Turisteja lisää

Tämän päivän Lapin Kansan nettisivuilla on artikkeli, jonka mukaan marraskuussa rekisteröidyt matkailijoiden yöpymiset lisääntyivät neljänneksen edelliseen vuoteen verrattuna. Marraskuu ei ole vielä turistisesonkia parhaimmillaan ja on aivan mielenkiintoista odottaa joulukuun ja koko vuoden tilastoja.

untitled-0134Muistaakseni jostain luin, että erään artikkelin kirjoittamiseen mennessä eniten matkailojoita tänne oli tullut Israelista, toisena kiinalaiset ja kolmantena britit. Joulukuuu nostanee britit tilastossa korkeammalle. Kiinalaisten lisäys ei näy Rovaniemen matkustajatilastoissa, yöpymistilastoissa kuitenkin, koska he tulevat Helsingin kautta ja ovat sen jälkeen kotimaisia matkustajia. Finskillä lentäneet kertovat, että koneet ovat kuitenkin tupaten täynnä aasialaisia. Ensi vuonna on toiveessa saada suorat lennot Kiinasta Rovaniemelle.

Yöpymistilastoissa eivät ymmärtääksen näy mm. Airbnb:n kautta tehdyt yöpimiset. Puolitoista vuotta sitten vuokrattuna oli järjestelmän kautta 136 huoneistoa, viime vuoden marraskuussa jo 500. Oman asuntoni samassa rappukäytävässä on kaksi vuokrattavaa huoneistoa. (ainakin). Ovet kuulostavat käyvän varsin tiuhaan. Kadun toisella puolella uudessa kerrostalossa ainakin kahdessa huoneistossa näyttäisi olevan harvase päivä uudet asukkaat.

Pienoinen kulttuuriero näkyy myös omalla ovellani. Muutaman kerran olen havahtunut siihen, että joku yrittää tulla avaimen kanssa asuntooni. En nyt sydäriin asti hätkähdä asiasta. Käyn vain neuvomasa matkailijat suoraan alapuolellani olevaaan asuntoon. Tiedän, että joissakin kulttuureissa kerroksen lasketaan eri tavalla kuin meillä. Hississä olisi selvät nappulat mihin mennä, mutta syystä tai toisesta monikin käyttää rappuja.

Räksän reviiri

Käyn monta kertaa päivässä parvekkeellani haukkaamassa raitista ilmaa. Lähemmäs kaksi viikkoa olen seuraanut räksän käyttäymistä parvekken alapuolella olevassa pihlajassa.

Marjat ovat loppumassa, mutta vielä tänäänkin puussa kävi ruokailemassa kuvan (oletettavasti) rastas. Käytös vaikuttaa, että kyse on samasta veijarista, mutta tunneppa saman lajin linnut erilleen toisistaan. Se tulee paikalle jo pimeän aikaan. Olen usein nähnyt sen ruokailemassa jo ennen kahdeksaa. Pois se lähtee vähän ennen pimeän tuloa.

050118_0690Pihlaja on sen reviiriä. Tiaiset ja varpuset saavat sen mielestä vapaasti käydä siinä etsimässä ötököitä. Tilhet taas saavat lentävän lähdön puusta. Montaakaan hetkeä eivät ehdi etsiä vähiä marjoja ennekuin räksä hätistää ne pois.

Turhautunutko?

untitled-00892Pari kuukautta mennyt ilman ainoatakaan postausta.

Olen elänyt tämän blogini kanssa pääasiassa ottamieni kuvien ja niihin liityvien kokemusten kautta. Viime kuukaudet olen ottanut vähemmän kuivia kuin aikaisemmin. On tuntunut jotenkin turhalta. Kuvaatpa mitä vain, aina löytyy Facebookista tai jostain muualta netistä parempia kuvia kuin omani. Kokemuksia on toki kertynyt, mutta kuvat eivät ole olleet mieleni mukaisia. Kokemukset lie arvokkaampia kuin kuvat.

Huomenna on Lapin Lintutieteenyhdistyksen kauden päättävä kuvailta. Kävin päivän mittaan kuluneen vuoden kuvia. Jotain näytettävää toki löytyi, mutta ei yhtään säväyttävää otosta. Muutaman kuvan esitän illan ohjelmassa.

Tänään ilmestyi Luontokuvvaja-lehti. Aloitin lehden lukemisen tapani mukaan takakannesta päin. Haunnu Hautala tuntui artikkelin mukaan olevan vähän samalla lailla turhautunut kuin minäkin. Mestarinkin kuvat jäävät huomiotta.

Tänä vuonna sinnittelen. 2-3 vuotta sitten olen viimeksi laittanut kuvia Vuoden Luontuvakilpailuun.  Nyt laitan jonkun kuvan muutamaan sarjaan.

 

 

 

 

 

 

 

Pimeäajosta ja vähän muustakin

Taitaa tulla ensimmäinen mielipidepostaus koko blogiajaltani. En tiedä mihin pääni pistän. Toivottavasti etelän lukijat eivät aivan tei minua.

Luin hetki sitten Ilta-Sanomien artikkelin rekkakuskista, joka valitti moottoriteillä valoitta tai vain pysäköintivaloilla ajavista autoista.

Töissä ollessani jouduin (sainkin) ajamaan kymmenkunta vuotta ympäri Lapin lääniä kaikkina vuoden aikoina ja kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Helsinkiläisten ja eteläisten alueiden hiintolomat saivat välillä tuskastumaan. Siellä olettamukseni mukaan ajetaan niin paljon ympäri vuorokauden valaistuja teitä, että pimeälläajo on joko päässyt unohtumaan tai sitä ei koskaan ole opittukaan. Niiden hiihtolomaviikkojen aikana on tullut vastaan tukuttain kertoja, että pitkänkin, kilometrin, puolentoistakin suoran päässä vastaantulija vaihtaa lyhyille valoille ja jos et seuraa esimerkkiä alkaa helvetinmoinen valojen räpsyttely. Sitten ajetaan kilometri pilkkopimeässä lyhyillä valoilla näkemättä poroja tai hirviä tai muutakaan tien päällä. Eivät täkäläiset näin toimi. Ajetaan riittävän pitkään pitkillä ja kun valot kohtaavat, vaihdetaan. Tie on koko ajan valaistu.

Kun kerran aloitin, niin vielä toinen juttu. Paikallisilla on hyvä tapa varoittaa edessä olevista porotokista vilauttamalla valoja. Käsi nousee vilautuksen jälkeen kiitokseksi. En kuvittelekkaan, että kaikki tuntevat käytäntöä. Usein vastaan ajaa keskisormi ja taas valojen hillitön räpsyttely. Toivottavasti Porokello-appi luo uutta turvallisuutta. Luin, että se on ollut viime aikojen ladatuin appi. Hyvä niin. Olen lataamisen jälkeen ajanut muutaman sataa kilometriä poronhoitoalueella. Kertaakaan Porokello ei ole hälyttänyt, mutta eipä ole porojakaan näkynyt.

Ulkomailla asuva ystäväni kertoi, että hän ei saa ladattua Porokelloa puhelimeensa vaikka ajaa paljon Suomessa. Hänellä on Telian sopimus, mutta itse puhelin on ostettu ulkomailta. Siihen ei sitä ostomaasta johtuen pysty lataamaan. Minä olen törmännyt samaan ongelmaan aikoinaan mokkulani kanssa. Se tomii moitteetta Nuorgamissa, mutta ei enää Vardøssä. Soitin Telialle muistaakseni neljä kertaa ja sain jos minkäkinlaista palautetta. Viimein sain ”langan” päähän äänestä päätellen nuoren miehen, joka lupasi selvittää ongelman. Ja selvitti. Mokkulani oli rakennettu niin, että se toimi ainoastaan ostomaassa olipa se sitten Suomi tai Saksa tai mikä hyvänsä. Mötikkä meni vaihtoon.

untitled-6718Vähän positiivistakin. Olen käynyt viimeisen kuukauden aikana Kilpisellä, Pyhällä ja Rovaniemen ympäristössä katselemassa jo ohi mennyttä ruskaa ja ulkoiluttamassa kameraa ja muutoin vain löntöstelemässä tuntureilla. Tässä kuva Pyhän Kultakeron rinteeltä Pyhäjärvelle. Oikealla olevan Suotajankin laki on pilvessä. Keleistä huolimatta monia hienoja kokemuksia.

Ruskan loppuja

Olin edellisen viikon perjantaista viime viikon keskiviikkoon asti taas Pyhätunturilla monta kertaa vuokratussa Teerenpolun rivarissa.

untitled-7007Säät eivät oikein suosineet. Tiistaina tunturin laki oli parin tunnin ajan näkyvissä, muutoin se oli pilvessä aina hotellitasoon asti. Pilvessä oli yhtäältä mukava liikkua vaikkei maisemia nähnytkään. Olen ne kokenut lukuisia kertoja. Yritin hyödyntää sumuista maisemaa kameran kanssa, mutta niin kuin tiedetään, kamera näkee sumunkin läpi paremmin kuin ihmissilmä.

untitled-66955-8 asteen lämpö on parahultainen kävelykeli. Kerran kastuttiin ja kamerat piti panna reppuun sateen suojaan, mutta muutoin oli ihannekeli.

untitled-6974Sateisimpana päivänä ajeltiin autolla lähiseutuja. Käytiin tutustumassa Suvannon kylään, joka on ainoa saksalaisilta polttamatta jäänyt kyläkokonaisuus pohjoisemmassa Lapissa. Pelkosenniemen kylän pihlajat olivat jo houkutelleet satapäisiä tilhiparhia. Lauantaina isohkoja parvia näkyi jo Vikakönkäällä, mutta kaupunkiin asti ne eivät vielä ole ehtineet. Pihlajan marjoja on reilusti tarjolla pitkälle talveen niin tilheille, rastaille ja toivottavasti myös taviokuurnille.

untitled-7142Kymmeniä kertoja olen käynyt Pyhällä, mutta Aittakuru on jäänyt aina väliin. Vahinko. Hieno reitti sinne ja sieltä pois. Kuuleman mukaan siellä on loistava akustiikka luonnon muovaavassa konserttipaikassa. Ensi kesänä pitää käydä testaamassa pitääkö paikkansa.

Lauantaina käytiin lontostelemassa Vaattungilla. Soilta piti poimia muutama desi karpaloita (näyttäisi olevan hyvä karpalovuosi), joista illan mittaan keitettin sokeriliemessä mainiota lisuketta jäätelöä varten.

Lappi menee kiinni ruskan loputtua. Ymmärrän vallan mainiosti yittäjiä. Ei kannata pitää auki palveluja, joita kukaan ei kysy. Houkuttelisivatko avoinna olevat palvelut lisää matkailijoita, joilla on nyt tieto, ettei niitä saa. Tiedä häntä.

Kiertelin viime toukokuussa kaksi viikoa Pohjois-Norjassa vuokratulla retkeilyautolla. Pitkin matkaa törmäsin siellä kierteleviin, runsaisiin, keski-euroopalaisiin asuntoautolijoihin, jotka kyselivät olisiko meillä tietoa sähköpaikkaa autolle. Kaasun varassa mekin olimme, ei ollut neuvoa apua.

Pikavisiitti Kilpiselle

Viime perjantaina ajoin Kilpisjärvelle. Yleensä teen mennessä mutkan Pallakselle, mutta nyt jätin sen väliin. Oli mukamas kiire katsomaan minkälainen ruska käsivarressa olisi.  Hyvissä ajoin iltapäivällä kävin majoittumassa ja sitten Sitikan keula Jehkaksen parkkipaikkaa kohti.

Käsivarren tiellä tehdään viimeinkin kaikkien tienkäyttäjien odottamia parannustöitä. Tietä on levennetty hieman ja sitä on päällystetty uudelleen. Kolme siltatyömaata on vielä pahasti kesken ja Peeran kohdan hurjat mykkyrät on vielä täysin korjaamatta. Siihen on suunniteltu jonkinlainen siltasysteemi. Olen siitä lukenut ymmärtämättä vähääkään kuinka se tehdään. Oikeaa siltaa siihen ei kuitenkaan tule.

untitled-6329Ruska ei vielä ollut parhaimmillaan. Maaruska oli kohdillaan, mutta puissa oli vielä paljon vihreää. Muutaman päivä liian aikaisin olin paikalla. Netistä katsomieni tämänviikkoisten kuvien mukaan puuruska taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan.

untitled-6478Pahinta kolmen päivän aikana oli ärjyisä tuuli. Varsinkaan lauantaina ei tunturissa pystynyt oikein kuvaamaan seisaaltaan. Tuuli riepotti kuvaajaa ja oli paras istahtaa maahan ja ottaa kuvat siitä. Sateenvihmoakin oli lähes koko ajan ilmassa ja kameran linssiä sain kuivailla moneen kertaan. Vastatuuleen ei kannattanut edes yrittää kuvata. Pallaksen huippu oli koko ajan pilvessä. En nähnyt siitä vilaustakaan.

Minulla on hyvälaatuiset vaelluskengät. Olen aikaisemminkin kuullut, että jotkut vaeltajat ovat ainakin joissain olosuhteissa vaihtaneet vaelluskengät polkujuoksijoille suunniteltuihin jalkineisiin. Ne ovat kevyemmät, niissä on Goretex-pinnoite ja sen ansiosta ne ovat vedenpitävät ja ne ovat pohjakuvioinneiltaan ja pidoltaan vaelluskenkien kanssa tasavertaiset. Miinuksena ehkä se, että polkujuoksukengät eivät tue nilkkaa samoin kuin vaelluskengät. Mutta…. Vaelluskenkien pohja on jäykkä ja ne eivät ole onnen omiaaan ylöspäin kipuamiseen. Polkujuoksukengän pohja on joustavampi ja tuntureilla tai nyt missä tahansa ylös päin kavutessa joustava pohja on parempi. Nyt niitä näin ja kuulin positiviisia käyttökokemuksia. Harkitsen ensi keväänä polkujuoksukenkien ostamista.

 

 

Nettikauppaa ja todella fiksuja nuoria

Olen ostanut ensimmäisen digi-järkkärini ihan oikeasta kamerakaupasta. Topi on jäänyt eläkkeelle aikapäiviä sitten. Pienempää tilpehööriä olen ostanut Rovaniemellä vielä toimivasta kamerakaupasta. Vahinko vain, että Kimmo ei edusta käyttämääni merkkiä.

Alkusatsauksen jälkeen olen tehnyt kaikki ostokseni netistä. Pääasiassa Rajalalasta ja Pixmaniasta. Homma on pelannut moitteettomasti.

Nyt olen tehnyt ensimmäisen nettikauppani kahden yksityihenkilön välillä. Molemmat olemme saman Facebook-sivun käyttäjiä ja siksi homma pelasi luottamuksella. Minä sain rahani ja ostaja runkonsa. Vaihdoin vajaat kaksi vuotta sitten Sonyn Nikoniin. Sonyt annoin Jaanalle. Ensimmäiseksi rungoksi ostin Nikon D7200 vajaat kaksi vuotta sitten. Sitten markkinoille tuli D500. Ostin sen reilu vuosi sitten. D7200 oli tarkoitus myydä jo D500:n oston yhteydessä, mutta se vain on nyt jäänyt tekemättä ja runko on tämänkin kesän ajan kerännyt mökin nurkassa lähinnä pölyä. Myyntiä varten kävin hakemassa Shutter Count-sivuilta D7200:n todellisen käytön: 9020 räpsyä 22 kuukaudessa. Ei oikeastaan paljon mitään ja jouti myyntiin vaikka varakamerakin olisi joskus tarpeen.

Vertailun vuoksi tarkistin samalta sivulta D500:n käytön. Noin 14 kuukaudessa 16470 valotusta. Ei nyt hirveän paljon sekään.

_DSC6277Katselin entisen hälytyskeskuksen parkkipaikalle eilen illalla joukkoa noin 10-vuotiaita poikia, jotka rakensivat meneillään oleva Valtakadun/Hallituskadun liikennejärjestelyn tarvikkeista erilaisia temppuratoja potku- ja skeittilautojaan varten. Käyttivät monia työmaan värkkejä rakennelmiinsa. Kun myöhemmin illalla katsoin ulos, kaikki oli korjattu pois omille paikoillen ja luulen, että katurakentajat eivät edes huomanneet aamulla töitä aloittaessan, että heidän vehkeitään oli käytetty hyväksi.  Fiksuja kavereita. Kuva on tältä illalta, kun rakentelu on vielä kesken.