilusti alle neliökilometrin. Rovaniemelläkin on parhaimpina tilhisyksyinä ollut monen sadan tilhen parvia, mutta nyt en pystynyt arvioimaan edestakaisin lentelevien lintujen määrää, mutta niitä täytyi olla 2-3 tuhatta.

Minulla ei ole enää varmaa muistikuvaa sieltä lähes 35 vuoden takaa eikä liioin mitään paperilla, mutta tuntui oudolta katsella lokakuussa kuuden räystäspääskyn kiertelyä samalla alueella.

Oheinen tilhikuva on muuten viime sunnuntaina otettu täällä aluehallintokeskuksen pihassa.

Punakylkirastas, Turdus iliacus, Rödvingetrast, Redwing

Lokakuun pinnakisaan osallistuminen sai vähän nolon alun. Lauantaina kiertelin tarkoituksella jalan vain kaupungin alueella. Sunnuntaiaamuna ajattelin lähteä autolla laajentamaan reviiriäni. Starttimoottori vain naksahti. Olin tainnut jättää sisävalon tai jonkun muun sähkölaitteen päälle ja akku oli täysin tyhjä. Siinä se autoilu sitten oli. Mahdollista on myös, että auton ikäinen, yli 10 vuotta vanha akku on vain tullut elinkaarensa päähän. Jospa minä saisin 21 pinnaani täydennystä ensi viikonloppuna uusin akuin ja voimin. Oheinen punakylkirastas on kuvattu lauantaina kaupungintalon vieressä.

Vähän matkailumainontaa

Olin mukana reilu viikko sitten työnantajan tarjoamalla yhdistetyllä ”koulutus”- ja virkistymatkalla Luulajassa. vapaa-ajan ohjelmassa meillä oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Risteily saaristossa ja opastettu kiertokäynti vanhassa kaupungissa. Valitsin jälkimmäisen.

Luulaja, vanha kaupunki

Olen käynyt siellä omin nokkineni perheen kanssa pari kertaa, mutta oli mielenkiintoista käydä kuuntelemassa tarkemmin paikan historiaa. Muita tutustuminen ei suurestikaan tuntunut kiinnostavan. Meitä oli paikalla vain kourallinen koko loppuporukan istuessa laivassa. Kadun valintaani vain yhdessä suhteessa: risteilyllä oli a-tarjoiluluokan paikassa piikki auki koko neljän tunnin ajan. Me saimme vain lounaan yhteydeesä tarjotun oluen. Mutta ihan hyvä näin. Tiedän, että meillä oli mielenkiintoisempi iltapäivä

Ehdin kierrellä kaupungilla ja rannoilla parikin kertaa kameran ja kiikarin kanssa. Luulajan varpusmaailmaa hallitsevat pikkuvarpuset. Näin niitä arviolta parisataa, mutta joukossa oli vain kaksi varpusta. En tiedä mikä tilanne on osapuilleen samalla korkeudella olevassa Oulussa, mutta muistini mukaan siellä näkyy kuitenkin varpusiakin ihan yleisesti. Naakkojakin näkyi keskustassa joitakin kymmeniä. Viitisentoista kilometriä ennen Luulajaa oli tienvarsipellolla satakunta hanhea. Ehdin ne vain huomata. Paluumatkalla osasin jo varautua katsomaan niitä tarkemmin. Määrä näytti reilun vuorakauden aikana tupalaantuneen ja joukossa oli pari kandanhanheakin. Pikahavainto rajoitinta vastaan ajavan bussin ikkunasta.

Olen ollut kuluvan viikon lomalla. Päätettiin Krissen kanssa tehdä poikkeus tavallisiin lomasuuntiin. Aina on lähdetty jonnekkin Rovaniemeltä pohjoiseen päin: Pallakselle, Kilpikselle, Pyhälle jne. Nyt suunnattiin reissu ennen koluamattomalle seudulle Posiolle. Olen siellä toki joutunut käymään aikoinaan paljonkin työmatkoilla, mutta aina kravatti kaulassa ja nappaskengät jalassa.

Posio, Korouoma

Maanantaina ajettiin Korouomalle. Kuva on otettu Piippukalliolle johtavien portaiden ensimmäiseltä näköalatasanteelta. Kaunis maisema. Mielenkiintoisempi näky oli kuitenkin kuvan esittämässä paikassa kaarrelleet kaksi nuorta maakotkaa. Seurasimme niitä ehkä noin kahdenkymmenen minuutin ajan. Välillä ne istahtivat kanjonin toisella puolella olevien kelojen latvaan ja jatkoivat sitten kaarteluaan kunnes hävisivät kanjonin luoteispäätä kohti. Jatkettiin paarustamista Piippukallion näköalapaikalle. Matkalla vastaan tuli pariskunta, joka kertoi olleensa viikonvaihteessa Kuusamon luontokuvatapahtumassa. Siinä jutellessa kuului taas selvä petolinnun naukaisu ja toisella puolella kanjonia kiertelivät taas samat maakotkat. Välillä niitä kävi hätyyttämässä kolme tuulihaukkaa. En ole ennen kuullut maakotkan ääntä, vaikka niitä olenkin nähnyt kymmeniä. Enkä taida muistaa tarkkaan sitä nytkään, niin lyhyt ääninäyte oli.

Olimme varanneet majoituksen Mourusalmen Matkailumajoista. Eivät mökit mitään luksusta ole, mutta täysin kelvollisia kahden hengen majoittumiseen. Ovat aivan hintansa väärttejä. Posion kylälle tullessa huomattiin tien vieressä lintutorni. Se on ilmeisesti rakennettu tämän kesän aikana eikä sitä vielä ole LLY:n lintutornilistalla. Ei sieltä mitään kummoista näkynyt, tavislajeja suurehkoja määriä. Havikset näkyvät Tiirassa. Majoittumisen jälkeen pyörähdimme vielä Mouruaslmella katsomassa mitä siellä näykyisi. Muutama lokki kierteli ja paikalla oli 19 kuikkaa.

Tiistaina ajoimme tihkusateessa Kuusamoon. Tien varressa näkyi aika ajoin nuoria teeriä ilmeisesti täydentämässä hiekkavarantojaan. Ensimmäinen vierailukohde oli Hannu Hautalan Kuvakeskus, joka oli pienoinen pettymys. Kuvia oli nähtävissä kuvapöydällä, joka ei aina toiminut moitteettomasti. Ripustuksena oli vain parikymmentä kuvaa. Vierailevana kuvaajana oli Krissen tuntema tromssalainen kuvaaja Arvid Sven, joka on kuvannut kaupungiltakin näkyvää Tinden-vuorta eri vuorokauden ja eri vuoden aikoina.

Kuusamo, Oulankajoki

Matkaa jatkettiin Oulangalle. Sade jatkui ja teeret väistelivät edelleen autoamme. Kiutakönkäällä pyörähdettiin, mutta pidemmälle emme halunneet lähteä, koska kameroita piti varjella jatkuvalta tihkusateelta. Tietysti ne olisi voinut jättää autoon ja kävellä ilman niitä, mutta mistä sen tietää etukäteen kuinka hyviä ja harmittavasti väliinjääviä mahdollisuuksia matkalla olisi tullut vastaan. Kiutakönkäällä odotti pienoinen ylläri. Näimme aluksi kaksi västäräkkiä lennossa ja pidimme niitä keltaväiskeinä. Ne tulivat takaisin kosken vastarannalla seinämälle kiipeilemään. ja havainto vahvistui kahdeksi joko naarapuoliseksi tai tämän kesän poikaseksi virtavästäräkiksi. Yritettiin niitä kuvata, mutta tihkusateisessa iltapäivässä valoa oli liian vähän kohtuullisen kaukana olevien lintujen saamiseksi terävinä kortille

Keskiviikkona päivän aluksi käytiin taas Nolijoen linturnilla. Havainnot ovat taas nähtävissä Tiirassa. Iltapäivällä käytiin Riisitunturin juurella olevissa turistirysissä. Keramiikkapajasta Pot Novasta tarttui matkaan pari kahvimukia ja päiväkahvit juotiin Korpihillassa, jossa kannatta käydä ihan vain jo paikan tunnelman takia.

Torstaina kierreltiin Kirintövaaran maisemissa. Sieltä ei mitään ihmeellsitä kerrottavaa jatkuvaa tihkusadetta lukuunottamatta.

Posio, Riisitunturi

Perjantaiksi oli luvattu parempaa säätä ja päivän olimme jättäneet Riisitunturin käynnille. Majapaikkamme emäntä oli kehoittanut meitä menemään paikalle hyvissä ajoin, jos mieli saada autolle parkkipaikka. Olin kuullut, että siellä käy paljon ihmisä, mutta en ollut osannut varautua siihen kävijämäärään mikä siellä ainakin tähän aikaan vuodesta on. Ajoimme paikalle puoli kymmenen maissa ja saatiin autollemme viimeinen vapaa paikka. Siellä oli jo siinä vaiheessa useita kymmeniä henkilöautoja ja kaksi bussia ja lisää tuli koko ajan. Voisin kuvitella, että paikan suosio johtuu ainakin siitä, että tunturin laelle on parkkipaikalta helppo reitti Siinä ei ole yhtäkään jyrkkää nousua ja reitti on hyvin pohjustettu ja pitkostettu. Meitä vain vaivasi se, että tunturissa ei reittien läheisyydessä ollut hetkenkään omaa rauhaa. Pahimmillaan ihmiset kulkivat pitkissä jonoissa. Oheinen kuva on tunturin huipulta otettu. Taustalla, kekskellä kuvaa näkyy Kitkajärven takana Ruka.

Ruskaa Riisitunturissa

Krisse on tätä kirjoittaessani ajamassa kotia kohti. Puhelimessa se on kertonut, että Kittilän, Muonion ja Käsivarren suunnassa on poikkeuksellisen vaatimaton ruska. Ei se Posiollakaan ollut huippua. Puuruskaa oli ihan kohtuullisesti, mutta maaruska oli ainakin silloin vielä melkein hävyyksissä. Riisitunturissa oli ruskan värejä siellä täällä pienillä alueilla, mutta ruska oli tänä vuonna sielläkin ruskan ruskeaa. Ilmeisti kuitenkin väriloistoa ajatellen teimme tällä kertaa oikean valinnan.

Tänä kesänä olen  hyvin harvakseltaan nähnyt kulorastaita. Ajoimme Oulngalta Kitkan kautta kämpällemme. Vähän Riisitunturin tienhaaran jälkeen nähtiin tien yli lenteleviä lintuja, joita emme taas pystyneet autosta tunnistamaan. Ei kun auto parkkiin ja kiikareiden kanssa katsomaan mitä lintuja ne olivat. Kulorastaitahan siinä lenteli tien kahta puolen. Sateessa niitä tihrusteltiin ja yritettiin laskea. Lukumäärä jäi vähän arvoirtukseksi, mutta tien yli lentäviä lintuja pystyttiin laskemaan 15.

Kuukkeli

Kulorastaita on näkynyt koko kesänä harvakseltaan pari kolme kappaletta. Kotimatkalla nähtiin vielä heti Taivalkosken ja Ranuan teiden risteyksen jälkeen toinen pienempi parvi niitä. Taas meni parven koko arvioimiseksi lintujen lennellessä edestakaisin väilillä maasta puuhun ja puusta maahan. Toistakymmentä niitä ainakin oli. Joku muukin oli nähnyt Posiolla samankokoisen kulorastasparven. Kaipa mun blogissa pitää aina olla lintukuvakin. Nyt ei vain sateiden takia tullut paljoakaan kuvattua. Viiden päivän aikana vain parisataa kuvaa. Sama määrähän saattaa syntyä hyvänä päivänä parissa tunnissa.  Vieressä kuitenkin perjantaina Riisitunturilla kuvattu kuukkeli.

kapustarinta ja vähän kuvamanipulaatiosta

Lähdin aamulla liikkeelle kauniissa ja lämpimässä säässä. Pitkälle en ehtinyt, kun Marko tuli paikalle ja hänen kanssaan kävellä lontostelttiin pikkuhiljaa, välillä kuvaten, Arktikumin rantaan. Kiikaroin joelle päin, kun Veikko tuli paikalle huomauttaen, että herrat seisovat aivan väärinpäin. Selän takana 15 metrin päässä oli jokin kurppa.

Kapustarinta, Plivialis apricaria, Ljunpipare, European Golden Plover

Liekö se ollut muutosta väsynyt tai muutoin kesyhkö lintu. Se päästi kuvaamaan varsin läheltä ja jo siinä vaiheessa aprikoimme lintua nuoreksi kapustarinnaksi. Kumpikaan meistä ei ennen ollut sellaista nähnyt ja päätettiin jättää tunnistaminen kotiin tietsikan ääreen. Aikamme lintua kuvattiin (kuvia tulee sivuilleni jahka ehdin niitä muokata) ja viimein se äänteli muutaman kerran ja laji varmistui. Lähdimme Veikon kanssa hieman eri teitä pois tilanteesta ja lintu jäi meidän väliin. Harvemmin tulee kuvattua kuvan mukaisessa tilanteessa. Kirjoja selailtuanikaan en pysty sanomaan onko kyseessä tämän kesän poikanen vai jo talvipukuun vaihtanut aikuinen, mutta kapustarinta kuitenkin.

Ruotsissa kärähti muutama päivä sitten Årets Naturfotograf 2010 palkinnolla palkittu Terje Hellesø kuvamanipulaatiosta. Hän on yhdistänyt eri kuvista otettuja kohteita toisiinsa ja saanut aikaan näyttäviä kokonaisuuksia kaivamalla jopa netistä toisten ottamia kuvia omiin tarkoituksiinsa. Hän jäi kiinni seuraavan linkin takaa löytyvän bloginkirjoituksen ansiosta. http://www.jagareforbundet.se/blogg/index.php/2011/08/drombilden/comment-page-8/#comments. Katsokaa tätä kirjoitettaessa ylimpänä olevan kommentin (nimimerkki Hans 2.9.11 kl 22.58) alla oleva linkki. Siinä näytetään kuinka homma tapahtuu. Jos oikein ymmärsin, kyseessä on juuri Terjen kuva.Hänen kotisivunsa ovat suljettuna, mutta kuvia löytyy googlettamalla ja em palkinnon kotisivuilta, http://www.naturvardsverket.se/sv/Toppmeny/Press/Pressbilder/Arets-naturfotograf-2010/. Nyt kun asian tietää, huomio kiinnittyy heti pariin siellä olevaan kuvaan. Minä olen kerran eräällä kurssilla nähnyt kuinka opettajamme siirsi kahdesta peräkkäin otetusta kuvasta kauriin toisen kuvan kahden kauriin seuraksi. Aikaa lie mennyt koko operaattioon pari minuttia ja manipulaatiota oli liki mahdoton huomata vaikka sen tiesikin. Minä en temppua osaa, mutta joskus senkin voisi opetella, ei muistaakseni ole kovinkaan vaikea. Minulla on naamakirjakaverina Tromssassa tapaamani norjalainen ammattikuvaaja Willy Broks, joka tekee välillä upeita manipulaatioita. Hän ei tee sitä salaa vaan kaikkien tietäessä ja myös nähdessä jutun juonen. http://www.willybroks.com

Digiaika ja kuvakäsittelyohjelmat ovat tehneet manipulaatioista helppoa. Onhan kuvien väärentelyä toki tehty maailman sivu. Varsinkin itäisessä naapurimaassamme on sitä käytetty propagandatarkoituksiin. Ompa suomessakin useita tapauksia, joista tekijä on kärähtänyt. UKK:n syntymäkodin Lepikon torpan mustavalkoisesta kuvasta on joskus poistettu savupiippu kai sen vuoksi, että annettaisiin kuva herran ja hidalgon syntyneen savupirtissä.

Harmaasieppo, Muscicapa striata, Grå flugsnappare, Spotted Flycatcher

Ehkä yleisin ja helpoin manipulaatio on poistaa kuvista jotain kokonaisuutta häiritsevää. Laitan tähän mukaan kaksi kuvasivuillani olevaa manipuloitua kuvaa. Harmaasiepon kuvasta on poistettu kuvan alareunasta täysin irrallisia jostain alemmasta oksasta törröttäviä koivun lehtien osia. Jos ne olisivat olleet kuvassa näkyvässä oksassa olevia lehtiä, ne olisivat antaneet väriä muutoin yksitoikkoiseen kuvaan. Tästä kuvasta voi helposti tulla mieleen, että lintu oksineen on syvätty irti jostain toisesta kuvasta ja siirretty tummalla taustalle. Se on kuitenkin lehtien poistoa lukuunottamatta luomu. Tumma tausta on otsokkokuvassa näkyvän mökkini saunan tummaksi valtattu ja varjossa oleva seinä. Tätä kuvaa ei voisi (ei ole edes sen arvoinen) lähettään Vuoden Luontokuvakilpailuun. Säännöt kieltävät kuvan osien poistamisen. Moni muukin taho mm Reuters on asettanut tarkat rajat mitä sen julkaisemille uutiskuville saa tehdä. Sääntöjen venyttäjiä on poistettu Reutersin kuvaajalistoilta.

porot

Porot on ensimmäisiä manipuloimiani kuvia. Se on otettu Pallashotellin pihaan räkkää pakoon tulleista eläimistä. Se on muokattu pari vuotta sitten alkuvaiheen Photshopin opetteluni yhteydessä (opettelu muuten jatkuu edelleen). Se on hyvin tökeröä tekoa. Lähinnä olevan poron turvan alta on poistettu toisena seisovan poron kopara. Nyt, kun tiedätte asian, jälki näkyy selvästi. Nykyisillä ”taidoilla” osaisin jutun oletettavasti tehdä huomaamattomammin, mutta en taida siihen ryhtyä. Jääkööt kuva sivuilleni semmoisenaan. Maininta manipulaatiosta on ollut alusta alkaen kuvan yhteydessä.

Väärin valittu

Työkaverini, joka asuu Niskanperällä, oli kertonut, että siellä istui aamuisin sähkölangoilla paljon lintuja ja pyysi katsomaan mitä ne ovat. Ajelin sinne lauantaiaamuna puoli kahdeksan maissa näkemättä langoilla ensimmäistäkään lintua. Tornilla näin lahdella kiertelevän puolensataa räystäspääskystä, joita oletin jo kertoman mukaan lintujen olleen. Tornia vastapäätä oli kannon nokassa sääksi kala-aterialla ja pari varista kärkkymässä makupaloja. Ei siellä sen kummempaa ollut, tukkakoskelopoikue ja 26 haapanaa. Kylmä tuuli pakotti lämpimään kesään tottuneen pois kädet kontassa jo tunnin postailun jälkeen. Kotiin ajellessa arvoin mielessäni mennäkkö Jängislahdelle lintuja katsomaan vai kaupungille Wanhoille markkinoille. Jälkimmäinen voitti. Olisinko voinut enemmän väärin valita.

Samaan aikaan kun kiertelin markkinakojuja ja katselin löytyisikö sieltä kerrankin jotain, mitä vastaavissa myyntikojuissa ei olisi myyty jo satoja kertoja, kaverit kuvasivat jängiksellä pikku-, lapin- ja kuovisirrejä.

Suokukko, Philomachus puxnax, Brushane, Ruff

Sunnuntaiaamuna sonnustauduin Jängikselle jo kuudelta. Ensimmäinen kierros purukasan ympäri oli aivan turha. Kävin vähän matkaa kiertelemässä kauempana ja palasin takaisin. Kasan ja joen välisestä pietaryrttikasvustosta nousi kahlaaja, joka lensi kasan toiselle puolelle ja laskeutui sinne. Kuvatessa ei aina ehdi tunnistaa kuvattavaa lintua. Kuvien saaminen on tärkeintä. Aamuhämärissä pilvisenä päivänä otin suokukoksi osoittautuneesta linnusta 1/40 sekunnin valotuksella noin 60 kuvaa, joista jäljellä on 5 eikä niistäkään yksikään taida päätyä kuvasivuilleni.

Kiertelin aikani taas Jängiksen kenttää ja purukasalle palatassani sen suurimmasta sulavesilammikosta nousi 2 pikkuruista kahlaajaa. Minulla oli mukana naamioverkko ja retkituoli, jotka virittelin lätäkön lähelle. Ehdin päivystää siinä puolisen tuntia näkemättä vilaustakaan sirreistä. Paikalle tulivat Lea ja Olli-Pekka ja kuoriuduin verkon suojista. Mahtoi heitä vähintäänkin hymyilyttää mies istumassa tuolissa naamioverkon alla keskellä avointa kenttää. Verkko on kuitenkin pari kertaa osoittautunut ihan kelvolliseksi piiloksi kuvatessa lintuja, joiden paikan tiedän.

Pikkusirri, Calidris minuta, Småsnäppa, Little Stint

Olli-Pekka huomasi heti takanani oikealla olleesta lätäköstä ne pikkusirrit. Kuvasin niitä monelta eri hollilta. Naamionti oli ollut aivan turhaa. Lintuja pääsi kuvaamaan läheltä niiden mitenkään häiriintymättä. Jälkeenpäin vähän kadutti, että miksen koettanut kuinka lähelle niitä itse asiassa olisi päässyt. Olen nähnyt kuvia, jotka on otettu pikkusirristä noin puolen metrin päästä laajakulmaobjektiivilla. Toivottavasti vähän taustalla pysytellyt Lea älysi ottaa kuvia  kahdesta aikuiseta miehestä, jotka kuvaavat lintua mahallaan lumenkaatopaikalla. Kuovisirristä eikä lapinsirristä ei näkynyt enää sunnuntaina merkkiäkään.

 

Vielä Tromssan reissusta

Viikko on mennyt kevään ja kesän kuvien perkaamisessa. Homma alkaa olemaan voiton puolella. Vielä on pari 500-1000 kuvan tiedostoa käymättä läpi. Siinä sivussa olen muokannut jonkin verran kuvia ja siirtänyt viitisenkymmentä uutta kuvaa kuvasivuilleni.

Kun aloitin vuosien, melkein vuosikymmenten tauon jälkeen opettelemman taas kuvaamista, kuvasin ihan omaksi ilokseni ja pelkästään itselleni. Näytin kuvia jossain vaiheessa muutamille kavereille, jotka sitten alkoivat puhumaan minua ympäri, että kuvia pitäisi saada nettiinkin kaikkien katseltavaksi. En oikein syttynyt ajatukselle, mutta saivat pannahiset puhutuksi minut ympäri. Muistaakseni tammikuun lopussa pukkasin ensimmäiset kuvat sivuille. Vähän myöhemmin sitten ajattelin, ettei miksi en tekisi myös blogia. Tämän sivuston kävijämäärät näette laskurista. Vaikea uskoa sitä lukua, mutta vielä vaikeampaa on uskoa kuvasivujen kävijämäärää. Eilisen tilaston mukaan sivuilla on vieraillut 9700 katselijaa. Tätä tahtia 10.000 kävijän raja ylittynee muutamassa viikossa. En oikein voi tajuta sitä. Kävijät ovat varsin kansainvälistä porukkaa. Sen jälkeen, kun laitoin lintujen nimet tageihin englanniksi, on parina kuukautena eniten kävijöitä ollut Jenkeistä. Muita suurempia kävijämaita Suomen lisäksi ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja suuri määrä tunnistamattomia kyseilijöitä. Suunnitelmissa on katsoa mitä tapahtuu, jos laitan nimet myös saksaksi.

Yes, mennään otsikon aiheeseen.

Sommaröy on viehättävä pieni saari Tromssasta länteen, jossa kannattaa pyörähtää, jos aikaa on. Sinne voi tehdä rengasmatkan. Tiet erkanevat tai sitten yhtyvät edellisessä jutussa kehumani Eidehandelin kohdalla. Matkaa sinne on kaupungista 70-80 kilometriä. Valitsimme menomatkaksi etelänpuoleisen reitin. Sen varrelle muuten on Tisnäsin lintujensuojelualue. Pohjoisen reitin maisemat ovat jylhempiä. Matkalla ei oikeastaan näkynyt sen ihmeempiä ennenkuin muutama sata metriä ennen Brensholman kylää huomattiin lintu, jota ei autosta ehditty tunnistamaan. Äkkiä pirssi parkkin ja katsomaan vieläkö se löytyisi.

Merikihu, Stercorarius parasiticus, Kustlabb, Parasitic Jaeger

Löytyihän se ja löytyi 12 muutakin merikihua. Paikka on vähän soinen, ehkä noin neliökilometrin laajuinen nummi lähellä merta. Kuvasimme lintuja tieltä. Oletimme, että niillä on pesintä käynnissä emmekä lähteneet suolle tarpomaan mahdollisten parempien kuvien toivossa. Otin kihuista ja paikalla olleista kolmesta taivaanvuohesta vajaat neljäsataa kuvaa ennen matkan jatkumista ja häirintämme lopettamista ja ajattelin niiden riittävän. Mitä vielä. Niinkuin allaolevassa jutussa kerroin, olin päivällä kuvannut hautovaa kaakkuria ja hautovia kala- ja lapintiiroja telejatke kamerassa ja jalustan kanssa. Convertteri jäi kameraan eikä siitä ole parantamaan nopeasti liikkuvia ja jatkuvasti paikkaansa vaihatavia lintuja kuvatessa. Telejatke, vaikka Sigman 1.4 sellainen onkin hyvä, hidastaa kameran tarkennuksen toimintaa oleellisesti. Kihujen kuvista on jäljellä vajaat kaksikymmentä parasta eikä niistäkään ole yksikään toivomusteni mukainen. Molemmista värimuodoista on kuitenkin kuvat sivuillani.

Tromssa, Sommaröy

Sommaröylla on monia pieniä poukamia, joissa kalliot ja hiekkaiset rannat vaihtelevat. Tiedettin mukava sellainen poukama tien lähellä.  Sinne kiikutimme eineemme ja kokeilimme minulle aivan uutta kertakäyttögrilliä. Olipa yllättävän tehokas värkki. Eidehandelista ostetut possun lihat valmistuivat yhtä nopeasti ja mehukkaiksi kuin kotoisassa pallogrillissäkin. Ökyä olisi jäänyt vielä toisen ehkä kolmannenkin satsin paistamiseen. Kuvassa eivät näy ne hiekkaiset osat rannasta, mutta niitä luikerteli kallioden välissä. Olimme esimmäisinä sillä rannalla, mutta se taisi olla kaikkien tiedossa, koska sinne kerääntyi pikkuhiljaa muitakin grillaajia.  Paikalla pyörähti myös riskilä, jota kuvasin, mutta en ole ehtinyt katsoa saisiko siitä kelvollista kuvaa sivuille. Muuten siellä oli vain lokkeja.

Sommaröystä länteen on lyhyen, mutta korkean sillan jälkeen pieni saari Hillesöy. Sen tuulensuojaisella puolella on joitakin omakoti- tai kesähuvilataloja. Tie päättyy sinne. Parkkipaikan vieressä on pieni kukkula, jonka takana aukeaa avomeri. Sieltä on mahdollista putkella saada mielenkiintoisia havaintoja ainakin keväisin. Merihanhia, meri- ja karimetsoja, riskilöitä, alleja jne.

Lofoten, Ramberg

Minulla ei ole kuvia Tromssan seudun hiekkaraanoista kaupungin rantoja lukuunottamatta. Laitan tähän mukaan muutama vuosi sitten Lofooteilla otetun kuvan Rambergin kylän rannasta.  Rannan hiekka ei ole hiekan väristä vaan paljon vaaleampaa. Niinkuin edellisessä blogissa kirjoitin, hiekka on kotiloiden ja simpukoiden hienokksi jauhautunutta kuoriainesta

 

 

 

 

Taas Norjassa käymässä

Loman ensimmäisen viikon jälkeen lähdin ajelemaan taas pohjoiseen päin. Yöksi jäin Kilpikselle. Illalla kiertelin järven rantoja pari tuntia ilman mitään merkittävää havaintoa. Aamulla lähdin tuttua reittiä kävelemään Luontotalolta Tsahkaljärvelle päin. Pitkällekkään en päässyt, kun näin vastaan tulevan nuoren miehen, joka kävi tarkastamassa pönttöjä. Arvasin heti kenestä on kyse. Tapasin Aki Aintilan, joka oli laittanut haviksiaan LLY:n sivuille. Aki kertoi olleensa aikaisemmin parin viikon exkursiolla Kilpisjärvellä, mutta pestautuneensa nyt paikalle koko kesäksi. Aki kertoi kahdesta sekapesinnästä. Toinen oli hömö- ja lapintiaisen pönttöpesintä luonnonpuiston alueella ja toinen paljon mielenkiintoisempi. Aki näytti minulle gepsistä paikan, jossa pöntössä pesii höpintiaisen ja hömötiaisen sekapari. Paikka oli noin puolentoista kilometrin päässä meistä. Kävin etsimässä pönttöä, mutta en löytänyt sitä ulkomuistin perusteella. Mukanani ei ollut tutulla paikalla karttaa, johon olisin pöntön paikan voinut merkitä. Olisi mielenkiintoista nähdä nämä 3/4-osageeniset linnut edellyttäen, että pesintä onnistui.

Tromssa, Telegraphbukta

Norjaa on maailman sivu pidetty puheissa mahdottomana matkailumaana säiden takia; aina sataa. En ole samaa mieltä. Tänä vuonna olen käynyt Norjassa kaksi kertaa. Toukokuussa olin Varangilla kuusi päivää. Siellä oli yksi sade- ja myrskypäivä. Muutoin paistoi aurinko ja meri oli lähes tyyni. Nyt olin Tromssan seudulla kolme päivää ja siellä oli t-paitakeli ja niinkuin kuvasta näkyy tyyntä. En enää muista kuinka monta kertaa olen maassa viime vuosina käynyt, mutta yhden 3 päivän reissun olen joutunut kulkemaan sateenvarjon kanssa. Eihän siellä alkukesästä varsinkaan ole merestä johtuen yhtä lämmintä kuin täällä. Kokemukseni mukaan norjalaiset ovat samanlaisia humantereita kuin skotitkin. Kun lämpömittari näyttää himpun yli kymmenen astetta väki alkaa liikkumaan t-paidoissa ja shortseissa. Huh.

Saukko

Ensimmäisenä iltana kävin vanhassa tutussa paikassa Prestvannetilla. Pieni Harjulampea pienempi lampero aivan keskellä kaupunkia. Siellä pesii useita kaakkuripareja vuosittain. Lisänä molempia tiiralajeja ja lokkeja tavalliemmista vesilinnuista puhumattakaan. Osa Ympäristöstä on pesimäaikaan rauhoitettu. Lammen rannoilla kamera kaulassa kierrellessä ihmiset jäävät usein juttelemaan ja kertomaan omia havaintojaan. En kerinnyt pitkällekkään, kun muuan pariskunta tuli kertomaan nähneensä paikalla muutama päivä aikaisemmin saukon. Kiertelin lampea ja yritin kuvata hautovaa kaakkuriemoa kun lokit ja tiirat nousivat varoittelemaan ja pitämään mieletöntä mekkalaa. Katselin taivaalle ja etsin petoa. Suunta vain oli väärä. Älysin katsoa maahan päin ja parinkymmenen metrin päässä se saukko lymysi ja etsi linnun pesiä.

Toisena iltana lähdin ystävien kanssa Tromssasta länteen olevalle Sommaröyn saarelle piknikille. Olen käynyt siellä aikaisemminkin. Viehättävä pikkusaari, jossa on lukuisia pieniä, kauniita ”hiekkarantoja”. Norjalaiset hiekkarannat ovat harvoin oikeita hiekkarantoja. Se vaalea aines, joka rannoilla on, on vuosituhansien aikana hienoksi jauhautunutta kotiloiden kuorimassaa. Matkalla käytiin ostamassa noin kymmenen kilometriä sillasta etelään olevasta Eidehandelista evästä. Kauppa on ainoa kulmakunnan ketjuihin kuulumaton liike, jossa on loistavat valikoimat liha ja kalatuotteita. Kukaan ei minulle ole maksanut eikä maksa mainoksesta, mutta käykää ihmeessä kaupassa, jos sielläpäin liikutte. Norjalaiset ovat ihastuneita kertakäyttögrilleihin. Niiden raakileita näkee aamuisin varsinkin nuorison suosimissa paikoissa. Siellä täällä on kontteja, jotka on tarkoitettu vain käytettyjen grillien keräämiseen. Kertakäyttögrilli tarttui meidänkin matkaan marinoitujen possunlihojen ja perunasalaatin yms mukana. Matka Sommaröylle ja siitä vielä edelleen Hillesöylle ja edelleen kotiinpäin jatkuu seuraavassa kyhäelmässä

Yritän parantaa tapani

Edellisestä kyhäelmästä on vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Esitän ainakin tekosyitä. Toukokuun alun jälkeen on kuvavarastoon kertynyt  7000-8000 uutta kuvaa, joita olen yrittänyt karsia vähemmäksi. Aurinko, onneton, on räköttänyt liian monena iltana suoraan silmiini tietsikan ääressä ja tehnyt homman mahdottomaksi ennenkuin on painunut vastapäisten talojen taakse. Mitä pidemmälle syksyä kohti mennään, sen enemmän minulle jää aikaa istua kunnolla myllyni ääressä. Nyt aurinko on armollisesti pilvessä, joten palaan edellisen kirjoituksen lupaukseen jatkaa laiturihaviksista kertomista.

Telkän poikanen?

Koko lomani ajan näin melkein päivittäin kuvan yksinäisen telkänpoikasen, jos nyt oikein osasin lajin määrittää. Oliko se jo vieroitettu, eksynyt emostaan vai olivatko emo ja muut poikueen linnut kuolleet syystä tai toisesta. Se oli melko kookas jo ja näytti pärjäävän vallan mainiosti omillaan. Paikalla kävi silloin tällöin telkkäpoikue, jonka untuvikot olivat huomattavasti tätä pienempiä. Veijari yritti liittyä poikueen joukkoon, mutta emo ajoi sen kylmästi kauemmaksi omista poikasistaan. Sinnikkäästi se yritti päästä porukkaan mukaan kolmekin kertaa, mutta joutui sitten luovuttaman ja ja jatkamaan  omin nokkineen. Sinne se jäi kiertelemään lomani loputtua ja uskon sen selvinneen yksinkin.

Saarijärven Pyhäjärvestä on julkaistu joitakin vuosia sitten kirja. Siihen on linnustoa käsittelevän osion kirjoitanut kuikkatutkijana tunnettu Jukka Virtanen. Hänellä on mökki omaani vastapäisessä saaressa.

Härkälintu, Prodiceps grisegena, Gråhakedopping, Red-necked Grepe

Virtanen on kartoittanut tietääkseni useita kymmeniä vuosia järven lintukantoja. Kirjan mukaan härkälintu on Pyhäjärven yleisin pesivä vesilintu. Toisena tulee telkkä. Monena vuotena mökin ympärillä on pesinyt kaksi härkälintuparia, joiden reviirien raja on kulkenut jossain mökkini niemenkärjen tietämillä. Olen useammin kuin yksi tai kaksi kertaa herännyt aamuyöstä, kun herrat härkälinnut ottavat mittaa toisistaan reviirien rajalla. Voinette kuvitella äänimaailman. Tänä kesänä näytti kuitenkin olevan vain yksi, meiltä länteen oleva reviiri ja sain nukkua yöni rauhassa. Kuvan lintu on palaamassa laiturini ohitse sieltä aikaisemman toisen parin reviiriltä ahven nokassaan viemessä sitä poikasilleen. Härkälinnun poikaset viettävät havaintojeni mukaan hyvin piiloittelevaa elämää kotikaislikon kätköissä ja tulevat näkyville vasta lähes aikuisen linnun kokoisena.. Tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa näkemään vilaukselta kaksi untuvikkovaiheen poikasta. En osaa arvioida niiden ikää, mutta ruumiin pituus oli vajaat 20 senttiä. Yleensä vesilintujen untuvikot ovat hellyttävän näköisiä palleroita, mutta nämä olivat rumia kuin mustin synti. Tummanharmaita otuksia, joiden untuvat ja sulkien alut sojottivat mikä mihinkin suuntaan. Niitä katsoessa oli vaikea kuvitella, että niistä tulee aikuisena kauniita lintuja.

Nuoruudessani selkälokit olivat kalanperkuupaikan kingejä, napsivat haluamansa ja muut saivat rippeet. Lokit oppivat nopeasti tietämään mistä herkkupaloja saa vähällä vaivalla. Meillä on aina ollut yksi ja sama paikka, jossa verkosta tai onkimalla saadut kalat perataan. Kun joku istuu sille tietylle kivelle, ympärille kerääntyy heti lokkeja. En muista koska porukassa on viimeksi ollut selkälokkeja.. Ei niitä ole näkynyt muutenkaan moneen vuoteen. Olen jo pelännyt, että niitä ei enää järvellä ole. Tänä kesänä vastapäisen saaren rannassa näkyi aamuisin ja iltaisin kaksi selkälokkia. päivisin ne olivat ties missä. Lohduttava havainto.

Kuikka, Gavia arctica, Storlom, Black-throated Loon

Minkäänmaailman tilastoja minulla ei ole, mutta omien havaintojen perusteella kuikat ovat lisääntyneet Pyhäjärvellä viime vuosina. Päivittäin näin niitä yksin tai 2-6 linnun pikkuparvissa. Suurimmassa laskemassani parvessa oli yhdeksän lintua. Se jäi kuitenkin melko kauaksi viime kesän suurimasta parvesta, jossa laskin viisitoista lintua. Olin sen verran aikaisin lomalla, että nyt en nähnyt yhtään poikasta. Viime kesänä elokuussa näin kolme poikuetta, joissa kahdessa oli yksi poikanen ja yhdessä kaksi.

Otsikko lupaa, että enää ei tulisi melkein kolmen viikon paussia juttujen väliin. Mitkä sormet ne pitikään olla selän takana ristissä, ettei lupaus pidä. No, yksikään ei ole. Lomaltakin on vielä kerrottavaa.

Laiturikuvausta

Kesäloman rippeet jäljellä. Viisi viikkoa on mennyt hurahtaen. Ensimmäisen viikon olin Rovaniemellä. mutta eka viikonvaihteessa kiekautin auton nokan pohjoiseen. Palasin Rovaniemelle seuraavana sunnuntaina Kilpiksen ja Pallaksen kautta ja kävin maanantaina vielä Pyhällä ja suuntasin sitten mökille Keski-Suomeen. Siellä sitten minun loppulomani vierähti.

mökkilaituri

Olen vuosien varrella ihmetellyt miksi laituri on mukamas hyvä piilokoju. Jos istun siinä ihmeemmin sähläämättä, linnut eivät pelkää sillä istuvaa ihmistä vaikken olekkaan millään lailla suojautunut tai piilotellut itseäni. Viime kesänä ottamani kuva kertoo paikan. Kuva on otettu keskipäivällä. Siihen aikaan ympärillä on hiljaista niinkuin kuvasta näkyy, kahvikuppi ja kirja paikalla. Tällä lomalla mökillä oli sen verran niitä mökkihommia, että istuskelu jäi aamuihin jai ltoihin. Hellejakson aikana suorassa auringonpaisteessa ei olis jaksanut ollakkaan. Parhaat ajat ovat varhainen aaumu ja ilta. Kuinkas muuten.

Kuvan iskoskeloperhe on kuvattu aamulla puolipilvisessä säässä. Tämä poikue todisti taas ainakin jollain lailla äskeisen väittämämi. Koskelot tulivat kuva oton jälkeen rantaan ja lähtivät uimaan sitä pitkin. Emo kiersi laiturin, jolla istuin ja ui ohitseni noin kahden metrin päästä. Poikaset oikaisivat laiturin alitse osa minun ja rannan välistä, osa suoraan takamukseni alta. Nämä blogin kuvat eivät välttämättä ole niitä jotka aikaa myöten päätyvät kuvasivuilleni. Kaikista n paljon kuvia ja olen nyt poiminut joitakin tätä blogia varten Muuan ilta laiturin viereen tuli toinen, ihan eri isokoskelopoikue. Se on kuvattu ilta-auringon valossa.

Isokoskelo, Mergus mergsanser, Storskrake, Common Merganser

Kuvissa näkyy hienosti valon merkitys kuvaan. Tässä oli nyt alkua lomablogille. Seuraavaksi laiturihavkisia ja -kuvia härkälinnuista ja kuikista.

Isokoskelo, Mergus merganser, Storskrake, Common Merganser

Helpotus

Kroppa ei ole vielä päässyt lomavireeseen. Heräsin aamulla taas jo 5.30. En yleensäkään ole mikään aamuntorkku, mutta voisi lomalla kuitenkin vähän pitempään nukkua, jos ei mitään erikoista ole. Varjon puolella oleva lämpömittari näytti jo silloin 20 astetaa. Huh.

Viimeisin havainto poliisitalon naakkojen pesintäpuuhista on vappuaatolta, jolloin Krissen kanssa kuvasimme niitä viemässä risuja rakennustarpeiksi. Varangin reissun jälkeen en ole nähnyt lintujen livahtavan katon alle vaikka olen nähnyt naakkoja ja kuullut niitä  päivittäin tässä ympärillä. Olen pitänyt pesintää epäonnistuneena. Mielessä on käynyt epäilys, että virkavallan avustavat kiinteistönhoitajat ovat syyllistyneet kotirauhan rikkomiseen hävittämällä pesän hygienia- tai muista syistä. Näin kävi kahtena keväänä Maakuntakadulla erään kiinteistön vintille rakanteilla oleville naakkojen pesille. Ei hätää. Aamutupakalla ollessani kuulin taas kjaksutusta ja säntäsin toiselle puolella taloa ja nyt näin linnun pujahtavan pesälle. Ja muutaman minuutin  päästä uudelleen.En vain ole aikaisemmin sattunut oikeaan aikaan oikealle paikalle.

Kiertelin sunnuntaina vähän pitempään aluehallintokeskuksen puistossa. Löysin alueelta ja vielä tarkemmin sen läpi menevän tien ja Konttisen kentän välistä 10 asuttua räkättirastaan pesää. Kolmessa oli vielä haudonta meneillään ja seitsämään ruokittiin poikasia. Lisäksi samalla alueella oli 3 maastopoikuetta, joihin löysin 2-4 poikasta kuhunkin. Osa varmaan piilotteli pensaiden ja ruttojuurien alla. Yksi pesistä oli männyssä, yksi lehtikuusessa ja loput koivuissa. Tenniskentän vieressä pesä oli joka toisessa puussa. Lähentelee jo yhdyskuntapesintää. Puistossa lenteli kaksi vihervarpuspoikuetta. Peippo-, punakylki- ja västäräkkipariskunnat lentelivät ruokaa suussaan, mutta niiden pesiä en löytänyt. Lisäksi siellä pyöri yksinäinen harmaasieppo paikallisena.

Haapana, Anas penelope, Bläsand, Eurasian Wigeon

Tavislajien kuvaus jatkuu. Seuraava kuvauskohde on kirjosieppo, jonka koiraasta minulla ei ole kelvollisia kuvia. Tiedossani on kolme pesintää muutaman sadan metrin päässä kotoa, joten eiköhän se onnistu. Aurinkoisella ilmalla mustavalkoisen linnun kuvaaminen on kotrastierojen takia hankalaa. Lintu pitää vain saada kuvattua sopivassa varjossa. Kuvia kertyy nyt enemmän kuin ehdin niitä karsia saati sitten muokata kuvasivuille tai muutenkaan. Työkavereille esitin perjantaina  toivomukseni , että loman ensimmäisinä päivinä tulisi vettä sen verran rivakkaan, ettei tulisi mieleenkään lähteä ulos.. Saisin kuvat joltisellakin lailla ajantasalle. Muut lomalle jäävät eivät olleet aivan samaa mieltä kanssani.  Ovathan nämä lämpimät aurinkoiset päivät toki lomalaiselle mukavampia. Aikaa on sitten talvella värkkäillä kuvien kanssa. Kuvassa Kirkkolammella lauantaina aamupesulla ollut haapanakoiras.