Höynähtäneitä

Uskon vakaasti, että Antinkaapon kahvipöytäkaverit pitävät minua jonkinlaisena pöljänä. Äijä reissaa joka kevät ja muulloinkin jonnekkin päin Pohjois-Norjaa katselemaan lintuja. Nytkin matkaan on vuokrattu retkeilyauto kahdeksi viikoksi ja sen ajan käytän kummallisuuteeni mahdollisimman tehokkaasti.

Ymmärrän muita orneja, jotka tahkoavat paljon minua enemmän ja antaumuksella pitkin maailmaa. Kotipaikoillaan havaintoja tekeviä ja joukossa olevia tutkimustyötäkin puurtavia kunnioitan. Joukossa on valtakunnalisestikin arvokkaita tutkimuksia. Slettnesissä tapasimme jo viime keväänä Berlevågin läheisellä Kjölnesin majalla tutustumaamme orniin. Vähän jo silloin kummastelimme hänen touhujaan. Nyt hän kertoi olleensa paikalla kaksi viikkoa ja enimmillään istuneensa vuorakaudessa 17 tuntia helkkarin kylmässä ja kovassa tuulessa laskemassa muuttavia merilintuja. Olihan niitä kertynyt kunnioitettavia määriä: tuhansia eri lajin kihuja, jääkukkia ja muita muuttajia. Hänellä oli parkissa Toyota Yaris ja mies oli melkoisen kookas. Hän nukkui ja laittoi ruokansa pienessä autossa. Nostaakko hänelle hattua vai…

Olemme siirtyneet Varangille. Tänne on ilmeisesti viime yönä tullut kohtuullisen paljon kahlaajia. Niitä vilistelee paikoin runsaasti ja meillä on ollut antoisa päivä. Allaolevassa kuvassa on punakuireja sekä iso- ja suosirrejä Hyönteissyöjät pysyttelevät vielä etelämmässä. Olemme nähneet vain paikallisia varpusia ja yhden kivitaskun. _DSC6630

Vähän vahingossa saimme auton sähkön päähän vielä kiinni olevassa jonkinlaisessa kokouskeskuksessa. Auto pysyy lämpimänä kaasun avulla, mutta kameroiden ja läppäreiden akkuja silla ei voi ladata. Isäntä aukaisi meitä varten WC- ja suihkutilat ja antoi käyttöömme WiFinsä. Ei pöljempi paikka meren rannalla. Kun katson läppärin näytön ohi ei nyt aivan minua tuijota, mutta on selin 150 metrin päässä yöpuulle valmistautuva merikotka.

Eka päivät linturetkellä

_DSC4161.jpgViime viikon perjantaina lähdin liikkeelle vuokratulla retkeilyautolla. Ensimmäiset päivät menivät Kilpisellä. Ensimmäisenä yönä en nukkunut oikeastaan ollenkaan. Sitten oivalsin vuokraajan ohjeen, kuinka lämmityksen oikein saa päälle. Neljältä aloin nukkua kunnolla ja meinasin myöhästyä sovitusta koulutuksesta kymmeneltä.

Osuin nyt oikein kunnolla toisen kerran vuosien varrella sirrien muuttoon. Olin Tromssassa sunnuntai-iltana. Isosirrien etujoukot tulivat seuraavana yönä. Sirrejä ei ollut kuin pari sataa, mutta nyt niitä on siellä tuhansia. Sirreillä on mielenkiintoinen tapa: ne kiertelevät parvessa vähän kottaraisten tavoin ennen kuin laskeutuvat alas. Langnesistä löysimme myös suosirrin, karikukon ja tyllejä.

_DSC4838.jpgEnnenkin moneen kertaan mainitsemani Tisnesin Hestedammen oli jäässä, mutta siinä seisoi harmaahaikara, joka ei häiriintynyt vaikka ajoin muutaman kymmenen metrin päähän. Muutoin tähän aikaan vuodesta vilkkaassa luonnonsuojelualueella oli hiljaista. Kapustarintoja vain vilisteli joka paikassa.

Olemme nyt Gamvikin kunnan Slettnesin majakan vieressä odottamassa huomista päivää ja katsomassa riittääkö kännykän ja läppärin akku tämän loppuun kirjoittamiseen. Tuulee melko tavalla ja autoo heiluu. Nukkumaan mennessä voi tuntua kuin nukkuisi kehdossa.

Taitaa tulla monta jatko-osaa.

Sohvapinnoja

Olen asunut nykyisessä asunnossani 15 vuotta. Minulla on olkkarin ja keittiön ikkunoista hyvä näkymä Kemijoelle Ouunaskosken yläpuolelle. Lehdettömänä aikana itse jokikin vilahtelee sieltä täältä, mutta kesällä siitä ei näy vilaustakaan.

Muuttoaikana pystyn koti-ikkunastani tekemään satunnaisesti varsin mielenkiintoisia lintuhavaintoja. En ole kaiken aikaa nenälläni tahraamassa ikkunoita, mutta silloin tällöin vilahtaa silmiin jotain maininnan arvoista. Kiikari ei ole käden ulottuvilla, mutta 5-10 sekunnin päässä. Joskus olen pitänyt putkeakin jalustalla, mutta lintujen saaminen siihen on sen verran hidasta, että ne ehtivät mennä menojaan ennen kuin olen saanut kaikki suojukset pois linssien edestä. Linnut ovat vain hetken näkyvissä ennen kuin lentävät kiikarin tavoittamiin.

Olen alkanut kutsua haviksia sohvapinnoiksi. Iso osa kotoa tehdyistä havannoista todella tulee sohvalla istuen tai sillä maaten.

Mielenkiintoisia ovat tähän aikaa vuodesta petolinnut. Viime talvena sohvapinnaksi lensi monta kertaa varpushaukka, joka kierteli tarkkailemassa Aluehallintokeskuksen puistoa. Useamman kerran olen nähnyt ikkunasta muuttohaukan. Hienoin havainto siitä oli joitakin vuosia sitten. Istuin parvekkeella ja haukka lensi silmieni korkeudella Korkalonkatua pitkin eteläänpäin 10-15 metrin päästä. Eikä kamerasta  tietoakaan.

Juttelin vappuviikonloppuna Veikon kanssa ja tuli puheeksi olenko pannut sohvapinnat ylös. Eipä ole listaa niistä. Olisi ehkä voinut laittaa ne ylös. Montakymmentä lajia haviksia varmaan kertyisi.

Eilen aamulla silmiin osui hanhiaura. Kipaisin kiikarin ja havis muuttui aivan muuksi: Merimetsoja muuttomatkalla todennäköisesti jonnekkin Pohjois-Norjaan ja aurakin hajosi parveksi. En ehtinyt laskea lintuja tarkkaan, muttaan arvioni on, että parvessa oli 25 lintua.

Allaoleva kuva merimetsoista on kuvattu Tromssassa lokakuussa 2013. Merimetsoja kerääntyy kaupungin keskustan tuntumaan pesimäajan ulkopuolella. Kuva on otettu Ishavskatedralin alapuolelta. Taustalla on kaupungin keskusta ja satamaan tulossa Hurtigruten-alus Richard With, joka on nimetty varustamon perustajan mukaan.

081013_0953-2

 

Instagram

Muuan lähipiirini kuuluvan henkilö alkoi joitakin aikoja sitten höpöttämään minulle liittymisestä Instagarmiin. Olen Facebookissa, minulla on blogi ja oma kuvasivu, joka on ollut pari vuotta päivittämättömänä. Olen tähän asti pitänyt niitä minulle riittävinä  somettamisen muotoina.

Vähän toista viikkoa sitten laitoin kuitenkin sinne pienen painostamisen jälkeen ensimmäisen kuvan. Olkoot tämän kerran, mutta nyt netissä riekkuminen loppuu aivan varmasti tähän. Siinä päätöksessä pysyn (ainakin toivottavasti). Evästyksenä lähipiiriläinen välitti lastensa viestin, että paras olla laittamatta palveluun yhtä kuvaa enemmän päivässä. Kukaan ei jaksa katsella isoa päivityskuvamäärää pitkään.

Vaikka aikalailla vastentahtoisesti liityin instagramiin, se on oikeastaan vallan mielenkiintoinen paikka jakaa muiden katseltavaksi taivaanvanhoja kuvia, joita muissa palveluissani käyvät ovat nähneet tuskastumiseen asti. Olen hashtakien kautta saanut uusia katselijoita, joista suurin osa on ulkomaalaisia. Laitanpa tähän nyt taas kerran kuvan vappuaamuna 2014 otetusta kuvasta joutsenista Kutunivassa taustanaan Jerisjärvi ja Keimiötunturi. Sen olen tänään päivittänyt Instagramiin. Tilini löytyy nimellä juhanijalkanen.

SONY DSC

 

Kallista peltiä

Kadotin noin puolitoista kuukautta sitten 200-500 millisen putkeni vastavalosuojan. Olin kiertelemässä jalkaisin kotini lähellä katselemassa löytyisikö jotain kuvattavaa ja se oli pudonnut jonnekkin. Jostain syystä en kotiintullessani huomannut vastavalosuojan puuttumista. Seuraavan kerran lähdin samalle reitille kahden päivän kuluttua ja kotona huomasin ettei värkki ollut paikallaan. Kävelin muistini mukaan osapuilleen samaa reittiä kuin edelliselläkin kerralla. Välillä oli ehtinyt sataa lunta pariinkiin otteeseen. Eihän sitä enää löytynyt. Taitaa olla auraustraktorien jäljiltä jossan lumenkaatopaikalla.

Minulla on pari kaveria, joilla on sama lasi. Toinen on kertonut pudottaneensa suojan kerran, toinen lukuisia kertoja. Hän kertoi pahimmillaan rönynneensä kolmatta tuntia tunturissa ennen sen löytymistä. Häneltä sain vinkin sitoa vastavalosuoja ongensiimalla kiinni kalustekengän kiristinruuviin kiinni. Hänellä se oli jo jonkun kerran roikkunut sen siiman varassa.

Laitoin kyselyä Nikon-kuvaajien Facebook sivulle ja sinne alkoi tihkua viestejä samasta ongelmasta. Joku kertoi teipanneensa suojan kiinni joka kerran, kun käy kuvaamassa paikoissa, joissa sen putoaminen tietäisi varmaa menetystä. Liekö kyseessä jonkinlainen laitevika sinällään erinomaisessa objektiivissa.

_DSC7046Soitin katoamisen jälkeen kaikki googlettamalla löytämäni Suomen Nikon-myyjät. Kellään sitä ei ollut, voivottelivat vain tilannetta. Viimeiseksi soitin JAS-tekniikkaan ja siellä puhelimeen vastannut otti minut niin paljon tosissaan, että etsi vastavalosuojaa Euroopastakin, mutta ei löytänyt. Muut voivottelijat ilmoittivat hinnaksi 70-90 euroa. JAS:silta en enää viitsinyt kysyä hintaa heidän ilmoittaessaan tilaavansa suojan suoraan tehtaalta. Erinomaista palvelua. Sain vastavalosuojan tänään. Hinta on postikuluineen 132,14 euroa. Aika paljon 10 sentin syvyisestä ja 13 senttiä halkaisijaltaan olevasta max 50 grammaa painavasta pellin palasta.

Aamusoidinta Kilpisellä

Heräsin hyvissä ajoin maanantaina, toisen pääsiäispäivän aamuna. Kello oli vähän vaille seitsämän, kun menin ulos aamutupakalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli 17 astetta. Kuulin pikkutikan soidinnaputtelua kaupan suunnalta, mutta se loppui ennen kuin ehdin havainnollistaa linnun paikan.

Olen aina kertonut olevani äänivammainen. En pysty tunnistamaan lintujen laulua. Jostain syytä olen vuosien varrella oppinut erottamaan tikkojen koputuksen lajilleen. Niinpä olin varma tänäkin aamuna, että asialla oli juuri pikkutikka.

Lähdin aamupalalle ja palasin takaisin ulos kahdeksan maissa ja kuulin rummutuksen uudestaan ja nyt pystyin haarukoimaan missä lintu oli. Äkkiä sisältä kamera ja kiikari matkaan ja muutaman sadan metrin metrin päästä löysin linnun paukuttamassa sähköpylvään peltiä. Näinhän monet tikat ovat oppineet tekemään.

_DSC3115

Pikkutikka, dendrocopus minor, mindre hacjspett, lesser spotted woodpecker, kleinspecht, dvergspett

Ehdin kuvata koirasta pitkäänkin. Se sitten syystä tai toisesta lähti lentämään norjalaisten mökkikylälle päin.

Muutama kymmenen sekunttia myöhemmin näin silmäkulmasta toisen pikkutikan. Ensimmäinen ajatus oli, että kuinka se oli ehtinyt kiertää ympärini ja tuli aivan päinvastaisesta suunnasta paikalle pylvään läheiseen koivuun. Kuvasin sitäkin ja vasta sisällä kuvia siirtäessäni huomasin uuden linnun olleen naaraan, joka sitten lähti lentämään samaan suuntaan kuin, johon koiras oli mennyt.

_DSC3181-2-2Hyvää avio-onnea ja paljon poikasia pariskunnalle.

 

Kilpisellä

Olen välttänyt viimeiseen asti Lapin turistikeskuksia ruuhka-aikoina. Leville esimerkiksi minua ei saisi 100 gramman kappaleinakaan tähän aikaan vuodesta eikä oikein muulloinkaan. Pidän rauhallisesta olemisesta. Nyt vain tuli olo, että jonnekkin pitää päästä Rovaniemeltä ja Kilpisjärvi valikoitui kohteeksi. Oli siellä muitakin tuttuja.

Paikka oli täynnä norjalaisia niinkuin aina. He pitävät huolen ryyppäämisestä ja riekkumisesta, mutta pysyvät onneksi omissa porukoissaan. Suomalaiset ovat tulleet hiihtämään, eivät ryyppäämään. Norjalaisia on tähän aikaan paljon enemmän kuin suomalaisia vakituiset asukkaat mukaan lukien. Pitkänäperjantaina, joka on norjalaisten pääsiäisen kohokohta, kävin kaupassa. Sen ja huoltamon parkkipaikat olivat tupaten täynnä autoja samoin kuin tien vierustatkin. Silmiin osui vain yksi suomalainen rekisterinumero RUO-1. Kauppiaan auto.

Perjantaina ajoin alas katsomaan olisiko meren rannalla jo muutto alkanut. Variksia ja lokkeja lukuunottamatta ei näkynyt kolmessa tarkkailupaikassani muuttolintuja. Seuraana päivänä kuulin, että laskuvesialueella oli ollut lauantaina ristisorsia.

Skibotteniin on muuten avattu viime syksynä uusi kiehtova kahvila, Ruija, kirkon viereen. Sitä emännöi Kilpisjärveltä lähtoisin oleva suomalainen.

Kävimme lauantaina Muotkatakan  kohdalla Kilpiseltä tullessa oikealla olevan Leutsuvaaran laella. Kun kuvasimme maisemia, takaamme tuli maakotka korpin ajattamana. Homma kävi niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa kameraa olalta ennekuin kotka painui rinteen taakse. Optimisti ehti kuitenkin saada sen kiikariinsa.

Alla pari kuvaa Leutsuvaaralta