Pikavisiitti Kilpiselle

Viime perjantaina ajoin Kilpisjärvelle. Yleensä teen mennessä mutkan Pallakselle, mutta nyt jätin sen väliin. Oli mukamas kiire katsomaan minkälainen ruska käsivarressa olisi.  Hyvissä ajoin iltapäivällä kävin majoittumassa ja sitten Sitikan keula Jehkaksen parkkipaikkaa kohti.

Käsivarren tiellä tehdään viimeinkin kaikkien tienkäyttäjien odottamia parannustöitä. Tietä on levennetty hieman ja sitä on päällystetty uudelleen. Kolme siltatyömaata on vielä pahasti kesken ja Peeran kohdan hurjat mykkyrät on vielä täysin korjaamatta. Siihen on suunniteltu jonkinlainen siltasysteemi. Olen siitä lukenut ymmärtämättä vähääkään kuinka se tehdään. Oikeaa siltaa siihen ei kuitenkaan tule.

untitled-6329Ruska ei vielä ollut parhaimmillaan. Maaruska oli kohdillaan, mutta puissa oli vielä paljon vihreää. Muutaman päivä liian aikaisin olin paikalla. Netistä katsomieni tämänviikkoisten kuvien mukaan puuruska taitaa olla juuri nyt parhaimmillaan.

untitled-6478Pahinta kolmen päivän aikana oli ärjyisä tuuli. Varsinkaan lauantaina ei tunturissa pystynyt oikein kuvaamaan seisaaltaan. Tuuli riepotti kuvaajaa ja oli paras istahtaa maahan ja ottaa kuvat siitä. Sateenvihmoakin oli lähes koko ajan ilmassa ja kameran linssiä sain kuivailla moneen kertaan. Vastatuuleen ei kannattanut edes yrittää kuvata. Pallaksen huippu oli koko ajan pilvessä. En nähnyt siitä vilaustakaan.

Minulla on hyvälaatuiset vaelluskengät. Olen aikaisemminkin kuullut, että jotkut vaeltajat ovat ainakin joissain olosuhteissa vaihtaneet vaelluskengät polkujuoksijoille suunniteltuihin jalkineisiin. Ne ovat kevyemmät, niissä on Goretex-pinnoite ja sen ansiosta ne ovat vedenpitävät ja ne ovat pohjakuvioinneiltaan ja pidoltaan vaelluskenkien kanssa tasavertaiset. Miinuksena ehkä se, että polkujuoksukengät eivät tue nilkkaa samoin kuin vaelluskengät. Mutta…. Vaelluskenkien pohja on jäykkä ja ne eivät ole onnen omiaaan ylöspäin kipuamiseen. Polkujuoksukengän pohja on joustavampi ja tuntureilla tai nyt missä tahansa ylös päin kavutessa joustava pohja on parempi. Nyt niitä näin ja kuulin positiviisia käyttökokemuksia. Harkitsen ensi keväänä polkujuoksukenkien ostamista.

 

 

Mainokset

Nettikauppaa ja todella fiksuja nuoria

Olen ostanut ensimmäisen digi-järkkärini ihan oikeasta kamerakaupasta. Topi on jäänyt eläkkeelle aikapäiviä sitten. Pienempää tilpehööriä olen ostanut Rovaniemellä vielä toimivasta kamerakaupasta. Vahinko vain, että Kimmo ei edusta käyttämääni merkkiä.

Alkusatsauksen jälkeen olen tehnyt kaikki ostokseni netistä. Pääasiassa Rajalalasta ja Pixmaniasta. Homma on pelannut moitteettomasti.

Nyt olen tehnyt ensimmäisen nettikauppani kahden yksityihenkilön välillä. Molemmat olemme saman Facebook-sivun käyttäjiä ja siksi homma pelasi luottamuksella. Minä sain rahani ja ostaja runkonsa. Vaihdoin vajaat kaksi vuotta sitten Sonyn Nikoniin. Sonyt annoin Jaanalle. Ensimmäiseksi rungoksi ostin Nikon D7200 vajaat kaksi vuotta sitten. Sitten markkinoille tuli D500. Ostin sen reilu vuosi sitten. D7200 oli tarkoitus myydä jo D500:n oston yhteydessä, mutta se vain on nyt jäänyt tekemättä ja runko on tämänkin kesän ajan kerännyt mökin nurkassa lähinnä pölyä. Myyntiä varten kävin hakemassa Shutter Count-sivuilta D7200:n todellisen käytön: 9020 räpsyä 22 kuukaudessa. Ei oikeastaan paljon mitään ja jouti myyntiin vaikka varakamerakin olisi joskus tarpeen.

Vertailun vuoksi tarkistin samalta sivulta D500:n käytön. Noin 14 kuukaudessa 16470 valotusta. Ei nyt hirveän paljon sekään.

_DSC6277Katselin entisen hälytyskeskuksen parkkipaikalle eilen illalla joukkoa noin 10-vuotiaita poikia, jotka rakensivat meneillään oleva Valtakadun/Hallituskadun liikennejärjestelyn tarvikkeista erilaisia temppuratoja potku- ja skeittilautojaan varten. Käyttivät monia työmaan värkkejä rakennelmiinsa. Kun myöhemmin illalla katsoin ulos, kaikki oli korjattu pois omille paikoillen ja luulen, että katurakentajat eivät edes huomanneet aamulla töitä aloittaessan, että heidän vehkeitään oli käytetty hyväksi.  Fiksuja kavereita. Kuva on tältä illalta, kun rakentelu on vielä kesken.

 

 

 

Rutiinit unohtuvat pian

Kotiuduin mökiltä perjantai-iltana. Olisin ehkä ollut siellä pitempäänkin, mutta Timppa ajoi minut pois sieltä. Tuli saman päivän iltana kavereineen Pataniemeen. Herrat halusivat viettää mökkiviikonloppua ilman isän valvovaa silmää. Ensi viikonloppuna Timppa tulee sinne vielä Tiinan, Tiinan kaverin ja koirien kanssa. Hyvä, että mökillä riittää käyttöä. Nyt kuitenkin pääsen moneen vuoteen katsomaan minkälainen ruska pohjoiseen tulee. Ennusteet näyttävät hyvältä.

Mökillä on omat rutiininsa, kotona omansa. Eilen aammulla laitoin leivät paahtumaan ja vedenkeittimen porisemaan aamusaikkaa varten. Hetken päästä kummastelin kun mitään ei tapahtunut. Sitten mielensyrjään hiipi ajatuksentynkä, että vanhan talon sähkösysteemi keittiössä ei toimi ennen kuin tiskipöydän valot räpsäyttää päälle. Kolme kuukautta oli tehnyt tehtävänsä.

Torstaina oli mökillä sähköjen kanssa mielenkiintoinen episodi. Osa sähköistä meni pois päältä, osa sähkölaitteista toimi normaalisti. Oletin sulakkeiden palaneen. Vaihdoin sulakkeita, tutkin sähköpiirustuksia, vaihdoin sulakkeita eikä mikään auttanut. Sitten sähköt hävisivät koko mökistä. Tiesin, että mökkinaapureita ei ole paikalle eikä heille voinut soittaa, että mitenkäs teillä. Lähdin ajelemaan autolla maakaapeliporukan perään, jos vaikka heiltä löytyisi apua. Ja löytyi. Olivat korjaamassa viimeistä ilmajohtoa koko seutukunnalla. Pojat kertoivat, että kaivurin kauha oli vahingoittanut sitä ja olivat katkaisseet siitä sitten virran kokonaan korjausta varten. Kun sähköt palasivat, myös ne toimimattomat vehkeet alkoivat pelaamaan. En ymmärrä paljonkaan sähköistä, mutta olisiko osa ilmajohdosta vaurioittunut niin, että vain osa sähkölaitteista ei sen jälkeen toiminut? Tiedä hänestä; pitää kysyä joskus joltain sähköistä ymmärtävältä.

untitled-6290Tänä aamuna oli hieno sumuinen aamu. Parhaat sumut missasin, koska minulla oli mukamas nälkä ja piti mukamas syödä aamupalaa ennen kuin lähdin ulkoiluttamaan kameraa. Parempi hienoinen nälkä kuin jättää kuvausmahdollisuudet. Sumuaamuja odotin mökilläkin, mutta ensimmäistäkään ei tullut.

 

 

 

Syksyn tuntua

Heräsin aamulla kuuden jälkeen. Lämpömittari näytti neljää astetta ja tuulenhujakka osui paraimmoilleen tähän niemeen. Aika holotnalta tuntui. Tänä ”kesänä” lähden normaalia aikaisemmin kotiin. Noin viikon päästä käännän auton nokan kohti Rovaniemeä. Monena kesänä olen venynyt Pataniemessä syyskuun puoliväliin ja joskus sitäkin pitempään. Kotipuolen ruska on mennyt sivu suun. Tälle vuodelle on ennustettu parempaa ruskaaa kuin moneen vuoteen. Syyskuun toisella viikolla lähden pohjoiseen katsomaan pitävätkö ennusteet paikkansa.

Niemi ja lähiympäristö on hiljentynyt linnuista. Räksiä ja punarintoja näkee ja kuulee vielä. Vähän yllättäen tali-, sini-, ja hömötiaiset ovat tulleet paikalle. Niitä ei koko kesänä ole näkynyt saati, että olisivat pesineet pöntöissä.

Kurkien ääniä kuuluu koko päivän eri puolilta ympäriltä. Häkkilän kylän ja Pyhäjärven välisellä suolla on taas pesinyt pariskunta, jonka aikuiset kävivät alkukesästä ruokailemassa kylän pelloilla. Niiden toitotusta kuului harvakseltaan varhain aamulla. Jonkun kerran olen nähnyt viime aikoina kurkien lentävän veden pintaa hipoen läheltä niemen rantaa. Kameran kaivamiselle esiin ei jäänyt vähäisintäkään mahdollisuutta, niin nopeasti ne menevät ohi. Kurjet alkavat valmistautua muutolle.

untitled-6046Olen äänivammainen niin kuin olen usein sanonut. En pysty erottamaan läheskään kaikkien lintujen ääniä toisistaan. Joutsenten ja kurkien äänet muuttuvat hieman hetki ennen lentoonlähtöä. Joutsenen joikumisen  muutos on vain muutama sekuntti ennen ilmaannousua, mutta kurjet vaativat vähän pidemmän ajan. Ne muutokset pystyn jostain syystä erottamaan. Muutosta en osaa selittää. Yllä olevan kuvan sain juuri sen muutoksen ansiosta. Olin läheisellä maalaiturilla seuraamassa kahden kuvausetäisyyden ulkopuolella olevan kurjen touhuja rantaruovikossa. Olin puhelimessa ja kesken puhelun kuulin sen muutoksen. Sanoin puhelimeen, että nyt ne lähtevät. Ehdin laskea puhelimen eteeni kivelle, käynnistää kameran, nostaa silmille ja ne todella lähtivät.

untitled-6210Kuikat alkavat myös kerääntyä parviin. Suurimassa parvessa olen toistaiseksi laskenut 19 lintua. Parvet kiertelevät pitkin päivää näkö- ja kuuloetäisyydellä, mutta pysyttelevät selkävesillä kameran ulottumattomissa. Silloin tällöin joku yksinäinen kuikka osuu kuvaushollille.

 

 

Hienoja mökkinaapureita.

Vähän edellisen postauksen jälkeen lähdimme Antin kanssa ajamaan Rovaniemelle. Antti halusi vielä viettää hetken aikaa äitinsä kanssa ennen lentoaan Skotlantiin ja siellä odottavaa työtä luonnonsuojelualueella. Perjantaina ajettiin Jaanan ja Nikon hääpaikalle Ouluun, paikka tosin taisi olla entistä Haukiputaan kuntaa. Siellä oli järjestetty yöpymismahdollisuus pitempimatkalaisille. Lauantaina sitten oli häät. Kuvassa Haapaviidat astumassa avioparina ulos Haukiputaan kauniista kirkosta.

untitled-4542Sunnuntaina ajettiin porukalla mökille. Muutama päivä saatiin viettää yhdessä. Torstaina joutuivat sitten kaikki omien menojensa takia lähtemään omille teilleen. Kuvassa Tiinan dobermannit. Nytkin vedessä oleva Iita olisi siellä varmaan viihtynyt vaikka kuinka, mutta rannalta seuraava Heta, joka on vielä pentu, ei oikein uskaltanut melskeeseen mukaan.

untitled-5078Olen nähnyt tähän kesänä useamman kerran käkiä tässä niemessä. Kerran jopa sen harvinaisen ruskean värimuodon linnun. Kertaakaan aikaisemmin en saanut lintuja kuvattua. Keskiviikoaamuna näin taas käen lentävän lähipuuhun. Kamerat esiin ja hommiin. Lintu meni menojaan, mutta palasi kolme kertaa takaisin ja saimme siitä paljon kuvia.

untitled-4800Jaanan ja Nikon häissä taisi olla joku pöpön kantaja. Moni häävieraista mukaan lukien hääpari ovat saaneet flunssan. Minulle se on tainnut iskeä kaikkein kovimmin. Kuume nousi torstai-iltana ja makasin vällyjen välissä välillä palellen horkassa ja välillä hikoillen eiliseen maanantaihin asti. Tänään oli pakko ajaa kaupassa käymään. Vesi, ruoka, tupakat yms. olivat aivan loppu. Takaisin tultua piti istua pitkään ja antaa hikoilun loppua.

Enssi, Arja, Arto ja Tuula ovat olleet monena kesänä monessa auttamassa minua. Tänä aamuna yhdeksän jälkeen koputteli Enssi tänne. Olivat Arjan kanssa jo eilen olleet huolissaan minusta, koska eivät olleet minua nähneet eivätkä kuulleet eikä mökistä ollut iltaisin näkynyt valoja. Tiesivät kuitenkin minun olevan täällä. Enssi tuli tarkistamaan ettei minulla ole mitään hätää. Voiko naapureilta enää enempää odottaa.

 

 

Kirjosiepot

Sunnuntaina iltapäivällä huomasin, että keittiön ikkunan takana olevassa pöntössä alkoi tapahtumaan. Poikaset kävivät vuorotellen kurkkimassa vähän kinatenkin pesäaukon suulta, että miltä maailma näyttää.

Aukaisin ikkunan ja virittelin kameran jalustalle oikealle korkeudelle ja raijasin itselleni tuolin kameran taakse. Aloin odottamaan tapahtuisiko jotain kiinnostavaa. Ei ”piilokojuni” ollut ehkä paras mahdollinen. Etäisyyttä pönttöön on viitisen metriä. Linnut näkivät minut, mutta eivät näyttäneet mitenkään häiriintyvän.

Kuvia tuli kameran laskurin mukaan 1567 kappaletta ja kameran kellon mukaan ensimmäisen ja viimeisen kuvan väli oli 5 tuntia ja 43 minuuttia. Aivan koko aikaa en istunut paikallani, mutta ainakin yli viisi tuntia, siipaistaan vajaa vartti pois.

080617_3148Ensimmäisissä kuvissa näkyy, kuinka joku poikasista käy kainosti kurkkamassa pöntön suulla. Uteliaisuus ja vietti alkoivat tehdä tehtävänsä. Poikaset tulevat kerta kerralta enemmän ulos pöntöstä. Emot eivät enää ruoki poikasia pönttöön vaan einestä saa se, joka sillä hetkellä on pöntön suulla.

Kaksi poikasta lähtee nähteni pöntösta. Toinen livahtaa kameran ohi, mutta toisen lähdöstä saan kuvan. Ilta on kuitenkin niin pitkällä, että pönttö hiljenee yöpuulle. Jos oikein laskin pesään jäi vielä kolme poikasta, joita näen maanantaiaamuna emojen ruokkivan.

080617_3438.jpgPönttö hiljenee ennen puoltapäivää. Kaikki poikaset ovat maailmalla. Toinen, noin 60 metrin päässä oleva kirjosieppopönttö hiljenee samana päivänä.  Tiistai-aamuna kuulen vielä poikasten kerjuuääniä, mutta iltapäivällä niemi on hiljainen. Kuuluu enää lokkien, tiirojen ja kuikkien ääniä eikä näy enää minuun tottuneita sieppoja etsimässä ötököita melkein jalkojeni juuresta.

 

Hienoja ja onnettomia luontohaviksia

Aloitetaan niistä onnettomista: Minulla on mökkiniemessä puolen hehtaarin tontilla 10 linnunpönttöä. Kahdessa on asukkaat. Kaksi kirjosieppoparia ruokkii jo poikasiaan. Kahdeksan muuta pönttöä ovat tyhjillään. Tiaisista ei näy pyrstöäkaan. Peipot ja mustarastaat laulavat vielä soidinta. Missä lie naaraat ovat.

260517_1003Jotain mukaavakin lintumaailmassa on. Tontin nurkassa on tiheä nuori kuusikko, joka jätettin viime talven hakkuiden ulkopuolelle. Hippiäisiä on paljonkin lähialueen kuusikossa, mutta ensimmäistä kertaa ne ovat ottaneen majapaikakseen tontin kuuset. Olen kuullut melkein päivittäin ne ja kerran soittanut atrappia, johon sain välittömän vastauksen, mutta kameran eteen en niitä ole vielä saanut.

Muutama päivä sitten Pöykynlahden joutsenet toivat vuosia käyttämästään pesäallikosta neljä poikasta näytille Pyhäjärven puolelle.

290517_1288Pari miellyttävää havaintoa nisäkäsmaailmasta: tänä aamuna istuin terassilla aamumarlborolla. Näin, että mustikanvarpujen joukossa liikkui joku. Pidin ensin veijaria edellämainuttuina kirjosieppoina, mutta sitten varpujen seasta nousi silloin tällöin kärpän pää. Ensimmäinen mökkihavis. Veikko pyysi parin vuoden takaisen valasretken jälkeen kertomaan luontokuvaajaystävälleen terveiset, että luonnontarkkailija voitti luontokuvaajan. Niin minullekkin kävi tänä aamuna. Ei tullut mieleenkään lähteä hakemaan kameraa muutaman metrin päästä. Istuin vain paikallani ja seurasin kärpän touhuja.

Juhannusaattona kävimme tyttären ja vävykanditaatin kanssa järven toisella puolelle olevalla kokolla ja samalla tuttavien mökillä. Kotimatkalla Soukan tienhaarassa tien yli jolkutteli ahma. Olen asunut yli 40 vuotta pohjoisessa ja siitä suurimman osan Lapissa ja kävellyt ja hiihtänyt siellä tuhansia kilometrejä. Ahmaa ei vain ole tullut siellä vastaa. Elis siis piti saada Keski-Suomessa Saarijärvellä. Ei havainto ole mitenkään tavaton. Täällä on ilmeisen vahva ahmakanta, jotka jo pesivät ja saavat poikasia täällä.