Pimeäajosta ja vähän muustakin

Taitaa tulla ensimmäinen mielipidepostaus koko blogiajaltani. En tiedä mihin pääni pistän. Toivottavasti etelän lukijat eivät aivan tei minua.

Luin hetki sitten Ilta-Sanomien artikkelin rekkakuskista, joka valitti moottoriteillä valoitta tai vain pysäköintivaloilla ajavista autoista.

Töissä ollessani jouduin (sainkin) ajamaan kymmenkunta vuotta ympäri Lapin lääniä kaikkina vuoden aikoina ja kaikissa mahdollisissa olosuhteissa.

Helsinkiläisten ja eteläisten alueiden hiintolomat saivat välillä tuskastumaan. Siellä olettamukseni mukaan ajetaan niin paljon ympäri vuorokauden valaistuja teitä, että pimeälläajo on joko päässyt unohtumaan tai sitä ei koskaan ole opittukaan. Niiden hiihtolomaviikkojen aikana on tullut vastaan tukuttain kertoja, että pitkänkin, kilometrin, puolentoistakin suoran päässä vastaantulija vaihtaa lyhyille valoille ja jos et seuraa esimerkkiä alkaa helvetinmoinen valojen räpsyttely. Sitten ajetaan kilometri pilkkopimeässä lyhyillä valoilla näkemättä poroja tai hirviä tai muutakaan tien päällä. Eivät täkäläiset näin toimi. Ajetaan riittävän pitkään pitkillä ja kun valot kohtaavat, vaihdetaan. Tie on koko ajan valaistu.

Kun kerran aloitin, niin vielä toinen juttu. Paikallisilla on hyvä tapa varoittaa edessä olevista porotokista vilauttamalla valoja. Käsi nousee vilautuksen jälkeen kiitokseksi. En kuvittelekkaan, että kaikki tuntevat käytäntöä. Usein vastaan ajaa keskisormi ja taas valojen hillitön räpsyttely. Toivottavasti Porokello-appi luo uutta turvallisuutta. Luin, että se on ollut viime aikojen ladatuin appi. Hyvä niin. Olen lataamisen jälkeen ajanut muutaman sataa kilometriä poronhoitoalueella. Kertaakaan Porokello ei ole hälyttänyt, mutta eipä ole porojakaan näkynyt.

Ulkomailla asuva ystäväni kertoi, että hän ei saa ladattua Porokelloa puhelimeensa vaikka ajaa paljon Suomessa. Hänellä on Telian sopimus, mutta itse puhelin on ostettu ulkomailta. Siihen ei sitä ostomaasta johtuen pysty lataamaan. Minä olen törmännyt samaan ongelmaan aikoinaan mokkulani kanssa. Se tomii moitteetta Nuorgamissa, mutta ei enää Vardøssä. Soitin Telialle muistaakseni neljä kertaa ja sain jos minkäkinlaista palautetta. Viimein sain ”langan” päähän äänestä päätellen nuoren miehen, joka lupasi selvittää ongelman. Ja selvitti. Mokkulani oli rakennettu niin, että se toimi ainoastaan ostomaassa olipa se sitten Suomi tai Saksa tai mikä hyvänsä. Mötikkä meni vaihtoon.

untitled-6718Vähän positiivistakin. Olen käynyt viimeisen kuukauden aikana Kilpisellä, Pyhällä ja Rovaniemen ympäristössä katselemassa jo ohi mennyttä ruskaa ja ulkoiluttamassa kameraa ja muutoin vain löntöstelemässä tuntureilla. Tässä kuva Pyhän Kultakeron rinteeltä Pyhäjärvelle. Oikealla olevan Suotajankin laki on pilvessä. Keleistä huolimatta monia hienoja kokemuksia.

Mainokset

Ruskan loppuja

Olin edellisen viikon perjantaista viime viikon keskiviikkoon asti taas Pyhätunturilla monta kertaa vuokratussa Teerenpolun rivarissa.

untitled-7007Säät eivät oikein suosineet. Tiistaina tunturin laki oli parin tunnin ajan näkyvissä, muutoin se oli pilvessä aina hotellitasoon asti. Pilvessä oli yhtäältä mukava liikkua vaikkei maisemia nähnytkään. Olen ne kokenut lukuisia kertoja. Yritin hyödyntää sumuista maisemaa kameran kanssa, mutta niin kuin tiedetään, kamera näkee sumunkin läpi paremmin kuin ihmissilmä.

untitled-66955-8 asteen lämpö on parahultainen kävelykeli. Kerran kastuttiin ja kamerat piti panna reppuun sateen suojaan, mutta muutoin oli ihannekeli.

untitled-6974Sateisimpana päivänä ajeltiin autolla lähiseutuja. Käytiin tutustumassa Suvannon kylään, joka on ainoa saksalaisilta polttamatta jäänyt kyläkokonaisuus pohjoisemmassa Lapissa. Pelkosenniemen kylän pihlajat olivat jo houkutelleet satapäisiä tilhiparhia. Lauantaina isohkoja parvia näkyi jo Vikakönkäällä, mutta kaupunkiin asti ne eivät vielä ole ehtineet. Pihlajan marjoja on reilusti tarjolla pitkälle talveen niin tilheille, rastaille ja toivottavasti myös taviokuurnille.

untitled-7142Kymmeniä kertoja olen käynyt Pyhällä, mutta Aittakuru on jäänyt aina väliin. Vahinko. Hieno reitti sinne ja sieltä pois. Kuuleman mukaan siellä on loistava akustiikka luonnon muovaavassa konserttipaikassa. Ensi kesänä pitää käydä testaamassa pitääkö paikkansa.

Lauantaina käytiin lontostelemassa Vaattungilla. Soilta piti poimia muutama desi karpaloita (näyttäisi olevan hyvä karpalovuosi), joista illan mittaan keitettin sokeriliemessä mainiota lisuketta jäätelöä varten.

Lappi menee kiinni ruskan loputtua. Ymmärrän vallan mainiosti yittäjiä. Ei kannata pitää auki palveluja, joita kukaan ei kysy. Houkuttelisivatko avoinna olevat palvelut lisää matkailijoita, joilla on nyt tieto, ettei niitä saa. Tiedä häntä.

Kiertelin viime toukokuussa kaksi viikoa Pohjois-Norjassa vuokratulla retkeilyautolla. Pitkin matkaa törmäsin siellä kierteleviin, runsaisiin, keski-euroopalaisiin asuntoautolijoihin, jotka kyselivät olisiko meillä tietoa sähköpaikkaa autolle. Kaasun varassa mekin olimme, ei ollut neuvoa apua.

Pikavisiitti Kilpiselle

Viime perjantaina ajoin Kilpisjärvelle. Yleensä teen mennessä mutkan Pallakselle, mutta nyt jätin sen väliin. Oli mukamas kiire katsomaan minkälainen ruska käsivarressa olisi.  Hyvissä ajoin iltapäivällä kävin majoittumassa ja sitten Sitikan keula Jehkaksen parkkipaikkaa kohti.

Käsivarren tiellä tehdään viimeinkin kaikkien tienkäyttäjien odottamia parannustöitä. Tietä on levennetty hieman ja sitä on päällystetty uudelleen. Kolme siltatyömaata on vielä pahasti kesken ja Peeran kohdan hurjat mykkyrät on vielä täysin korjaamatta. Siihen on suunniteltu jonkinlainen siltasysteemi. Olen siitä lukenut ymmärtämättä vähääkään kuinka se tehdään. Oikeaa siltaa siihen ei kuitenkaan tule.

untitled-6329Ruska ei vielä ollut parhaimmillaan. Maaruska oli kohdillaan, mutta puissa oli vielä paljon vihreää. Muutaman päivä liian aikaisin olin paikalla. Netistä katsomieni tämänviikkoisten kuvien mukaan puuruska taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan.

untitled-6478Pahinta kolmen päivän aikana oli ärjyisä tuuli. Varsinkaan lauantaina ei tunturissa pystynyt oikein kuvaamaan seisaaltaan. Tuuli riepotti kuvaajaa ja oli paras istahtaa maahan ja ottaa kuvat siitä. Sateenvihmoakin oli lähes koko ajan ilmassa ja kameran linssiä sain kuivailla moneen kertaan. Vastatuuleen ei kannattanut edes yrittää kuvata. Pallaksen huippu oli koko ajan pilvessä. En nähnyt siitä vilaustakaan.

Minulla on hyvälaatuiset vaelluskengät. Olen aikaisemminkin kuullut, että jotkut vaeltajat ovat ainakin joissain olosuhteissa vaihtaneet vaelluskengät polkujuoksijoille suunniteltuihin jalkineisiin. Ne ovat kevyemmät, niissä on Goretex-pinnoite ja sen ansiosta ne ovat vedenpitävät ja ne ovat pohjakuvioinneiltaan ja pidoltaan vaelluskenkien kanssa tasavertaiset. Miinuksena ehkä se, että polkujuoksukengät eivät tue nilkkaa samoin kuin vaelluskengät. Mutta…. Vaelluskenkien pohja on jäykkä ja ne eivät ole onnen omiaaan ylöspäin kipuamiseen. Polkujuoksukengän pohja on joustavampi ja tuntureilla tai nyt missä tahansa ylös päin kavutessa joustava pohja on parempi. Nyt niitä näin ja kuulin positiviisia käyttökokemuksia. Harkitsen ensi keväänä polkujuoksukenkien ostamista.

 

 

Nettikauppaa ja todella fiksuja nuoria

Olen ostanut ensimmäisen digi-järkkärini ihan oikeasta kamerakaupasta. Topi on jäänyt eläkkeelle aikapäiviä sitten. Pienempää tilpehööriä olen ostanut Rovaniemellä vielä toimivasta kamerakaupasta. Vahinko vain, että Kimmo ei edusta käyttämääni merkkiä.

Alkusatsauksen jälkeen olen tehnyt kaikki ostokseni netistä. Pääasiassa Rajalalasta ja Pixmaniasta. Homma on pelannut moitteettomasti.

Nyt olen tehnyt ensimmäisen nettikauppani kahden yksityihenkilön välillä. Molemmat olemme saman Facebook-sivun käyttäjiä ja siksi homma pelasi luottamuksella. Minä sain rahani ja ostaja runkonsa. Vaihdoin vajaat kaksi vuotta sitten Sonyn Nikoniin. Sonyt annoin Jaanalle. Ensimmäiseksi rungoksi ostin Nikon D7200 vajaat kaksi vuotta sitten. Sitten markkinoille tuli D500. Ostin sen reilu vuosi sitten. D7200 oli tarkoitus myydä jo D500:n oston yhteydessä, mutta se vain on nyt jäänyt tekemättä ja runko on tämänkin kesän ajan kerännyt mökin nurkassa lähinnä pölyä. Myyntiä varten kävin hakemassa Shutter Count-sivuilta D7200:n todellisen käytön: 9020 räpsyä 22 kuukaudessa. Ei oikeastaan paljon mitään ja jouti myyntiin vaikka varakamerakin olisi joskus tarpeen.

Vertailun vuoksi tarkistin samalta sivulta D500:n käytön. Noin 14 kuukaudessa 16470 valotusta. Ei nyt hirveän paljon sekään.

_DSC6277Katselin entisen hälytyskeskuksen parkkipaikalle eilen illalla joukkoa noin 10-vuotiaita poikia, jotka rakensivat meneillään oleva Valtakadun/Hallituskadun liikennejärjestelyn tarvikkeista erilaisia temppuratoja potku- ja skeittilautojaan varten. Käyttivät monia työmaan värkkejä rakennelmiinsa. Kun myöhemmin illalla katsoin ulos, kaikki oli korjattu pois omille paikoillen ja luulen, että katurakentajat eivät edes huomanneet aamulla töitä aloittaessan, että heidän vehkeitään oli käytetty hyväksi.  Fiksuja kavereita. Kuva on tältä illalta, kun rakentelu on vielä kesken.

 

 

 

Rutiinit unohtuvat pian

Kotiuduin mökiltä perjantai-iltana. Olisin ehkä ollut siellä pitempäänkin, mutta Timppa ajoi minut pois sieltä. Tuli saman päivän iltana kavereineen Pataniemeen. Herrat halusivat viettää mökkiviikonloppua ilman isän valvovaa silmää. Ensi viikonloppuna Timppa tulee sinne vielä Tiinan, Tiinan kaverin ja koirien kanssa. Hyvä, että mökillä riittää käyttöä. Nyt kuitenkin pääsen moneen vuoteen katsomaan minkälainen ruska pohjoiseen tulee. Ennusteet näyttävät hyvältä.

Mökillä on omat rutiininsa, kotona omansa. Eilen aammulla laitoin leivät paahtumaan ja vedenkeittimen porisemaan aamusaikkaa varten. Hetken päästä kummastelin kun mitään ei tapahtunut. Sitten mielensyrjään hiipi ajatuksentynkä, että vanhan talon sähkösysteemi keittiössä ei toimi ennen kuin tiskipöydän valot räpsäyttää päälle. Kolme kuukautta oli tehnyt tehtävänsä.

Torstaina oli mökillä sähköjen kanssa mielenkiintoinen episodi. Osa sähköistä meni pois päältä, osa sähkölaitteista toimi normaalisti. Oletin sulakkeiden palaneen. Vaihdoin sulakkeita, tutkin sähköpiirustuksia, vaihdoin sulakkeita eikä mikään auttanut. Sitten sähköt hävisivät koko mökistä. Tiesin, että mökkinaapureita ei ole paikalle eikä heille voinut soittaa, että mitenkäs teillä. Lähdin ajelemaan autolla maakaapeliporukan perään, jos vaikka heiltä löytyisi apua. Ja löytyi. Olivat korjaamassa viimeistä ilmajohtoa koko seutukunnalla. Pojat kertoivat, että kaivurin kauha oli vahingoittanut sitä ja olivat katkaisseet siitä sitten virran kokonaan korjausta varten. Kun sähköt palasivat, myös ne toimimattomat vehkeet alkoivat pelaamaan. En ymmärrä paljonkaan sähköistä, mutta olisiko osa ilmajohdosta vaurioittunut niin, että vain osa sähkölaitteista ei sen jälkeen toiminut? Tiedä hänestä; pitää kysyä joskus joltain sähköistä ymmärtävältä.

untitled-6290Tänä aamuna oli hieno sumuinen aamu. Parhaat sumut missasin, koska minulla oli mukamas nälkä ja piti mukamas syödä aamupalaa ennen kuin lähdin ulkoiluttamaan kameraa. Parempi hienoinen nälkä kuin jättää kuvausmahdollisuudet. Sumuaamuja odotin mökilläkin, mutta ensimmäistäkään ei tullut.

 

 

 

Syksyn tuntua

Heräsin aamulla kuuden jälkeen. Lämpömittari näytti neljää astetta ja tuulenhujakka osui paraimmoilleen tähän niemeen. Aika holotnalta tuntui. Tänä ”kesänä” lähden normaalia aikaisemmin kotiin. Noin viikon päästä käännän auton nokan kohti Rovaniemeä. Monena kesänä olen venynyt Pataniemessä syyskuun puoliväliin ja joskus sitäkin pitempään. Kotipuolen ruska on mennyt sivu suun. Tälle vuodelle on ennustettu parempaa ruskaaa kuin moneen vuoteen. Syyskuun toisella viikolla lähden pohjoiseen katsomaan pitävätkö ennusteet paikkansa.

Niemi ja lähiympäristö on hiljentynyt linnuista. Räksiä ja punarintoja näkee ja kuulee vielä. Vähän yllättäen tali-, sini-, ja hömötiaiset ovat tulleet paikalle. Niitä ei koko kesänä ole näkynyt saati, että olisivat pesineet pöntöissä.

Kurkien ääniä kuuluu koko päivän eri puolilta ympäriltä. Häkkilän kylän ja Pyhäjärven välisellä suolla on taas pesinyt pariskunta, jonka aikuiset kävivät alkukesästä ruokailemassa kylän pelloilla. Niiden toitotusta kuului harvakseltaan varhain aamulla. Jonkun kerran olen nähnyt viime aikoina kurkien lentävän veden pintaa hipoen läheltä niemen rantaa. Kameran kaivamiselle esiin ei jäänyt vähäisintäkään mahdollisuutta, niin nopeasti ne menevät ohi. Kurjet alkavat valmistautua muutolle.

untitled-6046Olen äänivammainen niin kuin olen usein sanonut. En pysty erottamaan läheskään kaikkien lintujen ääniä toisistaan. Joutsenten ja kurkien äänet muuttuvat hieman hetki ennen lentoonlähtöä. Joutsenen joikumisen  muutos on vain muutama sekuntti ennen ilmaannousua, mutta kurjet vaativat vähän pidemmän ajan. Ne muutokset pystyn jostain syystä erottamaan. Muutosta en osaa selittää. Yllä olevan kuvan sain juuri sen muutoksen ansiosta. Olin läheisellä maalaiturilla seuraamassa kahden kuvausetäisyyden ulkopuolella olevan kurjen touhuja rantaruovikossa. Olin puhelimessa ja kesken puhelun kuulin sen muutoksen. Sanoin puhelimeen, että nyt ne lähtevät. Ehdin laskea puhelimen eteeni kivelle, käynnistää kameran, nostaa silmille ja ne todella lähtivät.

untitled-6210Kuikat alkavat myös kerääntyä parviin. Suurimassa parvessa olen toistaiseksi laskenut 19 lintua. Parvet kiertelevät pitkin päivää näkö- ja kuuloetäisyydellä, mutta pysyttelevät selkävesillä kameran ulottumattomissa. Silloin tällöin joku yksinäinen kuikka osuu kuvaushollille.

 

 

Hienoja mökkinaapureita.

Vähän edellisen postauksen jälkeen lähdimme Antin kanssa ajamaan Rovaniemelle. Antti halusi vielä viettää hetken aikaa äitinsä kanssa ennen lentoaan Skotlantiin ja siellä odottavaa työtä luonnonsuojelualueella. Perjantaina ajettiin Jaanan ja Nikon hääpaikalle Ouluun, paikka tosin taisi olla entistä Haukiputaan kuntaa. Siellä oli järjestetty yöpymismahdollisuus pitempimatkalaisille. Lauantaina sitten oli häät. Kuvassa Haapaviidat astumassa avioparina ulos Haukiputaan kauniista kirkosta.

untitled-4542Sunnuntaina ajettiin porukalla mökille. Muutama päivä saatiin viettää yhdessä. Torstaina joutuivat sitten kaikki omien menojensa takia lähtemään omille teilleen. Kuvassa Tiinan dobermannit. Nytkin vedessä oleva Iita olisi siellä varmaan viihtynyt vaikka kuinka, mutta rannalta seuraava Heta, joka on vielä pentu, ei oikein uskaltanut melskeeseen mukaan.

untitled-5078Olen nähnyt tähän kesänä useamman kerran käkiä tässä niemessä. Kerran jopa sen harvinaisen ruskean värimuodon linnun. Kertaakaan aikaisemmin en saanut lintuja kuvattua. Keskiviikoaamuna näin taas käen lentävän lähipuuhun. Kamerat esiin ja hommiin. Lintu meni menojaan, mutta palasi kolme kertaa takaisin ja saimme siitä paljon kuvia.

untitled-4800Jaanan ja Nikon häissä taisi olla joku pöpön kantaja. Moni häävieraista mukaan lukien hääpari ovat saaneet flunssan. Minulle se on tainnut iskeä kaikkein kovimmin. Kuume nousi torstai-iltana ja makasin vällyjen välissä välillä palellen horkassa ja välillä hikoillen eiliseen maanantaihin asti. Tänään oli pakko ajaa kaupassa käymään. Vesi, ruoka, tupakat yms. olivat aivan loppu. Takaisin tultua piti istua pitkään ja antaa hikoilun loppua.

Enssi, Arja, Arto ja Tuula ovat olleet monena kesänä monessa auttamassa minua. Tänä aamuna yhdeksän jälkeen koputteli Enssi tänne. Olivat Arjan kanssa jo eilen olleet huolissaan minusta, koska eivät olleet minua nähneet eivätkä kuulleet eikä mökistä ollut iltaisin näkynyt valoja. Tiesivät kuitenkin minun olevan täällä. Enssi tuli tarkistamaan ettei minulla ole mitään hätää. Voiko naapureilta enää enempää odottaa.